Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


15.06.2014   |   Liisa Vihmanen

Kuopio Tanssii ja Soi 2014: Bileet Joutsenlammella

Jos eväskorista perinteisellä Joutsenlammella löytyy bebé-leivoksia ja vuosikerta shampanjaa, Dada Masilon korista pilkistää luomutorilta hankittuja maalaisherkkuja ja pienpanimon laatuoluita. Masilon afrosykkeellä tanssitun Joutsenlammen valtteina olivat tuoreus ja ilo.

Mietin etukäteen, kuinka kaltaiseni balettifriikki suhtautuisi Dada Masilon Joutsenlampeen, joka käsiohjelman perusteella ”rikkoon tanssityylien välisiä raja-aitoja”. Löisikö klassisen tanssijan urahaaveista luopumaan joutunut Dada Masilo läskiksi, kostaisi kohtalonsa muokkaamalla Joutsenlammesta, balettien baletista humoristisen tutu-pläjäyksen? Pari vuotta sitten Kuopiossa nähty Ballet Trocadero de Monte Carlo jäi mieleen juuri tahallisista pyllähtelyistä ja baletin maneereille nauramisesta. Tarjoaisiko Dada Masilo jotakin samanlaista?

Pieni, tumma ja kaljupäinen Dada Masilo on syntynyt Etelä-Afrikassa, köyhissä oloissa Sowetossa. Masilo alkoi tanssia yksitoistavuotiaana, mutta jo muutaman vuoden kuluttua hän ymmärsi, ettei baletista tulisi hänelle koskaan ammattia. Siitä huolimatta hän rakasti juuri balettia ja suuria balettiteoksia.

Dada Masilon Joutsenlammen tanssijoista valtaosa on tummaihoisia. Jo se riittää rikkomaan klassisen baletin esityskonventioita. Vaikka Masilon Joutsenlampi tanssitaan afrotanssin mausteilla, esityksestä näkee, ettei ryhmällä olisi teknisesti esteitä tanssia myöskään perinteiseen, klassiseen tapaan. Tämä liikkeellinen suvereenisuus nostaa esityksen kokonaan uudelle tasolle. Masilo leikkelee teoksesta mieleisiään palasia ja poimii Odilen ja Siegfridin tarinasta omannäköisensä ytimen. Vielä tupsu sulkia päälaelle ja tutu päälle niin voilá! Joutsenlampi on saanut uuden, raikkaan päivityksen.

Kuva: Petri Laitinen.

Kuva: Petri Laitinen.

Tässä esityksessä tutuilla oli suuri rooli: Joutsenet kulkivat röyhkeästi pyrstö pystyssä. Ne keikkuivat, tärisivät ja peruuttivat sulat koholla kohti yleisöä. Itse asiassa Dada Masilon joutsenet olivat elävämmän näköisiä kuin yhdessäkään aiemmin näkemistäni esityksistä. Vaaleanpunaisella taitetut röyhelöt olivat myös kauniita kuin juuri kukkaan puhjenneet pionit!

Joutsenlammen kulkua avattiin katsojille juontajan selostuksella. Tyylilaji oli koominen, joka aluksi nostatti hieman kulmia. Ne kuitenkin laskeutuivat pian, kun pääosaan astuivat tanssijat. Masilo oli ottanut teokseensa mukaan myös homoseksuaalisuuden teeman. Vanhempien valitsema tyttö ei prinssi Siegfridiä innostanut, koska tämä oli rakastunut mieheen. Vanhemmat olivat epätoivoisia ja miettivät, mitä kertoisivat ihmisille poikansa valinnasta. Teeman saattoi tulkita yksi yhteen tarinaksi Siegfridin seksuaalisesta suuntautumisesta tai – kuten se minusta näytti – kommentiksi yleiseen, ennakkoluulojen värittämään käsitykseen baletin miestanssijoista. Kliseehän on, että baletin prinssit, jotka lavalla rakastuvat ballerinoihin, ovat siviilissä enemmän tai vähemmän homoseksuaaleja. Tälle ennakkoluulolle jos mille saakin nauraa!

Kuva: Petri Laitinen.

Kuva: Petri Laitinen.

Joutsenlampi eteni tuttujen kohtausten kautta, kunnes jäljellä oli viimeinen osuus. Se jätti hämmennyksen valtaan. Näyttämölle tuli yksi kerrallaan mustiin, pitkiin hameisiin puettuja tanssijoita yläruumis paljaana. Ei väliä, oliko mies vai nainen. Myös miehet hameissa, myös naiset ylävartalo verhoamattomina. Musiikki vaihtui, tunnelma vaihtui. Surua, ehkä kuolemaa. Mutta mikä aiheutti kuoleman? En saanut kiinni ajatuksesta enkä ymmärtänyt, mihin lopun radikaalia suunnanmuutosta tarvittiin. Ilman sitä, esitys olisi ollut virkistävä, iloinen, hieno ja vauhdikas. Mutta nyt se oli kaikkea sitä kysymysmerkillä varustettuna.

Liisa Vihmanen

Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka laittoi 7-vuotiaana balettitossut jalkaansa, eikä ole saanut niitä vieläkään pois.