Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


17.06.2008   |   Jenni Sainio

Boyakodah (Momboye), Kuopio Tanssii ja soi 2008

Jenni Sainio: Vaikuttavien ryhmäosuuksien lisäksi koreografia tuo esille tanssijoiden ominaislaatuja, ja heidän yksilötaidoillaan jopa kosiskellaan yleisöä. Tapa, jolla se tehdään, vaikuttaa päälle liimatulta näiden lajien fuusiotanssin arvostetuimman kansainvälisen kärjen teoksessa.




Boyakodah

Koreografia: Georges Momboye
Tanssijat: Georges Momboye, Jean Kouassi, Léopold Gnahore, Louis Pierre Yonsian, Saul Dovin, Pascal Beugre Tellier, Aissata Kouyate, Nouza Lanusse-Cortot, Guylaine Noyon, Meimouna Bangoura, Ingrid Estarque
Muusikot: Dany See N’gnoni Bachir Sanogo (lyömäsoittimet), Thomas Guei (lyömäsoittimet), Hervé Sambe (kitara)
Avustava koreografi: Saul Dovin
Valot: Xavier Ferreira de Lima
Puvut: Erica Ann Marcus
Ääni: Vincent Duval
Tekniikka: Ferdinand Bauginard
Tuotanto: Muriel Adolphe
Media ja kiertueet: Catherine Herengt
Teoksen valmistuspaikka: Théâtre Romain Rolland de Villejuif
Osatuottajat: Théâtre Romain Rolland de Villejuif, Centre Culturel des Bords de Marne in Le Perreux, sekä tuki koreografiaan: Conceil Général du Val de Marne ( Departmental council for the Val de Marne region)
Yhteistuottajat: Théâtre Silvia Monfort, Biennale Nationale de Danse du Val de Marne:n tuella
FONDATION BNP PARIBAS:in tuella

Kuopion Musiikkikeskus 16.6 2008


 

Afrikasta polkee rytmikkäästi

Norsunluurannikolta kotoisin olevan, Ranskassa asuvan koreografi Georges Momboyen teos Boyakodah nähtiin Kuopiossa alkuviikosta. Guérenkielinen sana ’boyakodah’ merkitsee onnellisuutta, minkä ilmentämiseen teos keskittyikin. 11-henkisen tanssijakokoonpanon ja livemuusikoiden taidokas esitys välitti onnellisuuden olemuksen olevan vahvasti kiinni ihmisen seksuaalisuudessa.

Avoin, sukupuolisuutta suorastaan alleviivaava symboliikka on läsnä näyttämöllä läpi teoksen. Puolen metrin korkuista huhmaretta ja siihen uppoutuvaa pitkää keppiä käsitellään useaan otteeseen. Samalla esineet viittaavat afrikkalaiseen perinteiseen ruoanvalmistukseen. Useat kepit kuuluvat olennaisena osana koreografiaan, ja vinhasti viuhuen ne parhaimmillaan luovat kohtauksista visuaalisesti näyttäviä.

Maanläheisiin sävyihin pukeutuneiden tanssijoiden joukossa liikkuu naishahmo pulleassa kirkkaansinisessä mekossaan. Sininen planeetta, ’äiti maa’ on tapahtumien seuraajana kokien kovaakin riepotusta. Mekko kuoritaan hänen yltään kerros kerrokselta kangaspaloiksi, jotka vuorostaan yksittäisinä
liikkuvat tanssijoiden käsissä. Kaikkea tarkkailee taustalla patsasmaisena seisova, liikkumaton mieshahmo.

Liikkeessä yhdistyvät afrikkalainen tanssi ja nykytanssi, myös hip hopia on ripaus mukana. Vaikuttavien ryhmäosuuksien lisäksi koreografia tuo esille tanssijoiden ominaislaatuja, ja heidän yksilötaidoillaan jopa kosiskellaan yleisöä. Tapa, jolla se tehdään, vaikuttaa päälle liimatulta näiden lajien fuusiotanssin arvostetuimman kansainvälisen kärjen teoksessa. Esitys tuntuu tasapainottelevan afrikkalaisen tanssin esittämisen ja kertovan nykytanssin välillä.

Kuvia yksittäisen naisen taistelusta miesjoukossa, nuoren naisen aikuistumisen juhlimisesta naisseurassa, sekä tanssijoiden iloisia ilmeitä vaihtelee läpi teoksen. Lattiaa ällistyttävällä nopeudella takovat jalat, selän virtaava liike ja propellin tavoin pyörivät käsivarret liikkeen afrikkalaisessa puolessa vakuuttavat. Tanssijat ovat äärimmilleen treenattuja. Elinvoimaa pursuava tanssi on nopeatempoista, ja siinä vuorottelevat romahdukset lattiaan ja ponnahdukset sieltä ylös sekä tarkasti artikuloidut duetot.

Afrikkalaisessa kulttuurissa tanssi ja musiikki ovat erottamattomasti yhtä. Jatkuva, hypnoottinen rummutus villitseekin yleisön raikuviin suosionosoituksiin. Rytmiltään teos on ehyt ja jouhevasti etenevä.

Georges Momboyen tanssiryhmä on perustettu 1992, ja siihen kuuluu noin 50 taiteilijaa. Momboyen omin sanoin tanssi on hänelle ennen kaikkea jakamista. Koreografin oma tanssitausta koostuu afrikkalaisen tanssin lisäksi baletista sekä jazz- ja nykytanssista. Hän on opiskellut muun muassa Alvin Aileyn, Brigitte Matenzin, Rick Odumsin ja Gisèle Hourin johdolla. Vuonna 1998 hän perusti Pariisiin Afrikan kulttuuriin keskittyvän tanssikoulun, ja ensimmäisen suuren koreografiansa ”Peace” Momboye teki UNESCO:n tilaamana Norsunluurannikolla. Tulevaisuutta ajatellen häntä on pyydetty tekemään muun muassa Kevätuhri ja Petrushka, mikä olisikin afrikkalaisen tanssin uusi aluevaltaus.

Jenni Sainio