Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


10.08.2015   |   Katri Kekäläinen

Teatterikesä OFF: Keittiöistä näyttämöille – naistaiteilijan paikkaa etsimässä

”Mikä siinä taiteessa niin vituttaa?” kysyy naistaiteilija. ”No tuliko tulosta vai pelkkää puuhastelua?” vastaa yhteiskunta.

Maija Hoiskon Maanantaikerho on näyttämöteos naisista, taiteesta ja naistaiteilijoista. Naiseuden ja taiteilijuuden yhdistämisen eri puoliin sukeltavat tanssitaiteilija Diina Bukareva, tanssi- ja yhteisötaiteilija Marjo Hämäläinen, klovni Janna Haavisto, muusikko-näyttelijä Arla Salo sekä valosuunnittelija ja visualisoija Vespa Laine.

”Naistaiteilijalla suhisee kutsumus korvien välissä”, mutta täytyykö naisen edelleen valita joko taiteeseen tai äitiyteen uppoaminen? Miksi jatkaa, kun naistaiteilijan euro ei ole edes 80 senttiä ja apurahat menevät mieskollegoille?

Maanantaikerho on suoran feministinen pamfletti, mutta tekee sen muotonsa kautta helposti lähestyttäväksi. Hoiskon koreografioima liike on yksinkertaista ja korutonta, ja kierrättää kiinnostavasti melko pientä materiaalia.

Puheen seassa viattomasti välähtäneet minimalistiset eleet hioutuvat toiston myötä tanssiksi kuin varkain.  Humoristinen tunnelma kohoaa huippuunsa megalomaanisissa teosideoissa, joissa tanssitaan taivaita myöten koko ihmiskunnan voimin.

Laineen visualisointi kohottaa Liikelaiturin valkoisen tilan arkisen juhlavaksi, rullakoissa liikuteltavat valot elävät symbioosissa esiintyjien kanssa. Myös valo  – ja sen suunnittelija ja toteuttaja – on yksi esiintyjistä. Laineen oma Mitätön taiteellinen teko täyttää koko takaseinän, muiden teokset löytävät paikkansa keittiöstä.

Esityksen tekstit on ammennettu lukuisista lähteistä. Pitkään ja hartaasti siteerataan verkkokommentteja naiskapellimestareista tai miesasiamiesten pelkoa feministien invaasiosta taideinstituutioiden ja -politiikan keskeisille paikoille.

Tanssi tahtoo lopulta jäädä esityksessä sivuosaan. Esityksen runsaudessa minua koskettaa Salon käyrätorvella soittama melankolinen musiikki sekä Haaviston klovnihahmo, joka kieltäytyy jäämästä seinäruusuksi. ”Naistaiteilijan kuohuviini on lämmintä”, mutta sitä juodaan kristallilasista.

Välillä mielessä käy, että kuorollehan tässä saarnataan ja asia taisi tulla jo sanotuksi. Kuitenkin esityksen miellyttävä ja ennemmin kutsuva kuin päällekäyvä asenne kantaa pitkään.

Jään miettimään, tarjoaako teos sitten kuitenkaan uutta näkökulmaa naistaitelijuuteen? Ehkä ei, mutta pelkästään se, ettei keskustelu etene, on itsessään aika jo häiritsevä viesti.

Katri Kekäläinen

Kirjoittaja on esittävän taiteen monitoimihenkilö ja teatterikriitikko.

 

Maanantaikerho Tampereen Teatterikesän OFF-ohjelmistossa 8.8.2015

Koreografia ja ohjaus: Maija Hoisko
Esiintyjät: Diina Bukareva, Janna Haavisto, Marjo Hämäläinen, Vespa Laine, Arla Salo
Visualisointi ja valosuunnittelu: Vespa Laine
Musiikki: Arla Salo
Vaatteet: Arela
Tuotanto: Maija Hoisko ja työryhmä, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus
Tukijat: Valtion sirkus- ja tanssitaidetoimikunta, Koneen Säätiö
Ensi-ilta: 15.11.2014

Kuva: Eino Ansio. Kuvassa: Marjo Hämäläinen ja Diina Bukareva.