Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


19.01.2006   |   Valtteri Raekallio

Tusina tanssikysymyksiä Mia Malviniemelle

”Sanakai Jukun esitys Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla 1991 kosketti alitajuntaa niin, etten kyennyt esityksen jälkeen kuin nousemaan seisomaan kiitokseksi esityksestä. Kokemus oli jotain mitä ei pysty sanoilla selittämään.”


Mia Malviniemi

Nimi, ikä ja ammatti:

Mia Malviniemi, 36, koreografi
1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Tällä hetkellä mielessä pyörivät Kwaidan-nykytanssiteossarjan uudet osiot. Ajatukset pyörivät japanilaisten kummitustarinoiden ympärillä. Musiikin ja liikkeen suhde on tällä hetkellä erittäin kiinnostava aihe. Elävän musiikin käyttö kiehtoo ja kiinnostaa.

2- Miten innostuit tanssista?

1990 olin Kälviällä Keski-Pohjanmaan kansanopiston tanssitaiteen kurssilla, joka kesti 4-5 kk. Tuolloin pääsin kokeilemaan täyspäiväisesti työskentelyä tanssin parissa. Se oli suuri elämys ja se oli sitten menoa!

3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

Tarkovskin kanssa voisi olla aika mielenkiintoista työskennellä. Hänen elokuvansa ovat visuaalisesti hienoja.

4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

Sanakai Jukun esitys (jonka nimeä en nyt muista) vuonna 1991 Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla. Esitys kosketti alitajuntaa niin etten kyennyt esityksen jälkeen kuin nousemaan seisomaan (kiitokseksi esityksestä). Jopa aplodit tuntuivat olevan liikaa. Lähdin pois itkien enkä halunnut puhua kenenkään kanssa. Kokemus oli jotain mitä ei pysty sanoilla selittämään.

5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?

Treenaan tällä hetkellä hyvin epäsäännölliseti. Produktion tekovaiheessa yritän aloittaa päivän lämmittelemällä tanssijoiden kanssa, jolloin tulee liikuttua edes vähän.

Jos on aikaa, yritän käydä säännöllisesti Janice Redmanin kehonhuoltotunneilla ja välillä innostun käymään balettitunneilla.

6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Suurin onnistuminen ammatissa on, että olen edelleen tällä alalla. Pettymyksiä on pitkä lista, mutta mitäs niistä. Täysillä eteenpäin!

7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?

Taiteen tehtävä on herättää ajatuksia ja tuntemuksia. Tämä pätee myös tanssitaiteeseen.

8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?

Puutarhuri.
.
9- Ketä ihailet ja miksi?

Milloin ketäkin.

10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Eiköhän siitä riittäisi kahden, korkeintaan neljän koreografian tuotantokuluihin.

11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?

Olen ollut aikamoinen yksinäinen puurtaja. En ole sitä tietoisesti valinnut – näin on vain käynyt. Tällä hetkellä koen erittäin voimakkaasti halua jakaa ajatuksiani tanssijoiden kanssa. Huomaan kiinnostuvani entistä enemmän itse liikkeestä, siis minun liikkeestäni, ja siitä, miten se toimii tanssijoilla. Pidän myös tärkeänä, että teoksen sisällöllinen lähtökohta on konkreettinen, esim. tarina tai runo. Se mitä siitä on jäljellä lopullisessa työssä voi olla hyvinkin abstraktilla tasolla.

12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Suunnittelemassa intohimoisesti seuraavaa biisiä.