Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


24.02.2011   |   Päivi Röppänen

Burn auts (Kumpuniemi/Lyytikäinen), Tanssiteatteri MD 2011

Tanssiteatteri MD:n Burn auts on onnistunutta tanssiteatteria vakavasta aiheesta. Kantaa otetaan työuupumukseen, ylisuorittamisen paineeseen ja sitä tukevaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

 

Burn auts

Ohjaus ja käsikirjoitus: Anna-Elina Lyytikäinen
Koreografia: Anniina Kumpuniemi
Koreografin assistentti: Mari Rosendahl
Valosuunnittelu: Sari Mayer
Äänisuunnittelu: Matias Palo
Videosuunnittelu: Henry Naiduwa wadu
Pukusuunnittelu: Elina Vättö
Himmelit: Tuija Väänänen
Esiintyjät: Suvi Eloranta, Mikko Heino, Sara Kovamäki, Samuli Roininen

Tanssiteatteri MD
Hällä-näyttämö, Tampere 29.01.2011


 

Tasapainottelua työelämän tulisilla hiilillä

Tanssiteatteri MD:n Burn auts on onnistunutta tanssiteatteria vakavasta aiheesta. Teoksessa käsitellään burn outin eli työuupumuksen salakavalaa kehityskaarta syineen ja seurauksineen. Aihetta tarkastellaan yksilötason kiireen hallitsemattomuuden kautta. Neljä tanssijaa ruumiillistavat kukin vuorollaan eri tavoin stressiin reagoivat hahmonsa. Kantaa otetaan samalla kulttuurissa vallitsevaan ylisuorittamisen paineeseen ja sitä tukevaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Käsikirjoittaja-ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen ja koreografi Anniina Kumpuniemi ovat loihtineet aiheen vakavuudesta huolimatta helposti lähestyttävän teoksen, jossa puhe ja liike yhdistyvät lähes saumattomaksi kieleksi.

Teos etenee metateatterillisena tuoden aiheen kokemuksellisesti lähemmäs katsojaa. Kiireen tuntua viritellään jo odotustilassa. Esiintyjät ravaavat kiihtyvällä tahdilla läpi aulatilan. Alkuvalmistelut vaikuttavat olevan pahasti kesken. Katsojat päästetään katsomoon ja Samuli Roinisen uskottavasti esittämä, epävarmana änkyttävä hahmo pyytää varmistuksen vuoksi ohjausta valojen sammuttamiseen ja ensimmäisen tanssikohtauksen aloittamiseen. Pian lavasteet putoilevat, esitys katkeilee ja tanssijat alkavat hermostua. Suvi Elorannan hahmo polttaa päreensä. Liikekielellisesti selkä katkeaa, jalat lopettavat kantamisen. Kontaktissa toisiin Eloranta nojautuu ja riippuu, kunnes vastapuoli ei enää myötää liikettä. Kropasta tulee heittopussi, jolla pelleillään.

Taka-alan videoprojisointi kertoo Tampereen kaupungin päätöksestä lopettaa palkanmaksu työuupumuksen vuoksi sairauslomalla olevilta työntekijöiltään. Työuupumus ei ole Kelan sairauspäivärahaan oikeuttava diagnoosi. ”Eläköön kansallis-sosialistinen kapitalismi!” julistaa teksti. Projisointi jatkuu tulenlieskoina, jonka rinnalle tanssijat asettautuvat poseeraamaan. Nopean elämän ja kiireen voi nähdä myös mediaseksikkäänä menestyksenä. Mikko Heinon esittämä hahmo mittaa itseään suhteessa muihin. Mikä on riittävää? Parikontaktissa syntyy kohtaus, jossa hahmo jää yksin ja menettää lopulta muistinsa. Kilpailuyhteiskunta pitää huolen eristäytymisestä.

Velvollisuudentunto ja ylisuorittaminen näyttäytyvät Sara Kovamäen esittämän hahmon kautta. Ympäristö kannustaa suorittajaa jatkamaan tahtiaan, vaikka hahmon liike päätyy pakko-oireisiin ja kramppeihin. Tanssijat luettelevat perinteisiä suomalaisia sananlaskuja, joissa vähätellään työn rasituksia ja kannustetaan itsensä uhraamiseen. Tutut sananlaskut saavat voimakkaan merkityslatauksen. Kiire ja stressi yhdistyvät menestymiseen, minkä takana on ajatus yhteiskunnallisesta taloudellisesta tuottavuudesta. Ihminen on hyödyke tuloksellisuuden koneistossa. Mikään ei riitä, jos pyrkimyksenä on jatkuva kasvu. Oma riittävyys pitää kuitenkin nähdä suhteessa johonkin. Vertailu, kilpailu ja itsekriittisyys voivat pahimmillaan tulehduttaa yhteisöt, ihmissuhteet sekä yksilön itsetunnon.

Kuka mittaa viime kädessä tulokset? Mistä löytyy tasapaino? Heinon hahmo kertoo yleisölle ymmärtävänsä tasapainon kolmiona. Kolmion kärjissä ovat suhde itseen, suhde työhön ja ihmissuhteet. Olisiko kolmion tasapainossa pitäminen elämän tarkoitus? Vai onko kolmion tarkoituskin jatkuvasti liikkua? Tasapainottelu tehdään joka tapauksessa sisältä käsin.

Pohdintaa seuraa Heinon voimakas visuaalinen objektiteatterikohtaus lavalle jääneiden tikkaiden kanssa. Tikkaat muuttuvat uralla nousun ja pyrkyryyden symboliksi, päätyen lopulta Heinon jalkaan takertuvaksi ansaksi. Yksilön epäonnistuminen ja luhistuminen näyttävät kasvonsa sen myötä. Toiset hahmot tulevat auttamaan ansaan langennutta. Tikkaat saadaan irti ja tanssijat muodostavat käsillään vahvan piirin. Yhteisön kontakti on turvallinen, se tukee, myötää ja joustaa. Videoprojisointi heijastaa takaseinälle tanssijoiden liikettä ylhäältä käsin. Kuvio muistuttaa elävää ja lopulta avautuvaa kukkaa. Burn auts ei jätä katsojaa kylmäksi.

Päivi Röppänen

Kirjoittaja opiskelee teatterin ja draaman tutkimusta Tampereen yliopistossa.

Burn auts on Tanssiteatteri MD:n kevään ohjelmistossa 13.–15.5.2011.