Tanssitaiteen verkkolehti

TANSSIN TALO


11.12.2015   |   Maija Karhunen

Ministeriö jyräsi Tanssin talo -päätöksessä

Viime viikolla valtio teki päätöksen rahoituksesta Tanssin talolle. Valtio kattaa Tanssin talon rakennuskustannuksia Helsingin kaupungin tavoin 6 miljoonalla. Käyttökuluihin valtio osallistuu vuosittaisella 650 000 euron summalla, joista 200 000 euroa otetaan veikkausvoittovaroista.  Loppuosa 450 000 euroa on päätetty riipiä Helsingin kaupunginteatterin henkilötyövuosista.

Summa vastaa kaupunginteatterin tanssiryhmän saamaa tukea. Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola kertoo, että ehdotus tuli kaupunginteatterille viikko sitten, ja aiheesta pidettiin yksi tapaaminen, jossa myös kaupunginteatterin edustajia oli mukana. Ministeriö ei myönnä, että leikkaus kaupunginteatterin toiminnasta olisi kohdennettu tanssiryhmän toimintaan. ”Jos esitetään laskelma 23 henkilötyövuodesta eli 450 000 eurosta, joka vastaa suunnilleen tanssiryhmän kokoa, ja toiminta on tarkoitus siirtää Tanssin taloon, niin ei kai muuhun päätelmään voi tulla. Jonkin resurssin mukaan laskelma on tehty, jotta asiassa olisi jokin järki, vai leikataanko sitten kotimaisesta draamasta, lastenteatterista, ruotsinkieliseltä puolelta vai mistä”, Sarkola sanoo, ja lisää, että kun kukaan ei halua esiintyä taiteen vastaisena, on päätös leikkauksen kohdentamisesta delegoitu teatterille.

Päätös onkin erikoinen, kun lähtökohtana Tanssin talo -hankkeessa on ollut, ettei taloa synnytetä muiden tanssin tekijöiden toimintaa heikentämällä. Miksi näin kävi? ”En haluaisi mennä nyt ollenkaan siihen, että kenen idea tämä oli, vaan se on kaupungin kanssa yhteistyössä tehty linjaus”, sanoo ylijohtaja Riitta Kaivosoja opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Myös opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) esikunnasta vakuutetaan, että päätös on valtion virkamiesten ja Helsingin kaupungin yhdessä neuvottelema ratkaisu, eikä Grahn-Laasosen allekirjoittamaa ministeriön ilmoitusta itseasiassa olisi edes pitänyt nimetä ministeriön ilmoitukseksi, vaan sopimukseksi.

Helsingin kulttuuri- ja sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen kuitenkin sanoo, että valtio asetti selkeät raamit neuvotteluille. ”Se, että valtaosa valtion Tanssin talon käyttötalouteen osoittamista varoista oli kohdennettava uudelleen jo olemassa olevasta rahoituksesta, oli valtion neuvotteluille antama ehdoton lähtökohta.”

Riitta Kaivosoja muistuttaa, ettei valtio ollut hankkeen alulle panija, vaan täyttää viime viikon päätöksellään omalta osaltaan Jane ja Aatos Erkon säätiön Tanssin talon rahoitukselle asettaman ehdon valtion mukanaolosta. Viljasen mukaan Tanssin talon eteneminen tuli valtiolle yllätyksenä, eikä sillä ollut hankkeeseen varattuna rahoitusta.

Vaikka OKM:n edustajia oli mukana Tanssin talon työryhmän työskentelyssä, vielä alkusyksytä ministeriössä tunnuttiinkin olevan melko passiivisia hankkeen suhteen, ja päätöksiä odotettiin ensin muilta tahoilta antamatta osviittaa siitä, millaisella rahoitusosuudella valtio on valmis olemaan mukana. Ylipäätään hahmottumaton kulttuuripoliittinen linja Suomessa, ja samalla nihkeys investoida tämän hetken ideologisena talouspoliittisena linjana saivat valtio reagoimaan myöhään myös Jane ja Aatos Erkon säätiön lokakuussa 2014 tekemään rahoituspäätökseen. Historiallisella tavalla yksityistä ja julkista rahaa yhdistävään hankkeeseen oli kuitenkin vastattava edes näennäisratkaisulla, kuten nyt on tehty.

Ministeriön ilmoituksessa ohjeistetaan, että käytännössä Tanssin talo ry:n ja Helsingin kaupunginteatteria ylläpitävän Helsingin teatterisäätiön on sovittava keskenään henkilötyövuosien siirrosta teatterilta Tanssin talolle. Kun ministeriön sanelua tanssiryhmän siirrosta hämmästeltiin Twitterissä, vastasi kulttuuriministeri Grahn-Laasonen: ”Helsingin kaupunki päättää, miten resurssit jakautuvat kaupungin kulttuuritoimijoiden kesken.” Lausuma on ministeriön osallisuuden ja rahoituksesta tekemän päätöksen valossa outo. Riitta Kaivosoja muistuttaa, että Helsingin teatterisäätiö on osa Helsingin kaupunkikonsernia. Tässä mielessä voinee toki rakennella ajatuskulun, jonka mukaan päätöksen tekijänä on itse asiassa Helsingin kaupunki.

”Kun päätöksiä tehdään, pitää myös joskus hyväksyä asioita joita ei olisi itse ehdottanut. Iso kuva on kuitenkin se, että Helsinkiin saadaan Tanssin talo”, Viljanen sanoo. Koska Helsingin kaupunki on ministeriön ratkaisuun suostunut, toivotaan tanssin ja teatterin kentillä että kaupunki kompensoi menetetyt tanssijoiden henkilötyövuodet Kaupunginteatterille. ”Helsingin Kaupunginteatteri tarvitsee joka tapauksessa lisää rahoitusta, kun teatterin remontin valmistuttua kulut tulevat kasvamaan”, sanoo Viljanen. Kaupungilla on vuoteen 2020 saakka aikaa löytää ratkaisu, jotta Suomen ainoaa järkevillä resursseilla toimivaa tanssiryhmää ei lakkauteta. Viljanen pitää positiivisena sitä, että ministeriön ilmoituksessa henkilötyövuosien määrän kasvaessa valtionosuusmomentissa voidaan lisävuosia myöntää Tanssin talolle ja säilyttää kaupunginteatterin työpaikat. ”Uskon, että kyllä Suomi tästä nousee ja henkilötyövuodetkin voivat lisääntyä. Tässähän on vaalitkin välissä. Olen kehitysuskoinen”, Viljanen sanoo.

Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että tanssitaiteilijoiden harvoja henkilötyövuosia ollaan siirtämässä hallintohenkilökunnan palkoiksi, joita ei ilman taiteilijoiden tekemää työtä edes voisi olla olemassa. Samalla Viljasen kaupunginhallitukselle tekemässä esityksessä vakuutetaan tarkoin, ettei Tanssin talo tule tarkoittamaan tämän enempää lisärahoituksen tarvetta tanssitaiteelle, vaan oletetaan että nykyiset toimijat siirtävät toimintansa Tanssin taloon. Tanssin talon seinien, hallinnon ja markkinoinnin tyhjiön täyttävä taide luotaneen siis pyhällä hengellä.

Maija Karhunen

 

Kuva Ervi Sirénin teoksesta JUICY – tuli vaan mieleen Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmälle. Kuvassa Heidi Naakka, Sofia Ylinen, Eero Vesterinen, Jenni-Elina von Bagh ja Mikko Paloniemi. Kuva: Marko Mäkinen.