Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


27.11.2014   |   Maija-Liisa Westman

Nykyajan nomadit

Lopussa lattia on paljas ja nainen, joka siirteli tavaroita, istuu seinustalla rullatun maton ja tavarapaljouden keskellä. Äänet leijuvat ilmassa ja näyttämön reunalta kantautuu veden solina. Sininen solisija on suihkulähde, joka tuo mieleen lasten muovisen kylpyammeen.

Tanssijat, jotka teoksen alussa verkkaisesti pukivat ja riisuivat paitoja ja housuja ja päähineitä, ovat kuoriutuneet kerros kerrokselta liki alastomiksi. Paljaiksi itselleen, toisilleen ja meille katsojille.

Miten kaikki alkoi?

Alku oli lopun vastakohta. Lattia purskahteli tavarameressä. Läjäpäin värikkäitä sifonkihuiveja, housut, takki ja Aalto-vaasi, pyöräilykypärä ja mehulinko, sukkahousut, laukku ja kengät. Mies ja nainen napit ja kuulokkeet korvillaan, toinen uppoutuneena läppäriin, toinen kännykkään. Ja toinen nainen, joka rakensi simpukankuorista polkua, vai oliko se sittenkin muuri?

Anna Mustosen teos on kuin alati vaihtuva kollaasi, joka muuntuu ja elää tilassa. Se ruokkii mielikuvitusta ja rakentaa siltoja ilmiöiden ja tapahtumien välille. Yhden teoksen merkityksellisistä elementeistä loi nainen (Piia Rinne), joka liikutteli tavaroita paikasta toiseen.

Peruskysymykseksi nousi: kuinka paljon materiaa tarvitsemme, jotta tunnemme itsemme riittävän verhotuiksi? Jos ei uskalla olla auki, tuleeko elämästä silkkaa suorittamista? Kun syö, juo, liikkuu ja pukeutuu normien mukaan, kelpaako sitten? Kuka laatii pelin säännöt?

Kuva: Matti Häyrynen.

Kuva: Matti Häyrynen.

Tuulen aika on leikkivä ja samalla vakava tanssiteos. Se alkoi arkisella liikkeellä, joka esityksen edetessä muuntui ja saavutti vimmaisen sykkeen. Eleni Pierides ja Jukka Tarvainen ovat tanssijoina ilmaisullisesti vahvoja ja uskaltavat olla koko olemuksellaan läsnä.

Lineaarisesti etenevässä lyhyessä ajassa saimme kulkea pitkän sisäisen matkan. Muutos konkretisoitui tanssijoiden kehon kielessä ja katseessa: kun ulkoinen paino putoaa, ovat aito läsnäolo ja kohtaaminen mahdollisia.

Tove Jansson aikanaan kehotti matkaamaan kevein kantamuksin. Minulle tanssiteoksen loppu avasi ikkunan nykyajan nomadien maailmaan. Sitä ei hallitse materia, vaan syvältä nouseva tieto inhimillisestä hyvästä – meille kaikille.

 

Maija-Liisa Westman

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja, teatteri- ja tanssikriitikko ja kritiikin tutkija.

°°°°

Anna Mustonen & Off/Balance: Tuulen aika

Ensi-ilta Jyväskylässä, Vaajakosken Wanhassa Woimalassa 19.11.2014

Koreografia: Anna Mustonen.

Esiintyjät: Eleni Pierides, Piia Rinne, Jukka Tarvainen.

Pukusuunnittelu: Piia Rinne.

Tilasuunnittelu: Piia Rinne & Anna Mustonen.