Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


25.02.2016   |   Maija Karhunen

Taiteellinen keskustelu Tanssin talosta alkaa

Tiistaina 15.12. Tanssin talo ry:n tiloissa Kaapelitehtaalla järjestettiin kaikille avoin tilaisuus, jossa paikalla oli pari-kolmekymmentä taiteilijaa ja tanssin toimijaa. Tanssin talon projektipäällikkö Hanna-Mari Peltomäki kertoi menneistä lobbauksen hetkistä ja valotti tulevaisuudensuunnitelmia.  Tässä muistiinpanoja siitä, mitä keskustelussa tuli sanotuksi ja mitä pohdintoja Tanssin talon tulevaisuuteen liittyen on edessä:

Tanssin talon uudisrakennukseen rakennetaan siis 700-paikkainen Erkko-saliksi nimetty esitystila, joka on muunneltavissa katsomokooltaan myös esimerkiksi installaatiomaiseksi tilaksi. Pannuhalli siirtyy osaksi Tanssin taloa, ja sen katsomoon tulee 250 paikkaa ja myös mahdollisuus munneltavuuteen. Lisäksi Tanssin talon tiloja ovat Tapahtumatori ja ravintola sekä harjoitussali, joka on tarkoitettu esitysten viimeistelyyn ennen suureen esitystilaan siirtymistä. Sen enempää harjoitussaleja tai toimistotiloja ei nykysuunnitelman mukaiseen Tanssin taloon tule – niistä sekä kattavista harjoitustiloista jouduttiin luopumaan samalla, kun luovuttiin suunnitelmasta rakentaa Tanssin talo Hotelli- ja ravintolamuseon tiloihin. Toisaalta Kaapelilla on jo toimistotiloja, ja harjoitustilojakin saattaisi olla mahdollista saada Kaapelilta lisää tanssin käyttöön.

Kenen tarpeisiin Tanssin talo on tehty? Suurelle salille on kysyntää esimerkiksi tanssikouluilta ja festivaaleilta, kuten Helsingin Juhlaviikoilta. Opetus- ja kulttuuriministeriön pyytämässä laskelmassa tulojen ja menojen jakautumisesta eri ”tanssilajien” välillä tultiin tulokseen, että taidetanssiproduktioilla on enemmän kuluja, mutta ne tuovat talolle vähemmän tuloja, kuin muut tanssimuodot. Kun suurta salia myydään, voidaan rahoittaa taidetanssin produktioita Pannuhallissa. Sen käyttö tulee olemaan halvempaa kuin suuren salin useiden tuhansien skaalalla kulkevat päivävuokrat. Pannuhallin päivävuokraksi on kaavailtu 500 euroa, mikä voi vapaille toimijoille kuitenkin tuntua korkealta, mutta tila on teknisesti paremmin varusteltu kuin aiemmin. Zodiak käyttänee Pannuhallia periodimaisesti 2-3 kk jaksoissa ja tekee Tanssin talon kanssa yhteistuotantoja ja yhteistyötä markkinoinnissa ja vaikkapa Sivuaskel-festivaalin osalta. Yksi kysymys on se, miten käy Hurjaruuthin Talvisirkukselle, joka on aiemmin pitänyt majaa Pannuhallissa. Mietinnässä on, millainen remonttitaso Pannuhallissa riittää. Sen rouheus on tarkoitus säilyttää, kun taas uudisrakennuksen mainittiin edustavan Habitare-tyyliä. Tanssin talo ei tule näyttämään siltä kuin uutisoinnin ohessa julkaistuissa havainnekuvissa on esitetty, vaan arkkitehtuurikilpailu järjestetään.

Keskustelussa tuli esiin huoli ja kollektiivinen vastuu siitä, onko Tanssin talolle asetettu liian suuria odotuksia täyttö- ja käyttöasteista ja taloudellisesta tuottavuudesta. Päätös talon rakentamisesta perustuu nyt tehdyille laskelmille ja numeroille. Miten talo saadaan pyörimään tanssitoiminnalla, ja mistä löytyvät yleisöt? Tämä lienee Kaapelitehtaan tanssitoimijoiden yhteinen haaste. Enko onko teosten vaatimaa aikaa ja tilaa majatalossa? Eri tuotantojen lukumäärä on mitoitettu korkeaksi ja siksi harjoitusaikaa näyttämöille yksittäisille tuotannoille jää niukasti. Tanssin talo kenties helpottaa kantaesityspakkoa ja kiertuekysymystä, kun sen ohjelmisto koostuu pääasiassa jo ensi-illassa olleista teoksista. Tuotantorahaa teosten ostamiseen on budjetoitu tällä hetkellä 600 000 vuosittain.

Toisaalta Hanna-Mari Peltomäen mielestä luvut eivät ole fiksattuja vaan tulevina vuosina voidaan löytää vieläkin parempia visioita ja uusia rahoitusmalleja, joita ei vielä olla tultu ajatelleeksikaan. Numerot mahdollistavat ja toisaalta voivat sulkea pois tiettyjä taiteellisia ehdotuksia. Myös se, millainen hallintomalli ja sisältötiimi kuratointiin ja taiteelliseen johtajuuteen valitaan, vaikuttavat ja limittyvät tila- ja taloussuunnitteluun. Tähän mennessä on päätetty että talolle tulee yksi johtaja, mutta on avoin kysymys, miten hänen kompetenssinsa määritellään, onko johtajalla esimerkiksi oltava taustaa taiteellisessa praktiikassa?

Tuli todetuksi, että on syytä aloittaa laajempi taiteellinen keskustelu Tanssin talosta. Minkä kansainvälisten tanssiverkostojen osaksi Tanssin talo asemoidaan? Tanssin talon materiaaleissa viitataan Düsseldorfin Tanzhaus NRW:hen, Barcelonan Mercat de les Florsiin, Tukholman Dansens Husiin ja Lyonin Maison de la Danseen. Kuinka Helsingistä ja Tanssin talosta tehdään kansainvälisesti kiinnostava? Toisaalta mainittiin, että esimerkiksi vetovoimaiset Brysselin Kaaitheater tai Berliinin HAU Hebbel am Ufer rakentavat ohjelmistonsa monenlaisille näyttämötaiteiden muodoille. Miten Tanssin talon kohdalla visioidaan tulevaisuuden koreografian muodot, tulevaisuuden tanssi- ja näyttämötaide? Se, mitä tanssi kenellekin on, on arvokysymys, johon vaikuttavat paitsi sukupolvi- ja –puolierot, myös henkiset ja poliittiset erot. Suomessa tanssi- ja esitystaiteen ikuiselta tuntuvasta vastakkainasettelusta voitaisiin päästä vihdoinkin yli ja eteenpäin, puhumaan itse taiteen sisällöistä, niin paljon kuin se jatkuvasti muuttuvasta, elävästä taiteesta puhuttaessa on mahdollista. Tanssin talosta käytävät keskustelut tulevina vuosina ovat siihen yksi mahdollisuus.

Keskustelua oli Tanssin talo ry:n jäsenyydestä: jos talo on kansalaisten yhteinen projekti, mikä merkitys on jäsenyydellä ja sen tuomilla mahdollisilla eduilla, kun rakennetaan uutta instituutiota? Yhdistyksen yhteisöjäseninä on suomalaisia tanssiryhmiä ja tanssin toimijoita, ja tuli esiin ajatus, että myös yhteisöjäsenet voisivat kenties viestiä Tanssin talosta jäsenilleen. Tiedotuksessa on ollut myös rajoituksia sen vuoksi, että Helsingin kaupungin, valtion, Kaapelin ja Tanssin talo ry:n edustajista koostuneen Tanssin talo –työryhmän työskentelystä ei saanut kertoa julkisesti. Hanna-Mari Peltomäki kertoi, että esimerkiksi tiedonkeruun vuoksi on jouduttu erityisesti jalkautumaan muiden tanssilajien, kuin taidetanssin pariin, ja harmitteli sitä että valtaisan työmäärän vuoksi jalkautuminen taidetanssin kentälle on jäänyt vähemmälle. Tanssin talon verkkosivut koettiin ongelmallisiksi informatiivisuudeltaan, mutta myös visuaaliset valinnat pohdituttivat. Hanna-Mari Peltomäki kertoi, että viestinnässä ajatuksena on ollut pitää poliittisen vaikuttamisen hankekausi ja itse Tanssin talon kausi erillään. Tarkoitus on ryhtyä suunnittelemaan, millaista täysin uudenlainen taideinstituution viestintä voisi olla.

Taiteen ja yhteistyön muotojen monimuotoisuus, vaihtuvuus ja dialogisuus kentän kanssa on tarkoitus rakentaa osaksi Tanssin talon rakennetta. Tarkoituksena on vanhoista malleista poisoppiminen ja uudenlaisten rakenteiden etsiminen. Hanna-Mari Peltomäki näki Tanssin talon osallistavuudessa, toimintamuodoissa ja –ajatuksissa yhtäläisyyksiä pian kenties jo edesmenneen Checkpoint Helsingin toimintamalleihin. Tanssitaiteen kenttä onkin ollut jo mukana monissa talon synnyttämisen vaiheissa, esimerkiksi palvelukäsikirjan tekemisessä. Nyt alkaa uusi seuraavien vuosien vaikuttamisen ja osallistumisen vaihe, jossa esimerkiksi Kaapelitehtaalle voisi fasilitoida yhteistoimintaa ja poliittista vaikuttamista sen eteen, ettei tanssin rahoitus vähene tai valu taiteen sijasta hallinointiin. Päinvastoin Tanssin talon myötä tanssi tarvitsee lisää rahaa. Pelko rahoituksen menettämisestä on kuitenkin kaikilla, samoin kuin huoli Helsinki Dance Companyn menettämisestä. Joulukuun keskustelua vastaavia kentän tapaamisia järjestetään jatkossa ainakin kerran pari vuodessa. Yksi konkreettinen ajatus oli, että ne voisi jatkossa videostriimata, jotta koko Suomen tanssin kenttä pääsisi osalliseksi keskustelusta.

Maija Karhunen

 

Kuva Hanna Brotheruksen Tanssin talolle v. 2014 toteuttamasta projektista International Faces of Dance in Helsinki. Kuvassa tanssija Ilona Kenova. Kuva: Emil Sallinen.