Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


26.09.2008   |   Maija-Liisa Westman

IN (Heikinheimo) Tanssin Aika 2008

Maija-Liisa Westman: Karnevalistista ilottelua, leikittelyä yksin ja ryhmässä, alistumista ja alistamista, raivoisaa vimmaa ja syvää tyventä – kaikkea tätä tarjoaa Ismo-Pekka Heikinheimon uusin koreografia ja ohjaustyö keskisuomalaisille tanssijoille ja big bandille.




IN

Ohjaus ja konsepti: Ismo-Pekka Heikinheimo
Koreografia: Ismo-Pekka Heikinheimo yhdessä tanssijoiden kanssa
Jyväskylä Big Band johtajanaan Ilkka Mäkitalo, solistina saksofonisti Markku Rinta-Pollari
Tanssi: Miia Elivuo, Teija Häyrynen, Jaakko Kulmala, Laura Lehtinen, Antti Lähdesmäki, Miikka Mäkelä, Tuija Nikkilä, Hannu Sompinmäki
Lavastus: Simon le Roux
Puvustus: Simon le Roux sekä Ismo-Pekka Heikinheimo ja tanssijat
Äänitekniikka: Sami Varvikko
Esitys 25.9.2008 Tanssin Aika -festivaalilla Jyväskylässä


 

IN – emotionaalinen matka sisäiseen avaruuteen

IN on pökerryttävä, karnevalistinen esitys, joka tarjoaa katsojalle riehakkaan matkan itse kunkin sisäisiin maailmoihin. Se väläyttää neljän mies- ja neljän naistanssijan voimin niitä erilaisia tunnelmia ja tunnetiloja, mitä ihmisten välille voi kehkeytyä. Joku alistaa, joku alistuu, joku raivoaa, joku vetäytyy. Kohtaamisista ja eroista syntyy voimakas dynaaminen lataus ja liike, josta suvantopaikkoja ei juuri löydy.

Esitys tarjoaa pureskeltavaa kaikille aisteille. Orkesteri soittaa ammattitaitoisesti uutta big band -musiikkia, johon nykytanssi saumattomasti nivoutuu. Parhaimmillaan näyttämöllä on kahdeksan tanssijaa ja parikymmentä muusikkoa. Jyväskylä Big Bandin muusikot on sijoitettu näyttämön oikealle sivustalle, vasenta puolta halkoo kaksi ylhäältä alas vinottain kulkevaa viivastoa. Etualalla on ikään kuin jättikokoinen merta, heiluri, joka esityksen päättyessä jää arvoituksellisesti keinumaan edestakaisin.

Lavastus ja puvustus ovat Simon le Rouxin varmaa työtä. Mustavalkeat asut luonnehtivat kunkin esiintyjän ominaislaatua ja arkkitehtoninen lavastus rajaa tilaa pelkistetyn selkeästi. Ainu Palmun hienovireinen valosuunnittelu saa taustaa halkovan viivaston elämään.

Ismo-Pekka Heikinheimo ei ole ryppyotsainen koreografi ja hänen liikkuma-alansa on laaja. IN on herkullinen keitos raivoa ja riemua. Esiintyjät heittäytyvät musiikin vietäviksi täysillä. Ohjaaja Heikinheimo pyörittää rohkeasti erilaisia teemoja. Tanssijoiden soolot ja ryhmäkohtaukset vuorottelevat tasapainoisesti. Toisinaan big band yhdessä solistin, saksofonisti Markku Rinta-Pollarin kanssa tihentää tunnelmaa, toisinaan sen tekee tanssijoiden tiukka yhteenkuuluvuuden tunne. Viimekeväisestä kantaesityksestään IN on ennestään kypsynyt.

Teoksen vahvana dynamona on Tuija Nikkilä, jonka lataus näyttämöllä on uskomaton. Nikkilän sisäinen hehku purkautuu liikkeiden rajuudessa ja silmien poltteessa. Yksi teoksen hupaisimmista yksityiskohdista on Miikka Mäkelän ja Teija Häyrysen välinen episodi: jopa naisen puhallus tai kevyt töytäisy voi saada koiramaisesti koikkelehtivan miehen menettämään jalansijansa.

Heikinheimo työryhmineen ei sorru halpahintaiseen yleisön kosiskeluun, vaan ravitsee katsojaa ajatuksia herättelevällä poikkitaiteellisella esityksellä. Runsaista ja monipuolisista aineksistaan huolimatta keitos ei ole kokkareinen tai sekava. Päinvastoin: se on kaikilta eri osa-alueiltaan mietitty ja hiottu kokonaisuus. Lopputulos on tyylikäs.

Heilurin hypnoottinen liike jättää ilmaan arvoituksen. Maailma pyörii, ihmiset pyörivät. Muuttuuko mikään, vai alkaako tanssi alusta?

Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tutkija sekä Suomen arvostelijain liiton tanssi- ja teatterijaoksen jäsen.