Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


18.12.2015   |   Liana Potila

Ajatuksia buton ääreltä Motimaru Dance Companyn työpajasta

Vierailen osallistujana Motoya Kondon ja Tiziana Longon vetämässä Motimaru Dance Companyn Form of Soul -työpajassa Barker-teatterilla joulukuun alussa. He ovat tulleet vierailulle Turkuun Maria Korpi-Anttilan kutsumana. Osallistun kolmipäiväisen työpajan viimeiseen osioon. 



Tiziana ja Motoya asuvat Berliinissä. He tutustuivat Kazuo Ohnon studiolla Japanissa, Kazuon pojan Yoshito Ohnon opissa. Kazuo Ohno on Tatsumi Hijikatan ohella yksi butosuuntauksen alkuunpanijoista. Tiziana ja Motoya tekivät työtä Yoshiton rinnalla ja apureina tiiviisti viiden vuoden ajan. Työskentelyn ohessa he kertovat nyt huomanneensa ajattelussaan samankaltaisuutta. Monet opiskelutoverit kehottivat heitä tekemään yhteistyötä. Lopulta he päättivät perustaa Motimaru Butoh Dance -ryhmän ja muuttivat Berliiniin. Lähtöön vaikutti irtaantumisen tarve sekä kiinnostus laajentaa tutkimusta myös buton ulkopuolelle ja elämään itseensä.

Motimaru Dance Company teki Tizianalle ja Motoyalle mahdolliseksi toteuttaa tarvetta luoda omaa polkua itsenäisinä taiteilijoina. Tutkimuksellisuus, esiintyminen ja opettajuus muodostuivat keskeisiksi työtavoiksi, joissa syvemmän todellisuuden tutkiminen on yhdistävänä tekijänä. Sen lisäksi he tahtoivat olla luomassa uudenlaista autenttista tanssin metodia, joka on enemmän kuin mikään yksittäinen tanssin suuntaus.

Barkerin teatteritilassa tapahtuvan työpajan osallistujien kirjo on kiinnostava. Meitä on kymmenkunta sekä Helsingistä että Turusta, sekä miehiä että naisia, eri ikäisiä, eri taustoista tulevia aikuisia ihmisiä. Monia meitä yhdistää kiinnostus eri taidemuotoihin.

Työskentelyyn laskeutuminen uutena tulokkaana sujuu luontevasti. Kurssitila on tunnelmallinen ja hämärä. Istumme piirissä lattialla. Motoya tarinoi meille omasta kulttuuristaan ja sen suhteesta buton ajatteluun. Hän kertoo esimerkin japanin kielestä, jossa sadetta kutsutaan monella eri nimellä.

Kehollinen työskentely alkaa noin tunnin kestävällä meditatiivisella Bodyscanning-harjoituksella. Asetumme lattialle makuuasentoon. Tutkin kehoni maisemaa hienovaraisesti liikkuen. Huomaamattomasti Tiziana tulee lähelle ja sovittelee käsivarteni liikkuviin niveliin kankaita ja tukee niiden avulla liikeratoja. Lempeällä otteella hän ohjaa minua rentoutumisessa ja virittää aistini kuunteluun. Kankaan hento kosketus on miellyttävä aistikokemus ja auttaa minua pehmentämään liikettä ja kohdistamaan huomiota kehon yksityiskohtiin. Huomaan, kuinka on ihanaa levätä liikkeessä. Mieli saa tilan tutkia pieniä maailmoja: kaaria kehon poukamissa, pehmeyttä nivelkohdissa. Kokemus on muistutus ihmettelyn tärkeydestä – tutkimusmatkasta olemisen äärellä.

Motoyan ja Tizianan opettajuus on hienojakoista ja monisävyistä. Olennaista heidän pedagogiikassaan on matkan varrelta tarttunut viisaus ja omakohtainen kokemus. Motoyan olemus henkii rauhaa, voimaa ja viisautta. Tiziana puolestaan tuo työskentelyyn paloa ja intohimoa. He ovat kokonaisvaltaisesti omistautuneita tutkivina taiteilijoina. Saumattomasti yhteen hioutunut kaksikko.

Motimarun työtapoihin tutustuminen saa minut palaamaan monta vuotta taaksepäin. Sain vuonna 2006 ensikosketuksen butoon Ken Main oppilaana Teatteri Naamio ja Höyhenen järjestämässä työpajassa. Siitä alkoi vuosien tutkimusmatka butotaiteen parissa: äärimmäisiä kokemuksia, jakamisen tuokioita, yhteisöllisyyttä, kokeiluja, makaaberiin estetiikkaan tutustumista, leikkimistä materiaaleilla, löydöksiä, opiskelua ja hukassa olemista.

Olen kiitollinen. Buto avasi minulle väylän ilmaista itseäni kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti. Sain uskallusta esiintyjänä. Buton ajattelu tai filosofia antoi sävyjä myös ajatteluuni taiteilijana ja taiteen tutkijana. Meditatiivisten harjoitusten myötä löysin tien hiljentymiseen, aistien avautumiseen ja kokemuksen merkitykseen. Itsetuntemuksen tiellä opin arvostamaan kehoani sen pieniä sopukoita myöten. Löysin levon tanssissa, liikkeessä, liikkeettömyydessä. Mieleeni muistuu hetkiä joissa vaikutuin aistihavainnoista. Esimerkiksi ilmavirran kosketuksesta iholla tai valon taittumisen kauneudesta esiintymisasun kankaan läpi.

Buton myötä avautui myös uudenkaltaisen yhteyden kokeminen. Se on kokonaisvaltainen tuntemus, jossa kaikki aistit herkistyvät yhteyteen, olemisen yhteyttä kaiken kanssa. Se on tila jossa ihmiset, luonto ja ympäristö tulevat osaksi minua. Näin vuosienkin jälkeen buto on edelleenkin minulle arvoitus.

Työpajan loputtua tiedostan, että oma tieni buton parissa on tullut päätökseen. Olen irtaantunut butosta jo parin vuoden ajan. Sen maailma edustaa usein melko raskaita, syviä ja tummia asioita. Buton estetiikka puolestaan on usein melko abstraktia ja siihen on vaikea tarttua, sitä on vaikea määritellä. Kaipaan konkretiaa. Butolle ominainen sisäisen maiseman tutkiminen ja mielikuviin uppoutuminen on herättänyt kaipuun yhteyteen näkyvän kanssa. Tahdon avautua ulospäin. Monet sisäisen maailman tutkimisen harjoitteet ja muotokieleen sidotut harjoitukset rajoittavat ilmaisunvapautta. Tälle taiteenlajille ominainen oman minän häivytys on herättänyt tarpeen tulla näkyväksi, tarpeen tulla huomioiduksi arkisena itsenäni. Ja se juuri on arvokasta ja kiinnostavaa.

On tullut aika uudelle. Kehoni ja ennen kaikkea sydämeni janoaa avautumista, ihmisyyden ilmentämistä ja minän näkyvillä oloa paljaana ja kirkkaana. Tahdon etsiytyä elämän ja arjen lähteille ja avata yhteyden kirkkauteen, kohti valoa, iloa ja keveyttä. Uusi ovi on avautunut. Ja uteliaana odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

Liana Potila

Kirjoittaja on Turun saaristossa asuva ja työskentelevä kristitty tanssitaiteilija ja muusikko. Hänellä on kymmenen vuoden tausta butotaiteen parista esiintyjänä ja opettajana.

 

Kuva Motimaru Dance Companyn teoksesta Twilight. Kuva: Natasha Morokhova.