Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


19.01.2006   |   Valtteri Raekallio

Satu Tuomisto: Liikettä mielen elokuvakankaalla

”Minua kiehtoo erityisesti tanssi, jossa on huumorin virettä, mutta joka ei tietoisesti yritä saada katsojia naurunremakkaan. Toivoisin pystyväni tekemään teoksia, jotka hetkittäin hykerryttäisivät ja hymyilyttäisivät katsojaa.”


Haastattelu on ilmestynyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kevään 2006 ohjelmalehtisessä.

Satu Tuomisto on Englannissa asuva ja työskentelevä Middlesexin yliopistosta vuonna 2000 valmistunut koreografi. Zodiakiin tammikuussa valmistuva Viivana-teos on hänelle merkityksellinen, sillä se on hänen ensimmäinen kokoillan tanssiteoksensa – ja ensimmäinen Suomessa tehty teos.

Viivana tutkii nopeuden olemusta ja tanssijoiden kykyä venyttää nopeutta mahdollisuuksiensa rajamaille. Kyse ei kuitenkaan ole vauhdista urheilullisessa mielessä vaan vauhdin tarjoamasta visuaalisesta efektistä – vauhtiviivoista, jotka nopea liike jättää jälkeensä. Satu on innostunut liikkeestä, joka ottaa riskejä ja leikkii tasapainolla, yllättää suunnillaan. Hän haluaa nauttia tanssista ja löytää siitä positiivista energiaa. Hän peräänkuuluttaa myös tanssiin sisältöä ja totuudenmukaisuutta, mikä ei poissulje sitä että nykytanssiteoksessa voi olla myös huumoria ja keveyttä. “Minua kiehtoo erityisesti tanssi, jossa on huumorin virettä, mutta joka ei tietoisesti yritä saada katsojia naurunremakkaan. Toivoisin pystyväni tekemään teoksia, jotka hetkittäin hykerryttäisivät ja hymyilyttäisivät katsojaa.”

Uutta teosta luodessaan Satu työskentelee tiiviisti yhdessä tanssijoiden kanssa. Hänellä on mielessään kuva siitä, millaista liikekieltä, visuaalista ilmettä ja tyyliä hän lähtee hakemaan valitsemansa aihepiirin rajoissa. Hän kertoo teettävänsä tanssijoilla improvisaatioharjoituksia, joita tarkentaa verbaalisesti. “Ohjaan tanssijoita ja heidän liikkeitään tarkasti. Annan tanssijoille mielikuvia, sanoja, rajoja ja tukea, mutta en valmiita liikesarjoja tai askeleita. Työstän teosta hiljaisuudessa liikkumatta. Suljen silmäni ja näen tanssin mielessäni. Tällä tavalla kehittelen mielikuvia koreografiasta, liikeideoista ja liikkeen tyylistä koko luomis- ja harjoitusprosessin ajan.”

Vaikka Satu sanookin olevansa tiukka teoksen päämäärien ja visuaalisen ulkonäön suhteen, hänelle on ehdottoman tärkeää, että myös tanssijat ottavat vastuun teoksen luomisesta ja laittavat itsensä likoon. Juuri tällaisiksi tanssijoiksi Satu kuvailee uudessa Viivana-teoksessa tanssivia Satu Elovaaraa, Riina Huhtasta, Sofia Karlssonia ja Antti Seppästä. Hän kertoo ihastuneensa heidän loistavaan huumorintajuunsa ja älykkyyteensä sekä tarkkaan kehontuntemukseen ja fyysisyyteen. Näillä tanssijoilla on Sadun mukaan täysi antaumuksellisuus ja kyky heittäytyä.

Suhteestaan tanssiin ja liikkeeseen Satu kertoo, että tanssijuus on olennainen osa hänen olemistaan. “Pyörittelen usein mielessäni edestakaisin abstrakteja liikeideoita. On kuin katselisin mielessäni tanssielokuvaa. Pienet ohimenevät, usein täysin merkityksettömiltä vaikuttavat arkipäiväiset liikkeet voivat muuttua mielessäni pitkiksikin tanssikombinaatioiksi. Rakastan hetkiä jolloin ajatus lähtee vapaasti lentämään. On kuin seuraisin huolettomasti vierestä liikkeen muodostumista kombinaatioksi.”

Satu tekeekin koreografioiden lisäksi myös tanssielokuvia ja -videoita. Hän kiinnostui opintojensa loppuvaiheessa liikkuvasta kuvasta ja ajatuksesta kameran koreografioimisesta. Tanssiopintojen jälkeen hän opiskeli elokuvantekoa ja on ohjannut kuusi tanssielokuvaa. Hän on myös tehnyt yleisötyötä Englannissa koko uransa ajan ja pitää sitäkin osana koreografin työtään. Tanssikasvatus on mahdollisuus olla tekemisissä yleisön kanssa ruohonjuuritasolla. Työpajat ovat myös loistava tilaisuus päästä kokeilemaan uusia koreografisia ideoita ja testaamaan erilaisia työmetodeja. “Kuinka usein koreografi on niin onnekas, että saa nauttia mahdollisuudesta päästä tekemään koreografiaa kahdellekymmenelle tanssijalle?”

Satu Tuomiston teos Viivana saa ensi-iltansa Zodiakissa 24.11.2005.

Haastattelijana toimi yleisötyön tekijä Katja Kirsi.