Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


27.09.2008   |   Maija-Liisa Westman

Naisen tulee…(Nikkilä) Tanssin Aika 2008

Maija-Liisa Westman: Naisen tulee olla kaunis ja hiljaa, sanottiin aikanaan. Entä nyt? Onko nykynainen on vapaa ennakkoasetelmista ja esiäitien ohjeista. Koreografi Tuija Nikkilä tanssijoineen vastaa kysymykseen nauruhermoihin iskevällä ja älykkäällä tavalla.




Naisen tulee…

Käsikirjoitus ja koreografia: Tuija Nikkilä
Lavastus ja puvustus: Tuija Nikkilä
Tanssijat: Miia Elivuo, Teija Häyrynen, Elli Pulkkinen
Valosuunnittelu: Ainu Palmu
Ensiesitys 27.9.2008 Tanssin Aika -festivaalilla Huoneteatterissa, Jyväskylässä


 

Naisen tulee…

Naisen tulee… on Tanssin Aika -festivaalin tilausteos. Käsiohjelma kertoo sen olevan tanssillinen pukudraama kuudessa näytöksessä. Mutta millainen pukudraama!

Tuija Nikkilän käsikirjoittaman esityksen pohjana on kokoelma ohjeita ja neuvoja naisille. ”Heikompaa sukupuolta” on opastettu pukeutumaan, käyttäytymään ja säilyttämään viehkeytensä pikkuvaimosta vapisevaan vanhukseen. Olennaisin elämäntehtävä on kaiken aikaa miehen kiintymyksen saavuttaminen ja ylläpitäminen. Tämän vakavan päämäärän hyväksi nainen on valmis tekemään kaikkensa ja vielä enemmän.

Hyvin pukeutuva nainen vuodelta 1951 opastaa naista tähän tapaan: ”Mies ei pidä naisesta, joka työntää käsilaukkunsa niin täyteen sekalaista romua, että se on pullea kuin makkara.”

Nikkilän koreografia tanssittaa kolmea naista avioliiton auvoisista alkuhetkistä synnytyspöydälle ja pullantuoksusta imurinvarteen. Mitä hyvänsä nainen tekee, sitä tehdään veren maku suussa – ja puolison miellyttämiseksi. Koti kiiltää ja tuoksuu hyvälle, vaimo on alati soma ja halukas.

Naisen tulee… on virkistävän ironinen, tosi ja älykkäällä huumorilla tehty esitys. Käsikirjoittaja-koreografi ilmaisukykyisine tanssijoineen osoittaa, kuinka vähän asenteissamme on muuttunut rintaliivien polttamisen jälkeen. Menneiden sukupolvien käsitykset naiseudesta, äitiydestä ja vaimon roolista istuvat tiukassa.

Teos rytmittyy tekstikatkelmien ja osuvien musiikkivalintojen avulla. Tanssijat Teija Häyrynen, Miia Elivuo ja Elli Pulkkinen tarjoavat katsojille vauhdikkaan potpurin, jossa tunnetilat vaihtelevat auvoisasta onnesta hylätyksi tulemisen suruun. Siivous käy sukkelaan Säkkijärven polkan poljennossa ja kaulimella voi käsitellä pullataikinan lisäksi vatsamakkaroita ja reisien muhkuroita. Onneksi tyyliopas julistaa: ”Et ole koskaan liian lihava kantamaan käsilaukkuasi.” (Mitä naisen tulee tietää tyylistä, 2008)

Kaikki kolme esiintyjää antautuvat naisen elämän pyörteisiin täysillä. Ryhmäkohtauksissa on voimaa ja ne kertovat kolmikon tarkasta ajoituksesta ja tilanteenlukutaidosta. Jokainen saa soolonsa: Miia Elivuon kaksinkamppailu imurin kanssa on miiminen taidonnäyte. Elli Pulkkinen pellonreunaa vaeltavana, hyväksikäytettynä ja hylättynä tyttönä on tarkkanäköisesti tehty henkilökuva. Teija Häyrysen muistamaton, vapiseva vanhus kertoo tanssijattaren loistavasta muuntautumiskyvystä, ja samalla se on yksi teoksen koskettavimmista kohtauksista.

Kolmikon kiistaton valtiatar onkin Teija Häyrynen. Häyrysen ilmaisuvoima, herkkyys ja pieniin nyansseihin saakka tarkka kehon kieli pökerryttävät katsojan. Tanssijatar on myös ilmeikäs näyttelijä, replikointi on luontevaa ja vivahteikasta. Kyky hypätä solistin roolista osaksi ryhmää on ihailtavaa.

Erityiskiitokset Tuija Nikkilälle ajan henkeen istuvasta puvustuksesta ja pelkistetyn kekseliäästä lavastuksesta! Kertomus naisen vauhdikkaasta elämästä sai innostuneen vastaanoton, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet katsomoon. Mahtaako tanssiteoksesta tulla yleisön kestosuosikki?

Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tutkija sekä Suomen arvostelijain liiton tanssi- ja teatterijaoksen jäsen.