Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


14.04.2014   |   Tiina Vanhanen

Ohjaaja David Hinton ja koreografia menneisyyden hetkille

Brittiläinen ohjaaja David Hinton vieraili tämän vuoden Loikka-tanssielokuvafestivaaleilla elokuvallaan All This Could Happen vuodelta 2012. Yhdessä koreografi Siobhan Daviesin kanssa Hinton on luonut elokuvan, jossa elokuvahistorian varhaiset arkistopätkät yhdistyvät. On ihmisiä kulkemassa kadulla, elämässä elämäänsä, luontoa, liikettä. Tämä on tanssielokuva ilman tanssijaa. Ehkäpä elokuva on keskustelunavaus?

”Minulle keskustelu alkoi jo melkein viisitoista vuotta sitten”, David Hinton hymähtää. Hän viittaa sitten elokuvaansa Birds vuodelta 2000.

”Seisoin bussipysäkillä Pohjois-Englannissa ja katselin ilmassa lentäviä lintuja. Ajattelin, että tämähän on kuin upeaa tanssia”, hän kuvailee heilautellen kättään lintuparven liikettä mukaillen. ”Tämä voisi olla tanssiesitys teatterissa, mutta ei ole käytännöllistä tuoda teatteriin tuhansia lintuja!” Hinton naurahtaa. ”Elokuvantekijä sen sijaan voi liittää elokuvaansa kaiken, mitä voi kuvata kameralla. Miksei siis elokuvassa voisi käyttää lintuja osana tanssia? Linnuilla on aivan mahtavan laaja liikkeiden skaala. Filmille voi kerätä liikettä, ja sitten leikkaamalla koreografioida se.”

Loikassa nähty, arkistomateriaaleista koottu All This Could Happen on myös liikkeestä koreografioitu elokuva. Siobhan Davies otti Hintoniin yhteyttä halutessaan tehdä tämän kanssa jotain uutta. Syntyi elokuva, jonka taustalla on ajatuksia menneiden hetkien kaappaamisesta. Davies on tehnyt koreografian ihmisille jotka, kuten Hinton muistuttaa elokuvan taiasta, ovat jo kaikki kuolleet.

Kuva David Hintonin elokuvasta All This Can Happen.

Kuva David Hintonin ja Siobhan Daviesin elokuvasta All This Can Happen.

Kaikki eivät ole aina pitäneet Hintonin lähestymistavasta. ”Olen vuosien varrella monesti joutunut väittelyihin siitä, ovatko elokuvani tanssielokuvia, jos niissä ei ole tanssijoita. Tarkoitukseni ei ole väittää, että tanssija olisi tarpeeton. Väitän, että tanssielokuvien luomiseksi olisi oltava todellinen käsitys siitä, kuinka elokuva toimii.”

Ohjaajana David Hinton haluaakin kehittää tanssielokuvaa elokuvan ehdoilla. ”Aloittaessani lähes kaikissa tanssielokuvissa oli teatterinomaista tanssia, joka oli sitten sijoitettu johonkin uuteen ympäristöön, kuten pellolle. Se ei ollut tanssia kameralle. Mielestäni tullakseen aidosti hienostuneeksi taidemuodoksi tanssielokuvan pitää tulla elokuvalliseksi sen sijaan, että kuvattaisiin vain teatterista otettua tanssia. Jos tanssielokuva on vain taltiointi, katsojille välitetään epätäydellinen kokemus esityksestä.”

Hinton ottaa esimerkiksi draaman: ”Ei teatterissa esitetty draamakaan toimi elokuvassa sellaisenaan. Draama täytyy elokuvataidetta varten ajatella uudestaan. Näyttelijät näyttelevät eri tavalla, ja elokuvan rytmi ja rakenne toimivat aivan eri tavalla kuin teatteriesitys.”

”Tämä sama asia tulisi ottaa huomioon, jotta meillä todella voisi olla hienostuneita tanssielokuvia. Täytyy miettiä, kuinka käyttäisimme tanssijoiden kykyjä ja taitoja elokuvallisella tavalla.”

Hinton on nostanut elokuvallisuuden, liikkeen ja rytmin elokuviensa keskiöön. Miksei tanssielokuva tosiaan voisi olla tätäkin?

Tiina Vanhanen

Kirjoittaja on kulttuurialan sekatyöläinen ja jonglöörien ihailija, joka tekee graduaan teatteritieteeseen.