Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


17.05.2014   |   Maija Jelkänen

Saivo avaa ikkunan dystopiaan

Monitaiteellisen nykysirkusryhmä Agit-Cirkin uusin teos Saivo tarkastelee ihmisen ja materian suhdetta. Kiasma-teatterin näyttämön säröisessä kaaoksessa puhuttu teksti, tanssi-ilmaisu, mediataide ja sirkus elävät rinnakkain noitarummun paukkeesta välittämättä.

Kiasma-teatterissa 14.5.2014. kantaesityksensä saanut Agit-Cirkin Saivo jättää katsojalleen työstettävää.

Saamelaisessa mytologiassa saivo on tarkoittanut kuolleiden asuinpaikkaa. Agit-Cirk lupaa tarjota tripin järven pohjaan, tuonpuoleiseen, jossa ”onnellinen saivokansa elää peilikuvaelämäänsä”.

Peilikuvavihjeen valossa teos avaa ikkunan siis tulevaisuuteen, eikä niin kovin onnelliseen.

Teoksen voisi nähdä myös kärjistettynä aikalaiskuvauksena ilmastonmuutoksen ja globaalin maailmankansalaisuuden urbaanista tunnetyhjiöstä, ellei tunnelma yltyisi ajoittain niin painostavaksi.

Näyttämöllä puisista kuormalavoista rakennettu lautta on saanut alleen rullat. Sen päällä kouristelee nainen. Tulossa vai menossa, en saa selvää.

Myöhemmin nainen (Marjo Selin) jalkautuu. Hänen tanssi-ilmaisunsa on kirpaisevan terävää ja liikekieleltään plastista. Hänen läsnäolonsa tuntuukin olevan jonkinlainen dynamo, mistä sinkoilee energiaa eri suuntiin. Upea tapa ottaa tila haltuun.

Nainen hautautuu (näyttämön katosta) sulavien jäälauttojen alle. Hän rakentaa styroksilevyistä tilapäisasumuksen – tulevaisuuden kodin?

Tiukasti omaan kuviointiinsa keskittyneenä näyttäytyy Sakari Männistö. Myös hän esiintyy tiheällä intensiteetillä. Hän jongleeraa muutaman soolon ja haastaa itseään uudelleen, tällä kertaa rullaluistimet jalassa.

Kuva: Jussi Eskola.

Kuva: Jussi Eskola.

Läpinäkyväksi tekeminen

Teoksen teknistä toteutusta ei yritetä kätkeä katsojalta. Lavaste-elementtejä liikutetaan erilaisista naruista vetämällä tai myödäten, siirtelemällä ja kantamalla läpi esityksen.

Valoja ohjaillaan ja heijasteita synnytetään peilipintaa muistuttavilla muovinkappaleilla.

On selvää, että valo ja ääni tekijöineen ovat olennainen osa teosta. Silti oudoksuin näyttämölle lampsivaa roudarin oloista mediataiteilijaa, tai naispuolista avustajaa, joista kumpikaan ei vaikuttanut olevan lavalla erityisen kotonaan.

Toki tämä metataiteellinen piirre tuo esille esityksen prosessuaalisuutta ja pragmaattisuutta.

Kuva: Jussi Eskola.

Kuva: Jussi Eskola.

Etnofuturismi sisällössä

Ennen näyttämölle romahtelevien tikkukehikoiden ja muun roinan ahdistusta, lähelle eturiviä istahtaa äänitaiteilija, joka virittelee riitasointuja kanteletta muistuttavasta masiinasta.

Mediataiteilija hallinnoi järeän oloista old school-padia. Hän laukaisee pystyynnostetuille styroksilevyille elektronisia tikkatauluja, joiden uppoamis-, tai pakopisteestä liudentuu saamelaislipun värejä varsin psykedeeliseen rytmiin.

Etnofuturismi on taiteellinen suuntaus, missä kansanperinnettä yhdistetään muotokokeiluihin ja uuteen tekniikkaan.

Kollaasinomainen Saivo fuusioi tiiviisti moniaalle kulttuuriseen muistiin assosioituvia asioita. Avaruusnaamarin taakse kätkeytyvä feenix-kyborgi vapisevine käsineen (siipineenkin) on vaikuttavampi kuin Hard Rock Hallelujahin (2006) euroviisuikoni ikinä oli.

Muovitynnyrin suulle viritettyyn rummunnahkaan iskeytyvät lekaniskut tuntuvat symboloivan ajan kulumista kaaoksen keskellä.

Tekstin ja puheen käytössä Agit-Cirk onnistuu jälleen. Ääni ja puhe luontuvat osaksi ilmaisun välineistöä, sen demokratiaa.

Muistutus ”valinnan mahdollisuudesta” on toki optimistinen kannanotto. Eetterissä on siis kritiikkiä kulutusliberalismia ja luonnonvarojen tuhlaamista kohtaan.

Lopun raikastava ja hirtehinen puhelopotus markkinoi yleisölle tarkasti yksilöityjä tulevaisuuspuistoja. Tämä maalaileva luomiskertomus kasvattaa teosta onnistuneesti huumorin avulla.

Agit-Cirk on Rovaniemellä vuonna 2005 perustettu monitaiteellinen nykysirkusryhmä. Saivon perusteella näyttääkin, että Sakari Männistölle sirkus olisi ennemmin tie, kuin talo.

Saivo on toinen kotimaisista, tämän vuoden Cirko-festivaalilla kantaesityksensä saaneista nykysirkusteoksista. Yhdeksättä kertaa järjestetty festivaali (8.-18.5.2014 Helsingissä) toi jälleen koettavaksemme myös kansainvälisten huippuvierailijoiden esiintymisiä.

Saivon dystopia on jätetty sopivan avoimeksi, kuin tuotanto olisi kesken. Konseptointia on tehty, mutta työssä näkyy vielä karhennuksen jälki.

Sen vuoksi Saivo on erityisen mielenkiintoinen.

Maija Jelkänen

Kirjoittaja on freelancetoimittaja ja harvinaisten kivien keräilijä, jota kirjat ja hevoset eivät ole koskaan lakanneet kiinnostamasta.

°°°°

Agit-Cirk: Saivo.

Sirkus: Sakari Männistö.

Teksti & musiikki: Juha Rautio.

Musiikki: Olli ja Lauri Ainala.

Tanssi & koreografia: Marjo Selin.

Puvustus: Kaisa Kemikoski.

Valo- & visuaalinen suunnittelu: Riikka Vuorenmaa.

Mediasuunnittelu: Aku Meriläinen.

Äänisuunnittelu: Meri Kytö.

Taiteellinen konsultointi: Marjo Kuusela ja Samuli Männistö.

Ensi-ilta Kiasma-teatterissa 14.5.2014.