Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


07.03.2014   |   Tiina Suhonen

Kevätuhrin sata vuotta: osa 3

Igor Stravinskyn ja Vaslav Nijinskyn baletti Le Sacre du printemps sai ensiesityksensä Pariisissa toukokuussa 1913. Baletin uusia tulkintoja on syntynyt jo lähes parisataa.

Stravinsky ja baletit

Kevätuhrista on tullut konserttiohjelmistojen vakionumero ja jokaisen itseään kunnioittavan kapellimestarin koetinkivi. Teos on varmasti tunnetuimpia 1900-luvun balettimusiikkeja. Sen suosiota konserttimusiikkina edisti Stravinsky itse, joka 1920-luvulta lähtien mielellään korosti Kevätuhrissa ”puhtaan” musiikin arvoa.

Stravinskysta tuli kuitenkin viime vuosisadan merkittävin balettien säveltäjä, hänen teosluetteloonsa sisältyy 18 baletiksi tai tanssia sisältäväksi näyttämöteokseksi tarkoitettua partituuria. Kevätuhrin lisäksi tunnetuimpia ovat Tulilintu, Petrushka ja Les Noces eli Häät. Myös muuhun Stravinskyn musiikkiin on tehty tanssiteoksia. Säveltäjän yhteistyö George Balanchinen kanssa oli erityisen hedelmällistä.

Lontoolaisen Roehamptonin yliopiston tanssintutkimuksen keskus on koonnut hienon verkkotietokannan Stravinskyn musiikkiin tehdyistä koreografioista: Stravinsky the Global Dancer. Tietokannan ovat koonneet tanssintutkijat Stephanie Jordan ja Larraine Nicholas. Jordan on myös julkaissut paljon Stravinskyn musiikin ja tanssin yhteyksistä. Tietokannan aktiivinen kartuttaminen lopetettiin vuonna 2002, mutta uusia teostietoja voi vielä liittää mukaan. Tietokantaan on tähän mennessä kertynyt 99 sävellystä, 703 koreografia ja 1252 tanssiteosta.

Kevätuhri vuosien saatossa

Lähes kuudesosa, eli yli 180 tietokannan tanssiteoksista liittyy Kevätuhriin. Baletin musiikki on niissä käytetty kokonaan, tai osittain. On kiinnostavaa havaita, että uusien Kevätuhri-koreografioiden määrä alkoi kasvaa vasta viime vuosisadan toisella puoliskolla. Ensimmäisen 50-vuotisjakson aikana, vuosina 1913–1963, tahti oli hidas. Eri versioita Kevätuhrista on kirjattu vain 21. Mutta yksin 1970-luvulla niitä tehtiin jo 20, ja 1990-luvulla peräti 59. Vauhti näyttää kiihtyvän, sillä vuosina 2000–2008 tietokantaan on merkitty 52 uutta tanssiteosta.

Tunnetuimpia Kevätuhrin tulkintoja ovat Maurice Béjartin versio vuodelta 1959 ja Pina Bauschin versio vuodelta 1975. Oman Kevätuhrinsa ovat luoneet niin Mary Wigman kuin Martha Graham, Mats Ek, Hans van Manen, Sasha Waltz ja Raimund Hoghe. On melkeinpä helpompi nimetä aktiivikoreografeja, jotka eivät ole toteuttaneet näkemystä Kevätuhrista.

Tietokannasta käy ilmi, kuinka alkuperäinen uhrauksen tematiikka on sekä säilyttänyt asemansa vuosikymmenten ajan että muuttunut radikaalisti. Kevätuhri-baleteissa on käsitelty tanssijoiden maailmaa, samuraiden kunniakäsityksiä, fasismia, nykyajan kilpailuhenkeä, teknologian ylivaltaa, AIDSin leimaamaa aikaa, sotaa, tuhoa, mielen sairauksia, häilyvärajaisia seksuaali-identiteettejä, Australian aboriginaaleja tai muinaisia atsteekkeja.

Uhrina on useimmiten nainen, mutta toisinaan myös mies, joskus koko yhteisö. Teosta on toteutettu isoilla kokoonpanoilla, mutta myös duettoina ja sooloina. Hevoset ovat astelleet Kevätuhrin tahteihin. Muutamat koreografit, kuten Javier de Frutos tai Saburo Teshigavara, ovat tehneet useita erilaisia versioita. Kevätuhri on levinnyt Euroopan ja Yhdysvaltojen yli Koreaan ja Kiinaan, Japaniin ja Uuteen Seelantiin. Kaikkia liikkumisen tekniikkoja on hyödynnetty baletista postmoderniin tanssiin, buto-tanssista unkarilaiseen kansantanssiin, salsasta afrikkalaiseen traditioon, alastomana tai vaatteissa.

Tietokanta osoittaa Stravinskyn musiikin ja baletin aihepiirin vahvat haasteet ja kuinka erilaisin tavoin niihin voi vastata. Ei ole ”oikeaa” ja sovittua tapaa lähestyä tätä musiikkia, saati alkuperäistä uhrin tematiikkaa. Kevätuhri ei ole pyhäinjäännös, vaan elävä jatkumo, avoin kysymys.

Kevätuhri Suomessa

Suomen Kansallisbaletti sai Kevätuhrin ensi kertaa ohjelmistoonsa vuonna 1963. Koreografina oli liettuanvenäläinen Nicolas Beriozoff, valitun neidon osan tanssi nuori Mirja Tervamaa. Teos otettiin innostuneena vastaan. Suomalaisia Kevätuhrin koreografeja ovat Jorma Uotinen, Sanna Kekäläinen, Tero Saarinen, Tiina Lindfors ja Milla Koistinen. Jorma Uotinen tarttui aiheeseen vuonna 1986, jolloin Kansallisbaletille syntyi Uhri. Koreografi palasi teoksen äärelle vuonna 2007 Tanskan Kuninkaallisessa baletissa.

Kevätuhri Suomen Kansallisbaletin esittämänä. Kuva: Sakari Viika.

Kevätuhri Suomen Kansallisbaletin esittämänä. Kuva: Sakari Viika.

Sanna Kekäläinen toteutti Uhri-Sacre -teoksen ensimmäisen kerran vuonna 2001. Silloin teos oli kaksiosainen. Ensin Kekäläinen tanssi soolon Stravinskyn musiikkiin kainalosauvoihin nojaavana syntipukkina ja uhrina. Toisessa osassa yleisö siirtyi eri tilaan ja lasten maailmaan Johanna Rantasen ja Tommi Haapaniemen duetossa Aake Otsalan musiikkiin. Vuonna 2005 Kekäläinen uudisti Uhri-osuuden, jonka nyt esitti neljä nuorta naistanssijaa. Kekäläinen & Companyn 15-vuotisjuhlavuonna 2012 Uhri-Sacren tanssi vakuuttavasti Andrius Katinas.

Tero Saarinen loi visuaalisesti vahvan Hunt-soolonsa vuonna 2002 Venetsian Biennaalin tilausteoksena. Hunt on epäilemättä eniten esitetty ja laajimmin matkannut suomalainen Kevätuhrin versio: Saarinen on esittänyt Huntia yli 170 kertaa 30 eri maassa. Viimeiset Saarisen tanssimat esitykset koettiin Suomessa viime vuonna. Hunt on visuaalisesti vaikuttava kokonaistaideteos, jossa koreografin tärkeä työkumppani on ollut teoksen livemultimedia-osuuden toteuttaja kuvataiteilija Marita Liulia.

Tanssiteatteri Erin ja Tiina Lindforsin toteutuksessa vuonna 2003 Lindforsin Kevätuhri-tulkintaa edelsi Frej Lindqvistin kirjoittama näytelmä Skandaali, joka rekonstruoi vuoden 1913 kantaesityksen tapahtumia ja Nijinskyn, Djagilevin ja Stravinskyn suhteita.

Tuorein kotimainen tekijä on Milla Koistinen, jonka Le Sacre du Printemps, part II esitettiin berliiniläisessä Hebbel am Ufer –teatterissa viime vuoden marraskuussa osana laajaa ja monitieteistä Kevätuhria tutkivaa konferenssia. Koistinen käytti vain sävellyksen toisen osan, mutta luvassa on tänä vuonna täysimittainen Sacren esitys Berliinissä. Toivottavasti jokin taho pitää huolen siitä, että näemme esityksen myös Suomessa!

Tiina Suhonen

Kirjoittaja toimi vuosikymmeniä tanssinhistorian opettajana ja kirjoittaa nykyään tanssiaiheisia artikkeleita. Kevätuhria käsittelevien tekstien pohjana on vuonna 2008 YLE 1:een valmistuneen radio-ohjelman käsikirjoitus.

Keskeisiä lähteitä:

http://ws1.roehampton.ac.uk/stravinsky/ ; Stephanie Jordan: Stravinsky Dances. Re-Visions across a Century. 2007.

¤¤¤

Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi Liikekielessä toukokuussa 2013, toinen osa helmikuussa 2014.