Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


11.03.2014   |   Veera Lamberg

Leikittelyä käsiohjelmateksteillä – Writing Movement -kirjoitustyöpajan antia

Liikekieli.comin järjestämä Writing Movement -kirjoitustyöpaja päättyi tammikuussa. Julkaisemme vielä esimerkkejä kirjoituspajalaisten teksteistä, jotka syntyivät pohtiessamme käsiohjelmatekstien haasteita ja mahdollisuuksia.


 

Heini Tuoresmäki:

tunteet, tunteet- esityksen käsiohjelmateksti

 

” Se,  mitä ei koskaan tapahtunut, ei voi koskaan tapahtua toisin. ”

Tuulet, tuulet tuovat tunteet menneisyydestä. Kuvia ja välähdyksiä menneestä, jotka pyyhkäisevät ylitse, mutta jotka eivät voi jäädä olemaan. Tunteita, joista ei saa enää kiinni. Ne ovat häivähdyksiä ilmeiden, tuoksujen tai musiikin tasolla. Iskelmiä tai vaatteita, jotka eivät kolise enää kuin nostalgisella arvollaan.

Samalla nykyisyys tuuttaa tunteiden ylitarjontaa. Carpe Diem ja kornius on sallittua. Tunteet asetetaan tarjottimelle arvioitavaksi, ja niistä voi valita miellyttävimmän. Tunteiden kokemisella on kiire, ja päivään on hyvä mahduttaa monta mentaalista mielentilaa.

Se ei kuitenkaan vapauta meitä tuntemaan.

Tunteita, jotka vaikuttavat päihdyttävästi ja primitiivisesti. Niihin ei ulotu analysoinnin harava,  vaan ne mekastavat ja kirmaavat. Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen, tuntevan eläimen.

Esiintyjät: Anne Hiekkaranta, Sofia Hilli/Johanna Elovaara, Kai Lähdesmäki, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Eero Vesterinen

Koreografia: Jyrki Karttunen
Ohjaus: Juhana von Bagh
Valosunnittelu ja lavastus: Samuli Laine
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Musiikki ja äänisuunnittelu: Tuomas Fränti
Naamiointi: Henri Karjalainen
Kampaukset: Taina Terv

¤¤¤

Heini Tuoresmäki:

BIIDLINE – käsiohjelmateksti unesta, jonka taustalla vaikutti luettu artikkeli

Nainen on sahannut toisen jalkansa irti. Hän on seesteinen ja rauhallinen, miltei jopa hymyileväinen.

Biidline havainnoi ihmisen kehonkarttaa, ja sitä miten ihminen hahmottaa itsensä. Se on sooloteos ruumiista, jota mieli muokkaa mielensä mukaan, eikä se ole aina koko kehon kokoinen.  Teoksessa on elämän ristiriitaisuutta jäytävä tunnelma. Kehollinen empatiakyky todennetaan katsojissa, ja toisen kehoon pyritään samaistumaan. Teos tarrautuu katsojaan kaikkien aistien tasolla, kehonkielin, virtuaalilasein ja tuntoaistein.

Nainen piirtää oman kehonkarttansa, se kuva muodostuu hänen aivoissaan. Kokonaiskuva omasta kehosta on hahmottumassa.

*Biid  tulee sanoista body integrity identity disorder eli ruumiin yhtenäiskuvan häiriö. Biid – potilaat kokevat, että yksi tai useampi ruumiinnosa ei kuulu heidän kehoonsa, ja he haluavat niihin amputaation.  (www.biid.org).


Maija-Liisa Westman:

Kivinen – Klemola: Miehen kuolema

MK_käsiohjelma_Westman

Ohje: käsiohjelma taitetaan ”viuhkaksi” eli kolmeen osaan.


Laura Norppa:

Masi Tiitta: Sotilas

koreografia ja tanssi: Masi Tiitta
äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo
valosuunnittelu: Ville Seppänen

tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Ehkä-tuotanto, Masi Tiitta

Masi Tiitan Sotilas piirtää vähäeleisesti yksinäisen ja ilmeettömän sotilaan muotokuvan, jonka tyhjän kuoren alta nousee vapautuneesti aistikkuutensa tunnustava mies.

Taidehistorian, populaarikulttuurin ja alitajuntaamme iskostuneen sotakuvaston kanssa flirttaileva teos puhaltaa pölyt parasta ennen -päivämäärän ylittäneestä mieskuvasta. Tiitan Sotilas esittää kuinka päivittäin toistuvissa rituaaleissa vanha mieskuva tuotetaan ja vahvistetaan aina uudestaan.

Teos ottaa häpeilemättömästi kantaa herkän eroottisen miehen puolesta. Tiitta paljastaa oman kehonsa ja sielunsa, antaen ne siekailematta katsojien omien ajatusten heijastuspinnaksi.

Sotilaan nöyristelemätön ja suora ilmaisu puhuttelee heitä, jotka ovat valmiita kohtaamaan ja kyseenalaistamaan omat ennakkoluulonsa miehisyydestä. Heitä, jotka haluavat unohtaa perinteisen miehen taakan ja kuvitella muita maailmassa olemisen tapoja.


Outi Markkula:

Satu Tuomisto: Vimmaa

Tanssiteos rytmin ja neljän kehon symbioosille.

Törmätä, torjua, syöksyä, iskeä, väistää, viestiä, vietellä. Hehkua, huhkia, huohottaa, huojua, heittäytyä, heittelehtiä, pyöriä, pyörtyillä.

Valo värisee, tanssijat värisevät, ja niin värisee myös metallirumpu resonoidessaan.

Samaa tahtia rummun kanssa sykkivät hahmot pelaavat aistin ja tunteen logiikalla. Tunnetilasta toiseen juostaan liikettä pitkin. Sylki, hiki, nauru ja itku sekoittuvat häpeämättömästi.

Vimmaa on traaginen ja koominen, hysteerinen ja hypoterminen tunneshoppailu lihan ja aistien markkinoilla. Ylikuumenemista ei paikoin voi välttää.

Vimmaa

koreografia: Satu Tuomisto

Tanssi: Elena Ruuskanen, Fornier Ortiz, Teemu Korjuslommi, Sofia Pintzou/Milla Virtanen

Musiikki: Lauri Tuohimaa

Valot: Mika Ryynänen

Tuottaja: Leena Erähalme

Valokuvat: Vesa Ranta

Tuotanto: JoJo – Oulun Tanssin Keskus, Oulun Kaupunginteatteri, Satu Tuomisto + Comp

Kesto: 60 min.

¤¤¤

Helsinkiläissyntyinen Satu Tuomisto on valmistunut koreografiksi vuonna 2000 Lontoon Middlesex Universitystä ja työskennellyt yhdeksän vuotta tunnetussa The Place -tanssiteatterissa ennen paluutaan Suomeen. Tuomisto työskenteli JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen taiteellisena johtajana vuosina 2011-2013. Hiljattain hänelle myönnettiin Taiteen Edistämiskeskuksen viisivuotinen taiteilija-apuraha.

Tuomistoa on luonnehdittu rohkeaksi ja kansainväliseksi tekijäksi, jonka töissä näkyvät vahvan fyysisyyden ja inhimillisen tunteen kaikki sävyt. Hän on tuonut tanssijoiden kanssa lavalle useita artisteja, kuten Mariskan (Keittiön Pöydällä, Zodiak 2011) sekä sambaryhmä Império de Papagion orkesterin (Säätö, URB-festivaali 2010). Tuomistolle ominaiseen tapaan myös Vimmaa-esityksessä kuullaan ja nähdään livemusiikkia, tällä kertaa hurjana pauhaavia perkussioita.

Vimmaa-teoksessa Tuomisto kertoo lähteneensä poikkeuksellisesti tunteesta käsin kohti liikettä.

”Heti alussa lyödään pöytään koko tunteiden kirjo rakkaudesta epätoivoiseen himoon, huudetaan, nauretaan ja katsotaan, kuinka tanssijoille käy”, Tuomisto kuvailee.

Vimmaa sai ensi-iltansa 20. syyskuuta 2012 Oulun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Myöhemmin teos on valloittanut niin kotimaisilla kuin ulkomaisilla näyttömöillä, aina Japania ja Etelä-Koreaa myöten. Lokakuussa 2012 teos voitti ensimmäisen palkinnon 638 Kilo Tanz -festivaalilla Saksan Essenissä.