Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


08.06.2018   |   Iina Taijonlahti

Mikä ihme on kollektiivista haaveilua(kin) harjoittava Pois poteroista -liike?

Pois poteroista -liike ei esittäydy valmiina yhtiönä, yhteenliittymänä, rautalangasta väännettynä verkostona, joka on syntyjään täydellinen.  Olemme liikkuva ja orgaaninen yhdistelmä eri taiteenalojen ammattilaisia ja tekijöitä, joiden monisilmäinen näkö -ja ilmaisukyky on tuonut meidät yhteen jakamaan eläviä kokemuksia rakenteista, joihin kohtaamme taidemaailmassa yksityisellä ja yleisellä tasolla. Kysymme, kuinka liikkua annetuissa olosuhteissa, kuinka edetä maailmassa, jossa raha -ja taideinstituutioiden yhteenliittymät ja valtaapitävät hallitsevat vakiovastauksineen niin taiteen tekijöitä kuin sisältöjä.

Olipa pommi! Kaikki uusiksi ja yhdessä maailman haasteita vastaan hennoin rakentein, uusin ihmisin, hitain tiedoksiannoin, huonosti nukutuin öin! Sissisodankäyntiä parhaimmillaan; tiedustelujoukot, musketöörit ja radionöörit kaikki epäjärjestelmällisen järjestelmällisesti putkauttavat tapahtumia maan pinnalle ihmeteltäväksi ja maisteltavaksi.

Ammattinimikkeet eivät ole pitäviä, saa keksiä omia. Suositeltavaa on myös tehdä jokin konkreettinen teko kulloisenkin nimikkeen havainnollistamiseksi, mutta jos joku tahtoo olla posteljooni esimerkiksi esitystaiteellisessa mielessä, innokkaat vapaaehtoiset edistävät posteljoonin kaapista tuloa tarjoamalla vaikkapa tuotannollista apua.

Ja posteljooninkaan ei ole pakko jakaa postia aina pyörän selästä, hän voi vaikka lennättää postit dronella tehden samalla kärrynpyöriä. Sama pätee vaikkapa säveltäjään, uusien työtapojen luominen on mahdollista, sävellystyön ei tarvitse aina välttämättä olla yksinäistä. Ja yksinäisyyden välttäminen on mahdollisempaa, mikäli on osana isompaa yhteisöä ja liikettä.

Liikkeemme koostuu jo muutamasta kymmenestä henkilöstä, joista jokaisella on tuoda jotain pöytään nyyttärihengessä. Ensimmäiseen julkiseen tapahtumaamme, Haaveilutyöpajaan,  teimme soppaa. Hyvää oli. Chilin määrää pohdiskelimme hetken. Sinne meni.

Ei vaadittu kuin kattilallinen soppaa ja koollekutsu, ja ollaan jo asioiden ytimessä. Jaoimme taiteelliseen työskentelyyn liittyviä vaikeuksia, visioita ja utopioita, joita olimme pyöritelleet kukin tahoillamme yksinään. Oli hyvin terapeuttista keskustella myös ammatillisesta kateudesta, joka aina välillä nostaa päätään, miksi toisille jaetaan apurahan kauhasta, eikä minulle. Tervettä taas nähdä pitkälle ja kauas, jonne voidaan luoda uusia rakenteita, perustaa avoimia taiteen tekemisen ja kollektiivisten päiväunien paikkoja.

Liikkeenä Pois poteroista on kerännyt parin vuoden ajalta hiljalleen ihmisiä. Mukaan saa edelleen liittyä kuka tahansa toiminnasta kiinnostunut. Haaveilutyöpaja avasi taiteentekijöiden ongelmia ja ratkaisuhorisontteja. Ongelmat ovat pääpiirteittäin muodostuneet taiteellisen harvainvallan, kilpailullisuuden ja taiteilijan ammatillisen epävakauden ympärille.

Mitä tehdä käyttämättömälle potentiaalille, joka jo vain kahdenkymmenen työpajaan osallistuneen sisimmässä palaa? Mitä tehdä Suomen ja maailman mittakaavassa käyttämättömälle luovalle voimalle, joka odottaa aikaa ja paikkaa päästä pois bunkkerista?

Pois poteroista -ameeba muodostaa toimintasuunnitelmansa sana ja teko kerrallaan. Liikkeen kollektiivinen tajunta on lähtökohdiltaan kaikenlaiset kokijat ja tekijät kattava yhteisö, jonka raja-aidat eivät ole selkeästi määriteltävissä aktiivisen ydinryhmän aivoituksiin. Ydin voi olla missä tahansa, nousta mihin tahansa toimittamaan mitä tahansa, moninaisten teosten ja tapahtumien muodossa.

Emme ole vain taiteilijoita, vaan olemme myös ihmisiä, joilla on inhimillisiä kokemuksia pärjäämisestä, riittämättömyydestä, ulosjäämisestä. Tunnistamme myös onnen hetket, jolloin tulemme itse valituksi erilaisiin yhteisöihin ja instituutiohin. On aina hienoa tulla valituksi johonkin, mutta se ei riitä. Taide on verbi. Se on jatkuvaa työskentelyä, aktiivista tai passiivista. Liittymällä yhteen pyrimme pitämään luovuuden moottorit käynnissä yhteiskunnan joka tasolla.

Mitä tekoja vaaditaan juuri minulta, että syntyy yhteisöllisyyttä ja uusia rakenteita vanhojen olemassa olevien rakenteiden rinnalle? Onko aika aina sidoksissa rahaan? Osaanko nähdä oman panokseni osana uutta rakennetta sijoituksena tulevaisuuteen? Onko aina rakennettava jotain uutta vai onko vain löydettävä olemassa olevat resurssit ja hyödynnettävä niitä? Haaveilutyöpaja herätti paljon kysymyksiä, joiden vastauksia lähdemme metsästämään tulevissa kokoontumisissa.

Pois poteroista -liike kyseenalaistaa rajat taiteilijoiden, taiteen lajien, taiteen tekijöiden ja taiteen kuluttajien välillä. Muuttakaamme taidekenttä kilpailun ja eksklusiivisten makuerojen maailmasta sopaksi chilillä.

 

Juhani Maijala

teatteri-ilmaisun ohjaaja

 

Iina Taijonlahti

tanssitaiteilija

 

Pois Poteroista -liike

Kuva: Juhani Maijala