Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


14.08.2015   |   Pietari Kärki

Hikinen viikko Hangossa – Anton Lachky herättää kysymyksen tanssijoiden valmiuksista

Kauniin sininen, avara taivas. Hanko osaa ottaa jännittyneen leiriläisen vastaan. Neljän päivän intensiivinen tanssikurssi tulee sisältämään kuusi tuntia päivittäistä hikistä kamppailua. Taiteilijapariskunta Anton Lachky ja Eléonore Valère Lachky kohtaavat junasta astuttuaan tarmokkaan punatukkaisen Sari Palmgrenin, jonka kanssa he ovat järjestelleet leiriä jo alkusyksystä alkaen. ”Nice to meet you two finally!” ”Thanks for having us!”

Leiriläiset, järjestäjät ja kaksi Manner-Euroopan tanssiskenen nuorta tähteä erkanevat majapaikkoihinsa. Lachkyn ja Valèren pieni Ina-tytär istuu hiljaa ja tottuneesti rattaissaan ja vanhemmat lähtevät viemään pientä matkalaistaan yöpuulle.

Ensimmäinen Tanssille ry:n järjestämä tanssileiri ”Tanssille-viikko Hangossa” pidettiin 23.-26. kesäkuuta. Majoitus on järjestetty kätevästi nuorisotalolla ja treenitilana toimii hyväkuntoinen Hangon Urheilutalo, jonka hallista löytyy lääniä reippaasti yli tuhat neliömetriä. Saliin mahtuisi sata tanssijaa. Kurssille on varattu neljäkymmentä osallistujapaikkaa, joka onkin tällaiselle kurssille oikein sopiva määrä. Ennen leiriä jutellessani kollegatuttujen kanssa sain sen käsityksen, että leirin tiedotus oli onnistunut. Kaikki tuntuivat tietävän tulevasta kurssista. Mikä ei tuntunut olevan yhtä hyvin tiedossa, oli itse Anton Lachky.

Nyt. Sinä. YouTube. Les Slovaks. Anton Lachky.

 

http://www.antonlachkycompany.com/about/

”Tämä on keholle vaikeinta ja monimutkaisinta, mitä olen löytänyt. Siksi teen tätä”, tokaisee Lachky, valitsee Maciltaan Missy Elliottin jytkyn Pass That Dutch ja painaa play.

Peruspäivä Hangossa on raskas, mutta kuluu nopeasti. Ensin opettaa Lachky ja tauon jälkeen Valère, kolme tuntia kumpikin. Molemmat opettajat aloittavat tunnin kehon artikulaation herättelyllä, josta toiminnot monimutkaistetaan lisäämällä päällekkäisiä tehtävänantoja ja erityisesti lisäämällä nopeutta.

Lachky kysyy toistuvasti: ”Kuinka nopea voit olla? Kuinka nopea voit olla ilman, että luovut liikkeen yksityiskohtaisuudesta, loppuunviemisestä ja laajuudesta?” Ja: ”Mitä kehossa täytyy tapahtua, ja mitä ei, jotta tämä on mahdollista?” Sekä Lachky että Valère kehottavat tanssijaa taloudelliseen energiankäyttöön, joka saavutetaan selkeydellä – ei löysäämällä. Englannin kielen sana ”efficiency” kuvaa asiaa parhaiten. Kaikki epämääräinen informaatio liikkeen toteutuksessa lisää sen uuvuttavuutta. Paino ohjautuu ja rytmittyy väärin, hengitys kiristyy, keho jännittyy, energia loppuu. Kurssin materiaalissa kiteytyy kokonaiskehollinen kompleksisuus, nopeus ja tinkimätön täsmällisyys. Haaste syntyy näiden tekijöiden yhdistämisen ristiiriitaisuudesta.

Yhtenevyyksistä huolimatta kaksikon tunnit tuntuvat kehossa hyvin erilaisilta. Siinä missä Valèren liikekieli uppoaa kurssilaisiin nopeasti, Lachky tuntuu vain päässeen hieman raapaisemaan työnsä pintaa kanssamme. Lachkyn materiaalille tyypillistä on vahva ja joustava maadoitus, räjähtävän voiman ja pehmeän tonuksen yhdistelmä (throwing the body) sekä tarkasti määritetyt kokovartalolliset liikeradoitukset (puzzle work). Paremman käsityksen saamiseksi kannattaa etsiä videomateriaalia:

 

Tanssille ry järjestää säännöllisiä aamutunteja ammattitanssijoille Suomessa. Yhdistyksen kehonhuolto- ja nykytanssitunnit buukkaa ja järjestää Sari Palmgren. Hän vastaa myös yhdistyksen kurssitarjonnasta sekä vuosittain haettavista apurahoista, joista riippuu yhdistyksen toiminnan jatkuvuus. Yhdessä hankolaislähtöisen tanssijan Saara Töyrylän ja yhdistyksen sihteerin Saara Anttosen kanssa hän on tämän leirin järjestäjä.

Miksi kutsuitte opettamaan juuri Lachkyt? ”Anton Lachky ja Eléonore Valère Lachky yhdistävät opetuksessaan muun muassa äärimmäistä nopeutta, kontrolloitua heittäytymistä, fyysisiä taitoja ja koordinaatiota. He opettavat kuinka käyttää kehoa sen täydessä potentiaalissa, kuitenkaan unohtamatta nautintoa ja leikillisyyttä. Heillä on selkeä opetuksellinen tavoite ja he ovat hyviä ja vaativia pedagogeja. He tuovat mielestäni täydennystä suomalaiseen tanssinkenttään.”

Tanssille ry:n toiminnan päätavoitteena on auttaa tanssijoita ylläpitämään fyysistä valmiustilaansa. Tämän valmiustilan tason ja laadun luonnollisesti määrittelee tarjolla olevan työn luomat edellytykset. Millaisia valmiuksia suomalaisen tanssin kenttä keskimääräisesti edellyttää tanssijalta?

”Suomessa on monenlaista tanssia koettavissa ja nähtävillä. Viime aikoina olen itse nähnyt paljon tanssitaidetta, joissa fyysisen potentiaali ei ole ollut teoksen keskiössä. Minusta on mahtavaa, että tanssitaiteen kenttä on monimuotoinen. Olisi hienoa, jos tanssijoilla olisi fyysiset valmiudet tarttua kaikenlaisiin haasteisiin”, luonnehtii Palmgren ja lisää: ”Teki näyttämöllä sitten mitä tahansa, niin esiintyjän olemisesta heijastuu hänen valmiuksiensa laajuus.”

Mitä Lachkyyn tulee, hänen kanssaan vietetyistä päivistä voin yleistäen todeta, että hänen tyyliinsä on valmiuksiemme ulkopuolella. Havainto voi toki henkilökohtaisella tasolla olla harmittava, mutta ammattikentälle se on tärkeä. Se tekee näkyväksi sitä mitä puuttuu, sitä mitä etsiä seuraavaksi, olettaen tietenkin, että etsimisen ideana on, ettei tiedä etukäteen mitä löytää. On valitettavaa, että lyhyiden prosessien työkulttuuri tekee taiteelliset ja etenkin fysikaaliset täyskäännökset harvinaisuuksiksi. Vieraita vaikutteita kun on helposti saatavilla ainakin pääkaupunkiseudulla.

Tanssille ry on esitellyt kuluneella kevätkaudellaan useita ulkomaisia tai ulkomailla työskenteleviä suomalaisia opettajia. Samalla linjalla on tarkoitus jatkaa vastakin. ”On tärkeää ja hedelmällistä tuoda ulkomaisia opettajia Suomeen, jotta olemme tietoisia siitä mitä on meneillään toisaalla, ja jotta suomalaisten ja ulkomaisten tekijöiden välille syntyy kohtaamisten kautta yhteistyötä ja vuorovaikutteisuutta”, sanoo Palmgren.

Tanssille ry:n aamutunneilla on tasaisen runsaslukuinen osallistujakunta. Ammattilaistunnin sisällön kasaaminen kuitenkin on problemaattista, sillä tunneilta tullaan hakemaan eri asioita. Toiselle kyseessä on päivän ainut tanssitunti, ja toiselle lämmittely työpäivän pohjalle; silti tuntien tulisi tarjota haasteita kaikille. Omasta mielestäni tunnit tuntuvat pysyttelevän mukavuusalueella. Toinen syy tälle voisi olla kotikentän pieni koko. ”Suomessa vetäjät ja osallistujat ovat usein toisilleen tuttuja, jolloin voi olla haastavaa tuoda kriittistä tai uudenlaista otetta ja haastetta aamutunnin opetukseen”, sanoo Sari Palmgren Sekä Valère että Lachky käyttävät toimivasti opetuksessaan positiivista painostusta, joka myös ”toisen eteenpäin potkimisena” tunnetaan. Aamutuntiaktiivien, kaiken ikäisten ja kaikenlaisissa tanssin genreissä toimivien olisi hyvä käydä myös intensiivikursseilla, sillä ne kehittävät kehon lisäksi myös metodiikkaa.

 

Kuvat: Minna Karttunen

Kuvat: Minna Karttunen

 

Hangon kurssilla ei mukavuusalueella lepäilty. ”Halusimme nimenomaan järjestää tämän kurssin Helsingin ulkopuolella, omana itsenäisenä tapahtumanaan. Opetetun materiaalin intensiivisyydestä johtuen kurssi ei sovi esimerkiksi festivaalin yhteyteen, vaan kurssilaisilla on oltava aika ja paikka keskittyä, ryhmäytyä, prosessoida ja palautua”, sanoo Palmgren. Joka tunnilla Lachkylta ja Valèrelta kuulee tuoreita ajatuksia omaan työhön tai vaikka käytettäväksi suomalaisen treenikulttuurin kehittämiseksi. Esimerkiksi Lachky suosittelee välttämään markkeeraamista: ”Materiaali on tarkoitus käydä läpi koko kehollasi, nopeudellasi ja tarkkuudellasi. Hermostosi ei opi, jos markkeeraat.” Dynaamisesti tärkein sääntö Lachkyn tunneilla on ”ei kysymyksiä, ei keskeytyksiä”. Kysymisen sijaan Valère ja Lachky kehottavat katsomaan tarkasti ja ratkaisemaan pulman itse. Tämän kaikille tutun kehotuksen hyödyt aktualisoituvat vasta kun oppimistilanteessa on kysyminen oikeasti kielletty. Liikkeen hahmotus ja omaksuminen kehittyvät ja ryhmäenergia ei pääse lässähtämään. Molemmat vastaavat kysymyksiin mielellään tunnin jälkeen.

Ilmapiiri kurssilla onkin leppoisa ja hyväntuulinen, mutta samalla dynaaminen ja keskittynyt. Tunnit rullaavat keskeytyksettä ja opettajat vaativat vaivattomasti kurssilaisia etsimään todellisia rajojaan. Mainittava on, että osa kurssilaisista kokee vammautumisriskin liian korkeaksi ja kaipaisi päivän tuntien oheen kehoa huoltavaa sisältöä. Tässä olisi kenties kehitettävää Tanssille ry:n seuraavalle leirille. Toivottavasti leiri pystytään järjestämään taas vuoden kuluttua!

”Olemme miettineet, voisiko Hangon leiri tulla jokavuotiseksi tai jokatoisvuotiseksi tapahtumaksi, ja tämän toteuttamiseen pyritään. Kursseilla kuitenkin aina tulee perumisia viimehetkellä. Tännekin oli tulossa enemmän porukkaa… Tällaisen kurssin järjestäminen on taloudellinen riski”, punnitsee Sari Palmgren kysyttäessä leirin tulevaisuudesta.

Prosessi saada Anton Lachky Suomeen alkoi Palmgrenin yhteydenotosta syyskuussa 2014. Aiemmin keväällä toteutunut Jozef Frucekin Fighting Monkey -kurssi sai alkunsa samoihin aikoihin. Tällaisten suurten nimien saaminen Suomeen vaatii Palmgrenin mukaan kotimaan buukkauksiin verrattuna kolminkertaisen rahoituksen ja on suuren työn takana. Palmgren kertoo, että eräs, vielä julkaisematon, Tanssille ry:n tuleva kurssi on ollut järjesteillä jo viiden vuoden ajan. Siksi onkin järjestäjän näkökulmasta harmillista, että Hangon leirin osallistujamäärä jäi vain seitsemääntoista osallistujaan – se on vähän, kun leirille olisi mahtunut neljäkymmentä. Tanssi on universaali kieli ja on tärkeää, että me suomalaiset tanssin ammattilaiset olemme kosketuksissa alamme kenttään kokonaisuudessaan. Suomen tanssin kenttä edustaa vain murto-osaa siitä mitä vaikkapa kehollisuus ja lavataide voivat olla. Rajallisuus on rajattomuuden huomioimattomuutta. Kansainvälisesti nousevien taiteilijoiden tapaaminen on mahtava tilaisuus lähentyä multipotentiaalisen taiteenalamme rajattomuutta. Miksi siis jättää tilaisuus käyttämättä? Miksi pysytellä mukavuusalueella?

Miksi tätä artikkelia lukevan tanssitaiteilijan kannattaisi jatkossa osallistua Tanssille ry:n kurssille?

”Pyrimme tarjoamaan tanssintekijöille erityyppisiä kursseja kohtuulliseen hintaan. Toki omat kiinnostuksen kohteet johdattelevat tekijät eri kursseille, mutta mielestäni tanssitaiteilijoiden on hyvä välillä kolistella rajojaan ja astua mukavuusalueen ulkopuolelle kohtaamalla jotain uutta. Toivon, että kurssilaiset pystyvät levittämään omaa kapasiteettiaan ja pääsevät näkemään ja kokemaan, miten toiset ajattelevat ja työskentelevät. Kurssit ovat myös hyvä tapa verkostoitua kurssilaisten kesken. Otamme myös vastaan ehdotuksia opettajista ja kursseista!”

Kiitoksia hienosta kurssista vetäjille, kanssaosallistujille ja etenkin järjestäjille!

Pietari Kärki

Kirjoittaja on Amsterdamista helsinkiläistynyt 25-vuotias tanssija ja esiintyjä, joka nauttii vauhdista ja pysähdyksistä, poskisuudelmista ja silmiin katsomisesta.

______________________________________________________________________________

Sari Palmgrenin tärppi syksylle:
Haluatko mukaan keskustelemaan alastamme ja tanssijoiden ammatillisista valmiuksista? Marraskuussa järjestettävässä Kiertoliike-seminaarissa puhutaan mm. alan tekijöiden ja organisaatioiden välisesti tanssijan työstä ja tanssin kentän tarpeista.