Tanssitaiteen verkkolehti



18.11.2013   |   Maija Jelkänen

Sukellus maailmankaikkeuden muistiin

Tanssiteatteri Hurjaruuthin 20. talvisirkus, tänä vuonna nimeltään Kosmos, on loistokas ja kuohkea kosmologian popularisointi sirkustaiteen keinoin. Esitys on tehty lapsikatsojaa ajatellen, mutta on useille koko perheen jouluperinne.

Kansainvälinen, tänä vuonna kotimaisiin esiintyjävoimiin painottuva ryhmä esiintyy Pannuhallissa visuaalisesti upean ja luovasti kehitellyn tarpeiston puitteissa. Tuuletin, vhs-nauha, rullalauta ja jumppapallo saavat uuden elämän avaruuden fyysisen tutkimuksen välineinä. Toisiinsa liudentuvia kohtauksia sitovat äänen ja liikkeen lisäksi omaan sympaattiseen tapaansa häröilevät sika ja tontut.

Tähtien synty näyttäytyy cyr-renkaalla, jonka halkaisijana Mattias Andersson rokkaa kuin hirmumyrsky, lopulta valaisten numeronsa kirkkaaseen ja eleganttiin jouluilmeeseen. Jongleeraus on teoksessa virtaavaa, sitä on paljon ja se on näyttävää.

Kuva: Riku Virtanen.

Kuva: Riku Virtanen.

Kehyskertomuksessa Veera-tytön ja enon, hullahtavan professorin dialogi käsittelee aikaa, planeettojen ikää ja etäisyyksiä – maailmankaikkeuden elementtejä ja vaiheita. Ajoittain kertojanääni tulee kuin sadussa läsnäolevaksi tapahtumien ylle.

Pyöreä muoto toistuu monella tasolla niin planeetoissa kuin alkuräjähdyksessäkin. Nykysirkuksen ranskalaispioneeri Cirque Plumen tapaan Kosmos käyttää näyttämöä, jonka muodon muuntuminen teoksen aikana on tietoista keskustelua perinteisen sirkuksen pyöreän areenan kanssa. Pimeää ainetta visualisoidessa näyttämö jaetaan kahtia vertikaalisesti glam-rockahtavalla verholla. Väliajan jälkeen kulmikas näyttämö perustelee itsensä muuttumalla televisioruudun lumisateeksi.

Kuva: Riku Virtanen.

Kuva: Riku Virtanen.

Pimeänä energiana sinkoilee taitavasti Raúl Vargas, joka niin huonolla suomella kuin siansaksallakin leikkivällä hahmollaan saa yleisön resonoimaan. Valon (Heini Koskinen) ja aineen (Corinne Linder) irtoaminen toisistaan toteutetaan kankaalla tehdyllä huikealla ilma-akrobatialla.

Keskitetystä ohjauksesta ja taitavasti aiheeseen sidotusta, loistavasta kokonaisuudesta huolimatta jäin pohtimaan Sonja Korkmanin kansanlaulumaisen raikasta Veeraa, pikkutyttöä, jonka rooli oli yltiösovinnainen. Olisiko tekstit hänen lauluihinsa voinut tilata vaikka A. W. Yrjänältä, joka on kirjoittanut metafyysisiä ja aistillisia runoja? Nyt lyriikat ovat latteita, vaikka niiden tulkinnat kuulaita.

Toisaalta, nyt täydellä jouluhöyryllä käyvä talvisirkus on ainakin lasten mieleen. Strobovalojen hetkellä pojat edessäni pistävät discon pystyyn. Näillä siis mennään, nupit kaakkoon!

Maija Jelkänen

Kirjoittaja on freelancetoimittaja ja harvinaisten kivien keräilijä, jota kirjat ja hevoset eivät ole koskaan lakanneet kiinnostamasta.

¤¤¤

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Talvisirkus Kosmos.

Teksti: Syksy Räsänen ja Davide Giovanzana.

Ohjaus: Davide Giovanzana. Musiikki Tommi Lindell.

Puvut ja lavastus: Kirsi Manninen.

Valot: Antti Helminen.

Videot: Sanna Malkavaara.

Esiintyjät: Mattias Andersson, Heini Koskinen, Sonja Korkman, Heikki Leppävuori, Corinne Linder, Pasi Nousiainen, Katerina Reponen, Matias Salmenaho, Raúl Vargas ja Susanna Vuorinen.

Ensi-ilta Kaapelitehtaan Pannuhallissa 7.11.2013.