Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


16.01.2006   |   Thomas Freundlich

Valosuunnittelija esittelyssä: Pasi Pehkonen

Valoa kansalle!”Tanssin valosuunnittelu on alan kuningaslaji. Valosuunnittelu voi parhaimmillaan saada tanssiesityksessä suuremman sisältöarvon ja merkityksen kuin muissa esittävissä taiteissa yleensä.”

 


Pasi PehkonenNimi ja ikä:
Pasi Pehkonen, 40v

Mitkä ovat valaistuksen päätehtävät tai -tavoitteet ja miten ne muuttuvat teoksesta toiseen?

Riittävä näkyvyys esiintyjälle ja katsojalle, katsomiskokemuksen helpottaminen

Niin ikävältä kuin tämä kuulostaakin, se on usein karu totuus, että näyttämöllä pitää nähdä ja katsomosta pitää nähdä näyttämölle. Visuaalisuus perustuu näkemiseen ja kaikki mitä näemme on valoa.

Loput asiat tässä aiheessa ovat pohjimmiltaan hienosäätöä ja kosmetiikkaa. Niiden parissa me valosuunnittelijat jaksamme piehtaroida, kun ne ovat vaan niin kiinnostavia ja moniarvoisia asioita.

Rytmitys; tilallinen ja ajallinen rytmi

Rytmitys tilassa ja ajassa ovat olennaisia valosuunnittelun osa-alueita. Tilan sommittelun rytmin muodostavat valon ja varjon vaihtelu, tilan dynamiikka pienestä suureen, hämärästä kirkkaaseen, paikasta toiseen ja luonnollisesti valojen sijoittelun arkkitehtoninen rytmijako, puhumattakaan valon suunnan ja värin yhdistelmien vaikutuksista.

Ajallinen rytmi ilmenee valomuutosten nopeudessa ja tiheydessä. Ajallisen ja tilallisen rytmin muodostama kombinaatio muodostaa esitykselle ominaisen valodramaturgian.

Tyylin, ajan ja paikan ilmaiseminen

Valoratkaisun valinta on myös tyylivalinta, joka ilmentää näyttämötapahtuman kautta teoksen ajankuvaa, asennetta, henkistä ilmapiiriä tai valosuunnittelijan ja työryhmän hakemaa visuaalista ilmettä.

Valaistuksen avulla voidaan myös monin erilaisin keinoin luoda mielikuva tai illuusio ajasta ja paikasta.

Visuaalisen informaation rajaaminen

Tilan rajaaminen valolla on myös visuaalisen informaation rajaamista ja korostamista. Valon avulla voidaan korostaa tilan eri osia ja siirtää katsojan huomio haluttuun paikkaan.

”Taiteellisuus”, visuaalinen kiinnostavuus

Valo on esityksessä valosuunnittelijan ilmaisuväline. (Työryhmätyössä ja elämässä yleensä valosuunnittelija ilmaisee itseään kuten muutkin ihmiset; kommunikoimalla suullisesti, kirjallisesti ja kuvallisesti – tai muuten vaan olemuksellaan.)

Kyseessä on tekninen instrumentti, jonka mahdollisuuksia hyväksikäyttäen valosuunnittelija voi luoda mieleisiään tiloja ja tilanteita – sellaisia, jotka palvelevat esityksen päämäärää ja/tai valosuunnittelijan näkemystä siitä. Usein valosuunnittelun päämääränä onkin saada tila ja esitys näyttämään esteettiseltä ja jollain tavoin visuaalisesti kiinnostavalta.

Uusien tekniikan sovellutusten käyttöönotto kehittää valosuunnittelua jatkuvasti eteenpäin. Valosuunnittelun kehittyminen näkyykin selvimmin tekniikan kehittymisessä mutta voiko se kehittyä myös muuten ja millä sitä voidaan arvioida?

Miten määrittelet valodramaturgian ja miten se töissäsi ilmenee?

Valodramaturgiaa on mielestäni valaistuksen keinojen dynaaminen käyttö määrällisesti, tilallisesti ja ajallisesti siten, että valotilanteiden ja -muutosten on oltava esityksen sisäisen rakenteen kautta perusteltuja.

Jos teoksesta kuitenkin puuttuu tällainen rakenne, se voidaan valosuunnittelun avulla silti tehdä ”keinotekoisesti”. Näin ollen valolla voi siis periaatteessa olla oma dramaturgia esityksestä tai tapahtumasta riippumatta mutta tällöin on kyseessä enemmänkin valollisten tapahtumien ajallinen jatkumo.

Odotatko valosuunnitteluprosessin perusajatuksen tulevan ensisijaisesti koreografilta/ohjaajalta/lavastajalta?

En – mutta kyllä helpottaa valosuunnittelua, jos työryhmällä on edes jonkunlainen yhteinen näkemys asiasta, jota tehdään.

Miten ja millä konkreettisilla välineillä hahmotat kaksi- ja kolmiulotteista tilaa suunnitteluvaiheessa?

Kynä ja paperi. Tietokone.

Minulle paras tapa hahmottaa tanssia on seurata harjoituksia, ihmisiä tilassa.

Jos käytät assistentteja, mitkä ovat assistentin tärkeimmät tehtävät?

En ole vielä käyttänyt mutta assistentti voisi olla avuksi harjoitusvaiheen muistiinpanojen teossa ja hoitaa juoksevia asioita.

Oletko paatunut ammattikatsoja vai liikuttaako sinua mikään esitystä ajaessasi?

Yleensä liikutuksen aiheet eivät johdu omista tekemisistä mutta ”mokat” harmittavat aina ja myöhemmin yleensä huvittavat. Jos joku juttu on tosi hyvä ei voi itsekään jäädä aivan kylmäksi mutta rima on korkealla.

Pitääkö valon olla kaunista?

Ei välttämättä. Valolla on estetisoiva taipumus luonnostaan.

Miten aloitat suunnittelutyön?

Perehdyn teoksen aihepiiriin työryhmän palaverien, harjoitusten ja mahdollisten virikemateriaalien kautta. Otan selvää esitystilasta ja sen teknisistä mahdollisuuksista.

Kuinka läheistä yhteistyötä teet taiteellisen työryhmän muiden jäsenien kanssa?

Yhteistyön muodot vaihtelevat sen mukaan, kenen kanssa ja minkälaista teosta kulloinkin ollaan tekemässä. Luonnollisesti olen kiinnostunut enimmäkseen valosuunnitteluun vaikuttavista asioista.

Yritän ottaa huomioon muiden taiteellisen työryhmän jäsenten tarpeet valosuunnittelun kannalta mahdollisuuksien mukaan, mutta haluan annettavan itselleni ja muille työryhmän jäsenille riittävästi myös omaa tilaa ja työrauhaa. Joka asiaan en viitsi puuttua, ellei kyseessä ole todellinen ongelma.

Valaistusta on yleensä aika helppo muuttaa. Valosuunnittelun kannalta pulmallisissa tilanteissa haen ratkaisuja muiden työryhmän jäsenten kanssa neuvottelemalla, jos ongelman ratkaisua mahdollisesti voisi helpottaa esimerkiksi pieni muutos koreografiassa tai lavastuksessa.

Mistä muista taidemuodoista haet innoitusta?

Musiikki, elokuvat, kuvataiteet, kirjallisuus vaikuttavat, vaikka en suoranaisesti hakisikaan innoitusta niiden parista. Taiteiden lisäksi elämä ja luonto kaikkine ilmiöineen ovat aina ehtymätön innoituksen lähde minulle.

Mikä on suhteesi musiikkiin?

Kuuntelen paljon kaikenlaista musiikkia levyltä ja livenä. Musiikki on minulle käyttötavaraa.

Musiikki on esityksessä tärkeä kivijalka. Se kuljettaa tapahtumia ja luo tunnelmia, rakenteita ja jännitteitä.

Ovatko valo/ääni/lavastus/koreografia tasa-arvoisia? Pitäisikö niiden olla?

Eivät ole, mutta voivat tarvittaessa olla. Kaikilla osa-alueilla voi olla omat huippuhetkensä. Mielestäni tasa-arvo ei ole toimiva lähtökohta taiteen tekemisessä. Näyttämöllä kiinnostavin ja tärkein on ihminen, johon kaikki muu on suhteessa. Kuitenkin ja väistämättä.

Onko sinulla oma tyyli?

On minulla omat maneerini, joista välillä yritän pyristellä irti. Voi sitä hyvällä tahdolla omaksi tyyliksikin kutsua.

Minulla on taipumus käyttää paljon suorakulmaisia valon muotoja ja suuntia ja usein tietyt väriyhdistelmät toistuvat. Toistuvat asiat ovat yleensä hyväksi havaittuja perusjuttuja, joita on käytännössä vaikea luontevasti muuttaa joksikin muuksi tai jättää kokonaan pois.

Toisaalta on myös tärkeä asia, että tekijän tunnistaa kädenjäljestä. Minusta on hienoa, kun on esimerkiksi olemassa bändejä, joiden soundin tunnistaa heti ensimmäisistä tahdeista.

Jos sinulle annettaisiin vain viisi heitintä tanssibiisin tekemiseen, mitä tyyppiä ne olisivat ja miksi valitsisit juuri ne?

Koska en tiedä tästä teoksesta mitään, ottaisin varmaankin 5 kpl moving head -tyyppisiä heittimiä, esimerkiksi VL1000 tai vastaavia. Niitä voisi käyttää monipuolisesti, kun on mm. liike- ja värimiksausmahdollisuus sekä aika paljon valotehoa.

Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Hallittu sattumanvaraisuus.

Mikä valosuunnittelussa ärsyttää kun olet katsomassa muiden esityksiä?

Sellainen visuaalisuus, joka suuresta vaivasta huolimatta tekee esityksestä raskasta seurattavaa – eli liiallinen unettava hämäryys.

Esitystilassa on satoja heittimiä käytössä mutta esiintyjiä ei silti näy kunnolla.

Tehdään asioita niin kuin on totuttu tekemään, eikä enää katsota miltä lopputulos oikeasti näyttää.

Milloin koet onnistuneesi työssäsi?

Kun huomaan, että oman intuitiivisen näkemyksen mukaisesti suunnittelemani asiat toimivat hyvin myös käytännössä.

Mikä on pahin asia, joka voi työssäsi sattua?

Putoaa korkealta ja kuolee – ja vielä pahempaa on, jos jää henkiin pahasti vammautuneena tai sitten omalla toiminnallaan aiheuttaa toiselle vakavan onnettomuuden.

Mikä on mielestäsi tähän asti paras työsi? Huonoin?

Alpo Aaltokosken ”Yönvartija” tuntuu jostain syystä parhaalta kaikessa visuaalisessa niukkuudessaan. Teoksessa oli huikea lataus miesenergiaa.

Huonointa en osaa sanoa mutta Susanna Leinosen ”Babolat” oli minulle henkilökohtaisesti vaikea prosessi. Lopputuloksesta tuli kuitenkin siihen nähden hyvä – tosin melko erilainen kuin aluksi ajattelin. Toivottavasti tämä oli viimeinen kerta kun saan ns. ”vapaat kädet” valosuunnitteluun.

Mitkä ovat valosuunnittelijan kymmenen käskyä?

Samat 10 käskyä pätevät kuin muillekin ihmisille mutta hyvilläkään valoilla ei voi huonoa esitystä pelastaa.

Miten innostuit tanssista?

Teatterikorkeakoulun aikaan, 80-luvun loppupuolella, tehtiin Teatterikorkeakoulun VÄS-laitoksella jonkun verran yhteistyötä Tanssitaiteen laitoksen kanssa. Näin syntyi joitakin kontakteja ihmisiin, jotka pyysivät myöhemmin tekemään valoja koreografioihinsa. Susanna Veijalaisen ja Aurora B. -ryhmän kanssa aloittelin tanssivalosuunnittelijan uraani 90-luvun alkupuolella. Siitä eteenpäin olen tehnyt yhteistyötä lukuisten tanssitaiteilijoiden kanssa.

Huomasin, että tanssi on upea laji; huippu-urheilijamaisen harjoittelun myötä saavutettua virtuositeettia yhdistettynä monitahoiseen taiteelliseen kokonaisuuteen. Oli helppo havaita, että valosuunnittelu voi parhaimmillaan saada tanssiesityksessä suuren sisältöarvon ja merkityksen – suuremman kuin muissa esittävissä taiteissa yleensä.

Mielestäni tanssin valosuunnittelu on alan kuningaslaji.

Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

Minulla on tunne, että Peter Greenawayn kanssa saattaisi syntyä mielenkiintoista tanssia.

Mitä haluaisit sanoa tanssijoille omasta työstäsi?

Kiitos ja anteeksi. Kiitos, kun te tanssijat olette niin häikäisevän hienoja valoissa lavalla ja anteeksi, kun valot välillä häikäisevät teitä. Niin kauan on hyvä, kun häikäisee.

Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

Jiri Kylianin ”Stamping ground” Amsterdamissa vuonna -89. Mieleni oli vastaanottavainen ja teos oli yksinkertaisesti vain kaikin puolin hyvä.

Mikä on mielenkiintoisin tila, jossa olet työskennellyt? Miksi?

Yksi, joka on useiden kiinnostavien joukosta jäänyt erityisesti mieleeni, on Elannon vanha kahvipaahtimo Sörnäisissä. Olin tekemässä sinne Sari Lukkarisen koreografiaa ”Aniima”. Tila oli monimuotoinen, paikoin lähes vaarallinen, rappeutunut teollisuussali, josta sai parillakymmenellä valonheittimellä irti uskomattomia asioita.

Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Onnistumista lienee toimia tässä ammatissa jo lähes parikymmentä vuotta ja elättää sillä itsensä jollain tavoin taiteen parissa työskentelemällä. Olen saanut tehdä niitä asioita, joista pidän ja joita olen halunnutkin tehdä. Ilokseni olen huomannut valosuunnittelun aseman yhtenä taiteen osa-alueena vankistuneen tänä aikana.

Pettymys on tullut työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen, eli ajoittain huonoon työtilanteeseen ja jatkuvaan taloudelliseen epävarmuuteen elämässä. Vaikka työt ovat menneet pääasiassa hyvin, se ei takaa toimeentuloa ilman yhteiskunnan tukea (työttömyyspäivärahaa). Toisaalta vakituisia työpaikkoja tai osallisuutta teattereiden vierailukäytännöissä ei juurikaan ole sattunut kohdalleni, vaikka aikanani olen saanutkin alan korkeakoulutasoista opetusta johonkin epämääräiseen ”kentän tarpeeseen”.

Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?

On. Taiteen tehtävä ylipäätään, mikä se sitten onkaan? Tuottaa (myönteisiä) elämyksiä yleisölle ja tekijöilleen, sisältöä elämään.

Jos et olisi valosuunnittelija, mikä olisit?

Ei minusta ainakaan yhdyskuntatekniikan insinööriä tullut. Mielelläni olisin tullut kuvataiteilijaksi tai lavastajaksi mutta todennäköisesti olisin joku teknisen alan työntekijä ja taiteen harrastaja.

Ketä ihailet ja miksi?

Omaa poikaani, parasta mitä olen saanut elämässäni aikaan.

Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Törkeästi omaa etua tavoitellen ehdottaisin seuraavaa:

50 000 euroa Glims & Gloms dance companylle ja 50 000 As 2 Wrists dance companylle, että päästäisiin tekemään uusia proggiksia.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Tässä samassa paikassa, viisi vuotta vanhempana, kotona tietokoneen ääressä, tekemässä valosuunnittelua vuosisadan kovimpaan tanssiteokseen, joka on lähdössä kuuden kuukauden loppuunmyydylle maailmankiertueelle ensi-illan jälkeen – tai sitten edes johonkin pienimuotoisempaan tuotantoon…

Tärkeintä, että tämä työ jatkuu ja kehittyy jossain muodossa.

Liitä mukaan kuva valotilanteesta ja kerro tarina sen takana.

Babolat, kor. Susanna Leinonen
Susanna Leinonen: Babolat (kuva Pasi Pehkonen)

Teoksen ajatuksellisena lähtökohtana oli 60-luvun mainosmaailma. Minulla ei ole kyseisestä vuosikymmenestä juurikaan muistikuvia, joten aiheeseen perehdyttiin sekalaisen kuvamateriaalin kautta. Tässä on yksi mielestäni erittäin 60-lukulainen valotilanne, pyöreitä spotteja eri värilämpötiloissa. Etäinen viittaus aiheeseen on the Beatlesin ”Yellow submarine” -elokuvan kappale ”the sea of holes”.

Mikä on hauskin/oudoin/ikimuistoisin tilanne, johon olet työssäsi joutunut?

Monenlaisia kommelluksia on sattunut matkan varrella mutta Juha Valkeapään performanssiteoksessa ”Isinmaa”, joka esitettiin Hippaloissa, Hämeenlinnan kirkossa viime elokuussa, olin live-esiintyjänä. Se oli hauska ja takuulla mieleen jäävä kokemus – mukavaa vaihtelua tavanomaisiin valohommiin, kun sai kirkossa tapella, soittaa, onkia ja leikkiä pikkuautoilla.