Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


21.11.2005   |   Mammu Rankanen

Henna Hartikainen: Kotimainen debyytti talvisella tarinalla

”Minulle on tärkeää, että materiaali elää, etten sido itseäni liikaa siihen. Pitää olla selvyys siitä, mitä tekee ja minkä takia, mutta antaa itselleen myös vapaus rikkoa materiaalia ja tehdä se aina uudestaan hetken mukaan niin että se säilyy itselle tuoreena.”


Haastattelu on ilmestynyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2005 ohjelmalehtisessä.

Sooloteoksesi aihepiiri viittaa Suomeen ja Suomen luontoon, mutta aloitit sen työstämisen Hollannissa. Kiteyttikö ulkomailla oleskelu suhdetta kotimaahasi? Mitä soolosi aihe, talvi, sinulle merkitsee?

Hollannissa talvi on pimeä, märkä ja kylmä ja jäin kaipaamaan lumen tuomaa valoa ja tunnelmia. Suomen talvessa on todella voimakas tunnelma ja se vaihtelee samoin kuin lumen muoto ilman ja sään vaikutuksesta. Kyllä minulla oli Hollannissa ikävä talvea ja se vaikutti soolon aihevalintaan.

Talveen liittyy myös voimakasta symboliikkaa. Se on mystinen. Siitä tulee minulle mieleen puhtaus ja viattomuus, hiljaisuus ja rauha. Ja kuitenkin elämää on lumen alla piilossa. Piilopaikka. Jonkinlainen sisätila. Syntyminen ja kuoleminen ovat voimakkaasti läsnä.

Sooloon on tullut paljon aineksia henkilökohtaisista lähtökohdista. Itselleni siinä on tarina, se on eräänlainen matka tai rituaali, jonka käyn aina läpi. Toivon että siitä välittyisi myös katsojalle tarina, jonka ei tarvitse olla sama kuin itselleni. Toivon, että he löytäisivät siitä uuden ajatus- ja mielikuvitusmaailmaa herättävän kokemuksen ja että he pääsisivät osalliseksi matkaan.

Onko sinulla omaa työskentelymetodia? Millä tavoin työstät materiaalia teokseesi?

Työskentelyyni on vaikuttanut ehkä eniten Hawkins-tekniikka, mutta on vaikea sanoa miten tunnistettavissa se teoksessani on. Opiskelin sitä pääasiallisesti Amsterdamissa, Vicent Cacialanon johdolla ja se ”kolahti”. Hawkinsissa on vahva suhde maahan ja lattiaan ja siinä on paljon spiraaleja.

Käytän jonkin verran musiikkia ja vapaata liikeimprovisaatiota. Tai sitten työskentelen hiljaisuudessa enemmän systemaattisesti. Minulle on tärkeää, että materiaali elää, etten sido itseäni liikaa siihen. Pitää olla selvyys siitä, mitä tekee ja minkä takia, mutta antaa itselleen myös vapaus rikkoa materiaalia ja tehdä se aina uudestaan hetken mukaan niin että se säilyy itselle tuoreena.

Välillä liikkeellisiä ideoita nousee teeman ympäriltä ja välillä työskentely lähtee puhtaasti fyysisistä lähtökohdista. En halua täysin valmista tai tiukkaa muotoa teokselle. Soolon kehittely jatkuu niin kauan kuin sitä on mahdollista esittää.

Sekä kirjoittaminen että musiikin tekeminen yhdessä Sami Roineeen kanssa on ollut tärkeä osa prosessia. Koreografia ja musiikki syntyivät lähes yhtäaikaisesti. Myös teoksen visuaalinen suunnittelu ja videon teko yhdessä Juho Kusti Karhusen ja Mickaël Stoeckelin kanssa on ollut osana teoksen valmistamista.

Mitä tanssi sinulle merkitsee? Mikä sinua siinä kiinnostaa?

Minua kiinnostavat kaikki eri tavat, joilla tanssijat ja koreografit haluavat tuoda moninaisia ideoitaan esille. Koreografin haasteena on, miten saada tanssijoista jotain persoonallista esille ja samalla välittää omannäköistä teosta katsojille. Minua kiinnostaa niin koreografina ja tanssijana työskentely kuin näyttelijäntyö ja musiikkikin. Olin Hollannissa mukana hollanninkielisessä näytelmässä. jossa esitin nukkea joka oli hyvin pitkiä aikoja paikallaan. Siitä sai alkunsa idea katuesityksiin, joita olen tehnyt myös Suomessa.

Katuesiintyminen on minulle aika pitkälti sitä, että saa ihmiset hetkeksi pysähtymään kaiken kiireen keskellä ja katsomaan jotakin, mitä he yleensä eivät näe. Se palkitsee, jos vielä saa jonkun hymyilemään ja iloiseksi. Totta kai tulee myös vastakkaisia reaktioita, mikä välillä on raskasta. Mutta se kuuluu katuesiintymisen luonteeseen ja tekee siitä omalla tavallaan mielenkiintoista. Se on suoraa vuorovaikutusta ihmisten parissa.

Henna Hartikaisen Snow Under ja Inka Tiitisen Toiselle taajuudelle saavat ensi-iltansa Zodiakissa 23.11.2005.

Haastattelijana toimi tanssija-koreografi Mammu Rankanen.