Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


24.10.2013   |   Maija-Liisa Westman

Entä jos tyhjä olisikin täysi?

Pienen näyttämön tumma oviaukko on kuin nielu, jonka usvaiseen maisemaan on uskallettava astua. Näyttämön sivustalla oleva suorakaiteen muotoinen kehys – valoikkuna, -ovi tai peili – heijastaa kalpeaa loistetta rajattuun tilaan. Savuharson seasta erottuu kolme hahmoa, joiden rytmiset liikkeet yhdessä musiikin iskujen kanssa pureutuvat suoraan palleaan. Sykkiikö se? Mihin tahtiin? Jatkuuko liike, tai elämä?

Jos joskus tanssiteoksen voi sanoa kuuluvan käsitteen ’kokonaistaideteos’ alle, koreografi Teemu Kyytisen Void edustaa tätä käsitettä. Sen eri osatekijät ovat keskenään tasapainossa, puhuvat samaa kieltä. Mielessäni teos rinnastui Alvar Aallon arkkitehtuuriin, jossa maestrolla oli varma näkemys kaikkein pienimmistäkin yksityiskohdista. Estetiikka ei hävinnyt funktionaalisuudelle, pikemminkin päinvastoin.

Voidin keskiössä on luonnollisesti liike, tanssi. Yhtä merkityksellisen elementin tuovat rytmisesti varioiva ja mielen maisemia maalaava musiikki sekä Pekka Pitkäsen pelkistetty tila- ja valosuunnittelu. Onko valoikkuna portti tuonpuoleiseen, ehjempään elämään maan päällä, mielenrauhaan – tulkinnan tekee katsoja. Hiotusta rakenteestaan ja viimeistellystä toteutuksestaan huolimatta Void ei selitä tai saarnaa.

Kuva: Teemu Kyytinen.

Kuva: Teemu Kyytinen.

Tanssijoiden kiihkeä, rytminen liike kulki miltei maanisesta ponnistelusta uupumuksen kautta uuteen taisteluun oman itsen tai kanssakulkijoiden kanssa. Hektinen nykyaika kertautui tanssijoiden liikekielessä, ja esiintyjien – koko teoksen – intensiteetti oli huikea. Off/Balancen Terhi Kuokkasen ja Elina Häyrysen tekninen ja ilmaisullinen taidokkuus on ennestään tuttua, ja teoksessa vierailijana esiintyvä Ulla Väätäinen oli ryhmän tasavertainen jäsen.

Onko tyhjää lopulta olemassa? Mikä on tyhjän vastakohta? Käsiohjelma kutsui ilahduttavaan älylliseen pohdiskeluun esittelemällä sanan tai käsitteen ’void’ erilaisia merkityksiä. Tulkinnan tekemiseen ei silti vaadittu filosofian  opintoja.

Void ei ole kertakäyttöhyödyke. Se houkuttaa katsomaan uudestaan, etsimään erilaisia ulottuvuuksia, eikä se pysähdy pintaan. Esityksen lopussa taustakankaalle heijastunut utuinen tanssijan varjo symboloi kauniisti monimerkityksellistä tanssiteosta.

Maija-Liisa Westman

Kirjoittaja on teatteri- ja tanssikriitikko, tutkija ja luovan kirjoittamisen ohjaaja.

¤¤¤

Void

Koreografia: Teemu Kyytinen.

Tanssi: Terhi Kuokkanen, Elina Häyrynen, Ulla Väätäinen.

Valo- ja tilasuunnittelu: Pekka Pitkänen.

Tanssin Aika -festivaali. Kantaesitys Jyväskylän kaupunginteatterissa 26.9.2013.