Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


15.12.2005   |   Thomas Freundlich

Valosuunnittelija esittelyssä: Sanna Brauer

”Klassinen maalaustaide tarjoaa alati uusia elämyksiä – matkoilla on ihana huumaantua museoiden upeasta tarjonnasta. Mitä enemmän työn alla olevan aiheen ympäriltä näkee ja lukee, sitä enemmän on ymmärrystä tulkita ja mielikuvavarastoa, josta ammentaa.”


Kuva: Henrik Timonen

Sanna Brauer, kuva Henrik Timonen

Nimi ja ikä:
Sanna Brauer (ent. Lahdenperä), 31 v.

Miten määrittelet valodramaturgian ja miten se töissäsi ilmenee?

Valon dramaturgialla on sekä sisällöllinen että rakenteellinen aspekti. Toinen tukee toistansa, eikä kumpaakaan ilman voi olla. Valon dramaturgia on alisteinen kokonaistulkinnalle, ja sen tehtävä on tukea, mahdollistaa ja tuoda esiin kokonaisuuden dramaturgiaa.

Dramaturgia on myös rakenteen työväline, joka aristoteelisesti jäsentää valoilmaisun kokonaisuutta. Sisältötuottajana se rakentaa representaatioita tekstistä, valitusta näyttämötulkinnasta, toiminnasta, liikkeestä, musiikista… se synnyttää narratiiveja, jotka ovat enemmän kuin mitä näyttämöllä sanottiin tai tehtiin. Valo luo uusia merkityksiä ja muistuttaa menneistä.

Odotatko valosuunnitteluprosessin perusajatuksen tulevan ensisijaisesti koreografilta/ohjaajalta/lavastajalta?

Valosuunnittelun perusajatuksen tulisi syntyä yhteistyöstä ja kommunikaatiosta. Kipinän antaja voi toki olla kuka tahansa. Itse haluaisin aina nähdä vaihtoehtoja: omani, lavastajan, koreografin ja ohjaajan. Uskon, että yhteistyö antaa aina enemmän syvyyttä ja voimaa tulkintaan.

Valo voi toki olla myös peruselementti, jonka päälle muut toiminnot rakentuvat. Kiehtovaa on aina se, kun valo saa haastajan roolin työprosessissa ja inspiroi muita tekijöitä.

Oletko paatunut ammattikatsoja vai liikuttaako sinua mikään esitystä ajaessasi?

Hyvä esitys liikuttaa aina, esityskerrasta toiseen. Tietysti riippuu jutun luonteesta kuinka syvästi, mutta jos mikään ei liikahda edes ensimmäisissä esityksissä, täytyy tekemisessä olla jokin ongelma. Lisäksi valosuunnittelijaa voi liikuttaa onnistunut työprosessi, joka heijastuu esityksiin, mutta myös yleisön kokemus, reaktiot.

Pitääkö valon olla kaunista?

Valo on kaunista itsessään. Se mitä sillä esityksessä tuodaan esiin voi olla joko kaunista tai rumaa.

Mistä muista taidemuodoista haet innoitusta?

Innostus voi löytyä minkä tahansa muun taidekokemuksen kautta. Klassinen maalaustaide tarjoaa alati uusia elämyksiä – matkoilla on ihana huumaantua museoiden upeasta tarjonnasta. Eikä aina tarvitse matkustaa kovinkaan kauas. Viimeksi lumouduin maalaustaiteesta Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä. Musiikki, valokuvat, kirjallisuus… Mitä enemmän aiheen ympäriltä lukee, sitä enemmän on ymmärrystä tulkita ja mielikuvavarastoa, josta ammentaa.

Mitkä ovat valosuunnittelijan kymmenen käskyä?

1–5 Kulje mieli ja silmät avoinna aina.
5–10 Syö ja nuku tarpeeksi, jotta jaksat toteuttaa kohtia 1–5.

Mikä on mielenkiintoisin tila, jossa olet työskennellyt?

Mielenkiintoisin tila on ilman muuta ollut Reykjavikin kaupunginteatterin pieni näyttämö, joka on keskiharmaa pyöreä tila, jossa on reilut metallirakenteet. Täydellinen avaruusalus! Sinne, jos minne olisi mahtava päästä tekemään scifiä! Olin Reykjavikissa harjoittelijana reilut kymmenen vuotta sitten, ja tila palasi mieleen katsellessani Solarista Tampereen teatterikesässä.