Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


21.11.2005   |   Mammu Rankanen

Inka Tiitinen: Roolinvaihdon virkistys

”Roolin vaihto tanssijasta koreografiksi oli todella antoisaa. Koen ehdottomasti olevani tanssija, mutta välillä on aika raskasta olla toisten arvioitavana, lunastaa paikkansa tanssijana. Omassa teoksessa saa tuoda enemmän omaa maailmaansa esiin.”


Haastattelu on ilmestynyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2005 ohjelmalehtisessä.

Koreografiaa tanssijan kokemuksella

Roolin vaihto tanssijasta koreografiksi oli todella antoisaa. Itselläni oli tarve siihen omista henkisistä, psykologisista ja sosiaalisista tarpeistani lähtien. Koen ehdottomasti olevani tanssija, mutta välillä on aika raskasta olla toisten arvioitavana, lunastaa paikkansa tanssijana. Omassa teoksessa saa tuoda enemmän omaa maailmaansa esiin. Vaihtelu virkistää.

Tiesin oikeastaan jo pari vuotta sitten että haluan tehdä dueton. Työstin sitä pikkuhiljaa pieninä pätkinä, kun esimerkiksi löysin sopivaa musiikkia. Tein aluksi pieniä liikekombinaatioita. Kun olin jokseenkin tyytyväinen, pyysin tanssijoita mukaan harjoituksiin.

Toiselle taajuudelle -teos lähti tarpeestani olla kahden ihmisen välisen suhteen mysteerin äärellä. Se on sitä mitä toivon esityksestä välittyvän myös katsojille. Joitakin sellaisia aineksia, jotka koen elämässä äärettömän mielenkiintoisiksi. Kaikki se miten kokee toisen ihmisen ja miten hän kokee sinut, mitä hän sinusta saa ja mitä ajattelee. Ihmisten maailmat ovat niin kovin erilaiset, niissä on paljon variaatioita. Halusin tuoda tätä ihmettä esille teoksessani.

Halusin teokseeni selkeää ”tanssi-tanssia” ja liikkeellisiä asioita. Liikkeessä minua kiinnostaa virtaavuus ja tietoisuus siitä, mistä liike alkaa, mihin se menee ja sitä kautta rytmin löytyminen. Minulla oli myös ajatus teoksen ensimmäisestä kohtauksesta. Halusin siihen liikkeellisesti rakennetun tilanteen kahden ihmisen välille, mutta sellaisen joka muotoutuu esiintyjien persoonien kautta ja sen mukaan mitä he löytävät kohtauksesta itselleen.

Yleisesti tanssissa minulle on tärkeää elämänmakuisuus, tyylillä ei ole niin väliä. On aina nautittavaa katsoa, kun näkee että tanssija pystyy laittamaan omaa persoonaansa peliin tai saa omaa otetta liikkeeseen, osaa muokata annettua liikettä itselleen toimivaksi. Tanssijana on hetkiä jolloin tunnistaa liikkeen luontevuuden itselleen ja löytää itsensä annetusta materiaalista.

Koen saaneeni jonkin verran vaikutteita Tommi Kitiltä, koska olen työskennellyt hänen kanssaan pitkään ja arvostan hänen työtään. Tommin liikekieli ‘kolahtaa’ minuun. Totta kai mietin sitä kun työstin teostani, mutta jossakin vaiheessa tajusin että kaikki saavat jostakin vaikutteita ja tanssijan ammatissa minä olen se ‘suodatinpussi’.

Varmasti vaikutteita on tullut muiltakin ihmisiltä. Tommin liikekielen rikkaudesta voin tanssijana ammentaa ja oppia ja sitä kautta siirtää sen omiin oivalluksiini. Varmasti kaikilta jää joitakin jälkiä, etenkin niistä teoksista, jotka ovat menneet oman persoonan läpi ja jotka on kokenut omakseen. Kehomuistumia, joita keho sitten luonnostaan tuottaa myöhemmin.

Työkokemukseni tanssijana vaikutti myös siihen, että halusin harjoituksissani olevan hyvän työilmapiirin. Tämän teoksen harjoitukset alkoivat sillä, että sytyteltiin kynttilöitä ja kyseltiin ensin kuulumiset, jokainen sai vuodattaa onnet ja tuskat jos siltä tuntui ja sitten lähdettiin pikkuhiljaa työskentelemään liikemateriaalin kanssa. Hyvä meininki säilyi läpi koko harjoitusajan eikä lähdetty väkisin puskemaan.

Itse tanssijana koin, että on hirveän iso juttu että tanssijat ylipäätään suostuvat ja haluavat olla minun näkemysteni ja luomani maailman äärellä. Sitä koreografin tulisi mielestäni ehdottomasti kunnioittaa. Ja sitä yritin välittää tanssijoilleni tämän teoksen harjoituksissa.

Inka Tiitisen Toiselle taajuudelle ja Henna Hartikaisen Snow Under saavat ensi-iltansa Zodiakissa 23.11.2005.

Haastattelijana toimi tanssija-koreografi Mammu Rankanen.