Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


14.08.2015   |   Heidi Vehmas

URB 15: Cypher – rikottuja rajoja ja jaettuja kokemuksia

Sana cypher (myös cipher) viittaa hip-hop-kulttuurissa laajasti yhteiseen jammailusessioon, mutta ehkä useimmille termi tarkoittaa freestyle-räppärien tai katutanssijoiden ympärille muodostuvaa yleisörinkiä. Kaveriporukasta tai spontaanisti pysähtyneistä sivustakatsojista koostuva yleisö osallistuu tekeillä olevaan tilanteeseen joko kannustamalla reunalta tai esittelemällä vuorollaan taitojaan ringin keskellä. Yhdessä tekemisestä syntyvä energia yllyttää keskellä olevaa ylittämään suorituksellaan sekä muut että itsensä. Ringissä punnitaan yksilön taidot ja tyyli, joilla yhteisön kunnioitus on nopeasti ansaittu tai menetetty.

Tälle ringin sosiaaliselle dynamiikalle perustuu myös australialaiskoreografi Nick Powerin URB 15 -festivaaleilla esitetty breakdance-teos Cypher. Vajaan tunnin aikana Itäkeskuksen Stoassa nähtiin täydellistä kehonhallintaa sekä toinen toistaan näyttävämpiä ja akrobaattisempia liikesuorituksia. Neljä virtuoosimaista, tyyleiltään kuitenkin toisistaan poikkeavaa tanssijaa veivät taiteenlajin äärimmilleen juhlistaessaan hip-hop-kulttuuria ja haastaessaan sen rajoja.

Cypherin avainteemoiksi nousivat kommunikaatio sekä yleisön ja esiintyjien välisen erottelun kyseenalaistaminen. Esityksen alussa lattiaan vedetyt teipit rajasivat katsojat sivustaseuraajiksi seinien vierille, ja tanssijat esiintyivät etäisyyden päässä salin keskellä. Rajaa alettiin kuitenkin teoksen edetessä hiljalleen purkaa, kun vanhat teipit revittiin pois ja uudet vedettiin yhä pienemmän alueen ympärille. Sitten astuttiin lähemmäs ja tiivistettiin rivejä, kohta sama tapahtui uudelleen.

Ringin pienentyessä myös kokemus ja esitys itsessään alkoivat muuttua. Tanssijat ottivat katsojiin suorempaa kontaktia, pysähtyivät kohdalle ja katsoivat suoraan silmiin, haastoivat reagoimaan. Katsojasta riippuen eleeseen vastattiin joko heittäytymällä tai hämmentymällä, pieni epätietoisuus tuntui vaivaavan yleisöä läpi esityksen. Ringin laidalla ei aina ollut täyttä varmuutta siitä, mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö mitään. Edes Cypherin sinänsä mainio, hip-hop-biittiä ja bilemusiikkia yhdistelevä ääniraita ei täysin onnistunut rikkomaan jäätä, vaikka siellä täällä näkyikin pientä liikettä ja lattiaa vasten vaivihkaa naputtavia jalkoja.

Tanssijoiden hyväntuulisuus ei kuitenkaan kärsinyt yleisön reagoimattomuudesta, vaan esityksen tunnelma säilyi alusta loppuun lempeän humoristisena ja rentona. Hip-hop-kulttuuria tuntemattomat katsojat otettiin huomioon avaamalla pala kerrallaan siihen liittyvää elekieltä. Onnistuneen yksilösuorituksen jälkeen osoitettiin arvostusta, kylmäksi jättäneen esityksen jälkeen tanssijan oli yritettävä uudelleen tehdä vaikutus sekä kolmeen kollegaansa että muuhun yleisöön. Erityisen näyttävän tempun jälkeen käsivarret vedettiin puuskaan uhmakkaan itsetietoisuuden merkkinä. Eleissä seurasi mukana koko alakulttuurin kirjo, yhteisöllisyys, toverillinen kilpailullisuus, tarinankerronta, jopa aggressiivisuus.

Lopulta koitti se odotettavissa ollut hetki, kun viimeisetkin rajat revittiin yleisön ja tanssijoiden väliltä. Teipit olivat poissa, tila oli nyt yhteinen. Tanssijat siirtyivät sivummalle, oli yleisön vuoro astua vuorostaan ringin keskelle. Seurasi piinallisia sekunteja, joiden aikana olin täysin varma, ettei mitään tapahdu. Sitten vieressäni seisova henkilö osoitti epäilykseni ilahduttavan vääriksi ottamalla silmälasit päästään ja astumalla valokeilaan. Yleisön seasta löytyi lopulta parikin uskaliasta, jotka vuorollaan kävivät näyttämässä taitonsa. Ringin laidoilta irtosi leveitä hymyjä ja ansaittuja suosionosoituksia muiden katsojien tempautuessa mukaan. Jos Cypher ei aivan täysin onnistunutkaan häivyttämään rajaa esiintyjien ja ujon suomalaisyleisön väliltä, oli yritys kuitenkin erinomainen.

Heidi Vehmas

Kirjoittaja on Helsingissä asuva taidehistorioitsija, joka viimeistelee parhaillaan gradua liikkuvista veistoksista ja tarkastelee tanssia kuvataiteen tutkijan silmin.

 

Cypher Kiasma-teatterin URB 15 -festivaalilla Itäkeskuksen Stoassa 5.-7.8.

Koreografia: Nick Power
Esiintyjät: Blond, Don, Tepo ja Stevie G
Taiteellinen konsultaatio: Lee Wilson
Valosuunnittelu: Mirabelle Wouters
Äänisuunnittelu: Jack Prest
Koreografinen avustaja: Anne Nguyen

Kuva: Amy Hetherington