Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


25.11.2015   |   Maija-Liisa Westman

Kun tanssija ja filosofi kohtaavat

Onko tanssi urheilua? Samankaltaista kuin olympialaisten korkeushyppy tai sadan metrin juoksu. Voiko tanssia katsoa kuten urheilusuoritusta, hetkeen heittäytyen, vai tulisiko sittenkin tulkita ja etsiä merkityksiä? Onko tanssi kieli? Voiko tanssia kuvata sanoilla tai onko se ylipäätään tarpeellista? Ismo-Pekka Heikinheimon teos kysyy, kyseenalaistaa ja on virkistävän erilainen sekä lähestymistavaltaan että toteutukseltaan.

Näyttämökuva on paljas. Teoksen rakennetta eivät tue valojen leikkaamat siirtymät kohtauksesta toiseen, eivätkä päälleliimatut äänitehosteet kuvita tapahtumia ja alleviivaa merkityksiä. Näin syntyy koristeellisesta estetiikasta riisuttu, tanssijan ja filosofin tasavertaiselle vuoropuhelulle riisuttu esitys.

Näyttämöllä ovat tanssija Tanja Illukka ja filosofi Max Ryynänen. Tyhjä tila täyttyy liikkeen ja ajatusten virrasta. Kolmantena – eräänlaisen välittäjän roolissa – on kone, jonka näppäimillä filosofin sormet lentävät.

Kirjaimista syntyy lauseita ja lauseista ajatuksia, jotka ruumiillistuvat seinälle projisoituina. Ajan ja paikan kahleet rapisevat. Descartes ja Shakespeare, Shusterman ja Dewey huhuilevat tekstin välityksellä ja saavat ajatukset hyrräämään. Tulee lämmin – myös katsojalle.

Filosofi kyseenalaistaa aristotelisen draaman kaaren ja pyytää tanssijaa pukemaan liikkeiksi tiukkaan muotokieleen puristetun englantilaisen puutarhan. Suipoiksi leikatut puut ja labyrintti syntyvät tanssijan kiitäessä lattialla. Esiintyjien suora vuorovaikutus kertoo keskinäisestä luottamuksesta ja rohkeudesta ravistella järjen kahleita.

Suomeksi ja englanniksi esitettävä teos on osoitus koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon ajatusten vapaudesta. Se kertoo tanssitaiteilijan halusta ja kyvystä porautua yhä syvemmälle tanssin – taiteen – filosofisiin pohdintoihin.

Minut Writing Dancing haastoi taas kerran tarkastelemaan rooliani taiteen katsojana ja merkitysten välittäjänä. Tarvitaanko kriitikkoa, jonka pyrkimyksenä on (arvottaen) kääntää liike merkkien kielelle? Olisiko sittenkin nakattava genrestä ammennetut kehykset romukoppaan ja heittäydyttävä analysoimatta liikkeen vietäväksi?

Maija-Liisa Westman

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja, teatteri- ja tanssikriitikko ja kritiikin tutkija. Teksti on julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa.

 

Ismo Dance Companyn Writing Dancing LéSpacessa 14.11.2015

Koreografia, konsepti ja ohjaus: Ismo-Pekka Heikinheimo
Puvustus: Ismo-Pekka Heikinheimo ja työryhmä
Visualisointi: Ismo-Pekka Heikinheimo
Esiintyjät: Tanja Illukka (tanssi) ja Max Ryynänen (teksti)

Kuva: Sakari Viika