Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


01.09.2014   |   Maija Jelkänen

Toiminnan miehet

Nykysirkusryhmä Race Horse Companyn Super Sunday on näyttävä ja ilmava teos. Akrobaattien Super Sunday tuo näyttämölle ihmiskatapultin, kuolemanpyörän ja vipulaudan.

Super Sunday on visuaalisesti kaunis, eikä sitä ole ahdettu liian täyteen. Lavalla nähdään kuusi miestä ja nallekarhu. Esiintymisvälineet on osin kätketty kalustoon hyvin luovasti, ja niitä myös käytetään siten – alun metallinen karuselli on taitavien akrobaattien ilmaisussa hyvin monipuolinen.

Parhaimmillaan Race Horse Company on koreografisissa ryhmänumeroissa, missä esiintyjät pelaavat yhteen luoden hyvän rytmin. Esimerkiksi jumppapallojen avulla toteutettu yhteisveto on varmasti omaa tuotantoa ideasta lähtien. Asetelma on pyöräytetty siten, että pallojen sijaan kimpoilevat miehet.

Akrobatiassa oma keho on esiintyjän tärkein instrumentti. Varsinkin Rauli Kosonen tuo trampoliinilla omaan ilmaisuunsa runsasta liikemateriaalia ja vinkeää tulkintaa. Kalle Lehdon ja Mikko Rinnevuoren lattiaveto fuusioi puhdasverisempää breakdancea persoonalliseen lattia-akrobatiaan.

Kierroksia nostetaan ihmiskatapultin hurmaavalla lentäjällä, jolla on myös selkeän feminiininen rooli. Ylipäänsä miehet ottavat Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön haltuunsa luontevasti.

Eniten soiva musiikki muistuttaa, nykyaikaan päivitettynä tosin, Henry Mancinin säveltämää James Bond-leffojen alkutunnaria. Se sopii hyvin teoksen kokonaisilmeeseen ja henkeen.

Kuva: Petter Hellman.

Kuva: Petter Hellman.

Lapsuus on loppu, mutta jatkuu

Ajatuksekasta teemaa ei ehkä ole, tai se kääntyy kohti esiintyjiä akrobaattien vaiherikkaana, leikin ja luomisen sunnuntaipäivänä.

Tällaisenaan näkisin Super Sundayn vapaana, väreilevänä itseilmaisuna, mitä ei ole valjastettu käsittelemään mitään eritystä teemaa – on vain syventäviä nyansseja, kuten uhmaa, yksinäisyyden hetkiä, matkaa luokse ja pois, tai viimaa lentäjän kasvoilla.

Ryhmällä on selvästi oma, vino huumorinsa, joka läikähtelee ilmaisussa jopa melodramaattisuuteen. Myös tyyleillä leikitellään, esimerkiksi alun western-henkinen ja patsastelevan naivistinen ratsastuskohtaus osoittaa, etteivät esiintyjät selvästikään ota itseään turhan vakavasti. Tämä kaikki pitää kontaktin yleisöön vireillä.

Esitys etenee ennalta-arvaamattomasti. Myös kalusto on yllätyksellinen, esimerkiksi vauhdikkaan soma, vaaleanpunainen ja keinuva urheiluauto paljastaa funktionsa vasta käytössä.

Race Horse Company on edellisen teoksensa Petit Malin maailmankiertueen jälkeen ollut tunnetuimpia suomalaisista nykysirkusryhmistä. Heitä ei ole ainakaan vielä tuotteistettu yhtä pitkälle kuin Extreme Duudsoneja tai maailmalla kovassa nosteessa olevaa rockyhtye Von Hertzen Brothersia.

Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia teoksia nähdäkseni, mitä vuosien paino aiheuttaa ryhmän ilmaisuun tai sisältöihin. Tällä hetkellä miehet menevät kovaa ja korkealta ja tekevät sen hyvällä energialla.

Maija Jelkänen

Kirjoittaja on freelancetoimittaja ja harvinaisten kivien keräilijä, jota kirjat ja hevoset eivät ole koskaan lakanneet kiinnostamasta.

°°°°

Race Horse Company: Super Sunday

Suomen ensiesitys Helsingin juhlaviikoilla 29.8.2014.

Taiteellinen suunnittelu, esiintyjät: Petri Tuominen, Rauli Kosonen, Kalle Lehto, Odilon Pindat, Mikko Karhu, Mikko Rinnevuori
Valosuunnittelu: Jere Mönkkönen, Klasu Eklund
Äänisuunnittelu: Sami Tammela, Ben Rogers