Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


17.11.2005   |   Thomas Freundlich

Ari Tenhula: Koreografian matka netistä galleriaan

”Osoitin uuden Mielenliike-teokseni avustushakemuksen tanssitaidetoimikunnalle, joka siirsi sen mediataidetoimikunnalle, mistä se tuli takaisin. Ilmeisesti teos on asioiden välillä, mikä tosin on ihan hauska paikka.”


Haastattelu on ilmestynyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2005 ohjelmalehtisessä.

Olet siis kehittämässä edellisessä teoksessasi aloittamaasi virtuaalisen tanssin ajatusta pidemmälle Mielenliike-teoksessa?

Kyllä, toiseen suuntaan tosin. Dances with myself -teoksessa idea oli tutkia, millä tavalla kehon tuottama liike kuivuu, pienenee ja formalisoituu, kun ryhdyn toteuttamaan sitä animaatiotekniikalla ja viemään sitä toiseen mediaan. Uudessa teoksessa lähtökohta suhteessa virtuaalisuuteen on ei-teknologisuus, mielikuvituksen keho.

Idea tulee Don Ihden kirjasta Bodies in technology. jossa Ihde hahmottelee ajatusta mielikuvituksen kehosta seuraavan esimerkin avulla: Kuvittele hyppääväsi laskuvarjolla. Ajattele koko reitti koneeseen menosta ja ilmaan noususta hyppyyn ja maahan tuloon. Ihde näkee tästä kokemuksesta kaksi toisilleen ristikkäistäkin vaihtoehtoa: joko koet matkan elokuvana jossa näet itsesi ulkopuolelta tai koet olevasi mielikuvituskehon sisällä.

Eli kehollinen mielikuvitus voi olla kahdenlaista: elokuvallista kerrontaa ja embodied eli ‘kehollista’ kokemista. Tässä kehollisessa mielikuvituksessa on tulevan biisini fokus. Virtuaalisuus käsitetään yleensä pelkästään teknologiseksi ilmiöksi, vaikka kyseessä oikeastaan on mielikuvituskyky.

Miksi teet osan teoksesta Internetiin?

Netin käytöllä haen ensisijaisesti jaettua tekijyyttä. Jos kertoisin vain omia kehollisia mielikuviani, olisin samassa tilanteessa kuin aiemminkin koreografioita tehdessäni, eli minä kertomassa omaa näkemystäni kehollisuudesta. Nettiosio on ensisijaisesti materiaalinhankintaväline galleriateosta varten. Nettisivuilla ihmiset voivat kertoa omia kehollisia kokemuksiaan, joista koostan galleri leena kuumolaan tulevan galleriateoksen.

Sanotaan, että tanssiteoksen lopullinen tapahtumisen paikka on katsojan eläytyminen ja hänen empaattinen liikkeensä. Teos on vääntynyt tähän muotoon, koska aloin miettiä, onko näyttämö ainoa tapa tai käyttöliittymä tanssiteokselle. Minua kiinnostaa, millä tavalla tuollaisen mielikuvituksen voisi aktivoida. Voisivatko pelkät sanat riittää?

Ajatteletko teoksesi olevan ensisijaisesti tanssiteos eikä vaikkapa mediataidetta?

Päämääränä on, että kokija voi galleriassa kokea kehollisen elämyksen samaan tapaan kuin näyttämöteosta katsoessaan. Jos ajatellaan, että teoksen päätepisteenä on tuo kokijan kehollinen kokemus, ei siihen välttämättä tarvita lavakoreografiaa. Elämyksen tuleminen median kautta joko kääntää teoksen mediataiteeksi tai sitten kyseessä on media-avusteinen koreografia. Osoitin teokseni avustushakemuksen tanssitaidetoimikunnalle, joka siirsi sen mediataidetoimikunnalle, mistä se tuli takaisin. Ilmeisesti teos on asioiden välillä, mikä tosin on ihan hauska paikka.

Mikä sinut on saanut hakeutumaan tuollaiseen paikkaan?

Sellainen hysteerinen tanssin tuottaminen, joka tuottaa tanssitaiteen näköistä tanssitaidetta ja jota konsumoidaan asenteella ”mä tykkään ton koreografin tyylistä ja tosta tanssijasta, se on parempi kuin toi” on tullut kyseenalaistamattomaksi ja siksi helpoksi osaksi koko nykytanssikulttuuria. Jos nyt ryhtyisin tekemään näyttämökoreografiaa, varmaankin toistaisin vain samoja vanhoja tapoja ja käytäntöjä, samoja ihmiskuvia, liikemalleja ja kehollista kieltä. En halua rakentaa tyyliä. Se ei tunnu mielenkiintoiselta.

Hauskaa Dances with myself -teoksessa oli, että teknologian kanssa työskentely, kuvaan tanssiminen pakotti käyttämään uudenlaista liikekieltä. Kuvan kaksiulotteisuus pakotti tekemään jotain muuta kuin itselle perinteistä ja luontevaa, normaalia orgaanista liikettä. Rikkomalla sitä muotoa jossa yritän saada ajatuksia läpi toivon auttavani löytämään myös uutta ajattelua ja tekemisen tapaa. Tekemällä koreografiaa näyttämölle voi tehdä vain koreografiaa näyttämölle.

Ari Tenhulan koreografia Mielenliike nähdään galleri leena kuumolassa, Oksasenkatu 11, Helsinki, 18.11.–11.12.2005.

Haastattelijana toimi äänisuunnittelija Mikko Hynninen.