Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


18.06.2014   |   Maija-Liisa Westman

Kuopio Tanssii ja Soi 2014: Aika, tila, valot ja äänet kosmista yhteyttä etsimässä

Kuvittele valon ja varjojen leikki tai se, kun mustuus on sysimustaa ja taivaalta sataa lumenhöytyviä. Entä kun hiekkapöly leijuu valokiilassa ja nopea liike yhtäkkiä pysähtyy kuin seinään? Jos pääset hitusen jyvälle, voit astua koreografi Örjan Anderssonin teoksen Name of the next song maailmaan.

Näyttämön tapahtumat ovat kuin universumi pienoiskoossa. Ne kertovat planeettojen, ihmisten tai minkä tahansa elollisen liikkeestä kohti toista ja taas toisesta kauemmas. Vetovoima synnyttää liikkeen. Liike voi olla salamannopeaa tai viipyilevän hidasta. Aivan kuin esineillä ja ihmisillä jok’ikisellä olisi oma magneettinen voimakenttänsä, jonka hallitsemina liike ajassa ja aika itse etenevät.

Teos alkaa Asher Levin soololla ja jatkuu Levin ja Shi Prattin duetolla. Tanssijoista kolmas, Paul Lee, horjuttaa dynamiikkaa: kolme on totaalisesti enemmän kuin kaksi. Voimakentän tasapaino muuttuu. Joku saa yliotteen ja toisen on väistyttävä. Kun Dan Johansson tanssijoista neljäntenä valloittaa näyttämön, juuri saavutettu balanssi katoaa. Uudet kuvat, uusi voima ja aika ottavat tilan haltuunsa.

Koreografi Örjan Andersson on todennut, että teoksen lähtökohtana ovat olleet ranskalaistaiteilijan Georg de La Tourin maalaukset. Andersson – samaten kuin kuvataiteilija de La Tour töissään – tarkastelee ihmiskehoa sen eri asennoissa. Katsojalle inspiraation lähtökohdalla ei sinällään ole merkitystä. Muistan joskus törmänneeni de La Tourin maalauksiin, mutta niiden muotokieli tai aiheet ovat unohtuneet.

Kuva: Petri Laitinen.

Kuva: Petri Laitinen.

Kiintoisaa sen sijaan on katsoa, kuinka koreografi ja hänen työryhmänsä ovat teemaa lähestyneet. Esityksen ensi hetkistä lähtien ajattelin, että The name of the next song on kuin oppikirjaesimerkki liikkeen ja valosuunnittelun välisestä tiiviistä yhteydestä. Valo voi olla muutakin kuin kirkas läikkä lattialla tai kajastus seinässä. Se rakentaa mielenmaisemaa siinä missä konkreettisesti rajaa tilaa näyttämöllä. Udo Haberlandin valot, varjot ja mustuus loivat teokseen myös sen selkeän dramaturgisen rakenteen.

Oman erikoislaatuisen lisänsä esitykselle antoi BJ Nilsenin live-musiikki. Kirkasta, kuulasta, uhkaavaa ja miltei majesteettista – sävelillä voi maalata yhtä tehokkaasti kuin valolla tai siveltimellä.

Tanssiteos on täynnä vaikuttavia kuvia, jotka aidosti koskettavat sisintä. Yhtenäistä tarinaa en teoksesta löytänyt, eikä sitä tarvita. Keskiöön nousi tanssijoiden huippuunsa hiottu tekniikka, tarkka ajoitus ja hallittu liike. Minut esitys sai pohtimaan, mitä aika on, ja ennen muuta: miten oman aikani käytän.

Maija-Liisa Westman

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja, teatteri- ja tanssikriitikko ja kritiikin tutkija.

°°°°

Name of the next song

Koreografia: Örjan Andersson.

Esiintyjät: Dan Johansson, Asher Lev, Shi Pratt, Paul Lee, BJ Nilsen.

Sävellys: BJ Nilsen.

Valot ja lavastus: Udo Haberland.

Puvustus: Nina Sandström.

Esitys Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla 16.6.2014 (kantaesitys Århusissa 2012).