Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


17.12.2007   |   Kirsti Pohjaväre

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (Kansallisbaletti) 2007

Kirsti Pohjaväre: Katsellessani lapsen täydellistä eläytymistä esitykseen oivalsin jotakin baletin merkityksestä kulttuurituotteena: hieno elämys jättää pysyvän muistijäljen, jonka haluaa siirtää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.


Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas, kuva: Sakari Viika
Milla Eloranta ja Nicholas Ziegler (kuva: Sakari Viika)

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas
Eun-Ji Ha (kuva: Sakari Viika)

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas
Kare Länsivuori (kuva: Sakari Viika)

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Koreografia: Wayne Eagling, Toer van Schayk
Musiikki: Pjotr Tsaikovski
Musiikin johto: Patrick Flynn
Lavastus ja puvut: Toer van Schayk
Valaistuksen suunnittelu: Steen Bjarke
Vastaava harjoittaja: Ingrid Nêmecková
Harjoittajat: Joseph Kerwin, Jarmo Rastas, Kimmo Sandell, Tuuli Tuomainen
Lasten harjoittaja: Jutta Mustakallio, Mikko Hämäläinen, Nora Nurminen, Satu Soldan
Klaara: Eun-Ji Ha
Dossermeierin sisarenpoika, prinssi: Stansislav Beljajevski
Pähkinänsärkijä: Samuli Poutanen
Liisa: Anandah Kononen
Pekka: Asla Jääskeläinen
Herra Dosselmeier: Henrik Burman
Hiirikuningas: Antti Keinänen
Rouva: Anu Lindell
Herra: Valeri Kononen
Isoäiti: Kirsi Tiiliharju
Isoisä: Kimmo Sandell
Kalastaja, joulupukki: Veli-Pekka Hämäläinen
Vuohipukki: Mai Komori
Taikakone, prinssi: Aki Pakarinen
Maija, palvelija: Virve Olsson
Liisan kosijat: Yusuke Hikichi, Eemu Äikiö
Pikku-Klaara: Jouki Tikkanen
Pikku-Pekka: Santtu Silventoinen

Suomen Kansallisbaletin tanssijat

Suomen Kansallisooppera 7.12.2007


 

Visuaalinen kokonaiselämys

”Se oli hienoin esitys mitä olen nähnyt”, oli Sara tyttäreni ensikommentti Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas baletin näytöksen jälkeen. ”Se tyttö oli hieno. Kampaukset, puvut, tanssit, kaikki oli hienoja. Lavasteet ja musiikki. Kapellimestari oli hienoa”, kuului tyhjentävä tarkennus. Baletti oli valtava visuaalinen kokonaiselämys, joka imaisi mukaansa. Me molemmat tunsimme hetken elävämme sisällä sadussa. Ooppera-talon taikamaailma viipyi mukanamme juostessamme joulukuun kaatosateessa pimeälle parkkipaikalle ja pyyhki pois kaamoksen ankeuden. Hienosta kokonaisuudesta nousi kuitenkin yksi ylitse muiden. Kaikkein kovimmat aplodit antoi 7-vuotias seuralaiseni esityksen eloisalle ja ihastuttavalle pikku Klaaralle, jonka tanssi baletin oppilas Jouki Tikkanen.

Sukupolvien elämys

Katsellessani lapsen täydellistä eläytymistä esitykseen oivalsin jotakin baletin merkityksestä kulttuurituotteena: hieno elämys jättää pysyvän muistijäljen, jonka haluaa siirtää eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Muistan hyvin millaisen vaikutuksen Pähkinänsärkijä baletti teki minuun, kun 10-vuotiaana istuin vanhan oopperatalon punaisessa plyysituolissa vuonna 1972. Silloin pääparina vuorottelivat Marianne Rumjantseva ja Seppo Koski sekä Doris Laine ja Hans Meister. Tanssijoiden käsittämätön taidokkuus, musiikin ja visuaalisuuden runsaus yhdistettynä sadun maailmaan vievät katsojan tavallisesta maailmasta toiseen ulottuvuuteen. Sadun kuvat jäävät elämään katsojan mielessä vuosikymmeniksi.

Sävellys koreografiaan

Pähkinänsärkijä on Pjotr Tshaikovskin viimeinen baletti, jonka venäläinen mestari sävelsi 1891, 51-vuotiaana kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Aiemmin olivat jo syntyneet baletit Joutsenlampi ja Prinsessa Ruusunen. Pähkinänsärkijä perustuu saksalaisen E.T.A Hoffmannin satuun Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas vuodelta 1810. Tarinan säveltämiseksi baletiksi Tshaikovski sai tarkat ohjeet Pietarin Mariinski-teatterin balettimestari Mairus Petipalta, joka loi alkuperäisen koreografian idean. Teoksen maailman ensi-ilta oli 1892. Sittemmin baletista on tehty useita versioita eri puolilla maailmaa. Suomessa Pähkinänsärkijä on tätä ennen tuotu Oopperan ohjelmistoon jo viisi kertaa. (Ensi-illat Suomessa 1928, 1947 ja 1971 ja 1985, 1994).

Visuaalinen täysosuma

Hollantilaisen Toer van Schaykin ja kanadalaisen Wayne Eaglingin yhteistyössä tekemä uusin koreografia Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt Suomen Kansallisoopperan näyttämöllä jo viisi vuotta. Teoksen suosio perustuu varmasti sen kokonaisvaltaiseen vaikutukseen. Esitys on valtava musiikillinen ja visuaalinen pamaus, hyvin elokuvallinen, täynnä suuren esiintyjäjoukon liikettä ja toimintaa. Teoksen toinen koreografi, kuvanveistoakin opiskellut Hollannin kansallisbaletin koreografi Toer van Schayk onkin samalla myös baletin lavastaja ja puvustaja.

Lisäksi teokseen on etsitty aivan oma suomalainen näkökulma. Van Schayk on nähnyt paljon vaivaa muuntaessaan teoksen meille. Hän tutustui suomalaiseen 1810-luvun elämään ja tapoihin kulkemalla katukortteleissa, museoissa ja kirjastoissa. Lopulta Porvoon klassiset puutalot ja veneet joen rannalla antoivat kipinän. Tarinan isän lähtökohdaksi tuli varakas laivanvarustaja Porvoosta. Siitä syntyivät lavastuksen ja puvustuksen Fanny ja Alexander –elokuvan tyylinen tunnelma. Myös joulukohtaus suomalaistui ja kuvaan tulivat mukaan vanha joulupukki sekä muinainen vuohipukki, jotka saapuvat Klaaran kotiin. Elokuvallisuutta lisää useissa kohtauksissa näyttämön edessä oleva ohut verho, johon heijastuvat milloin lumihiutaleet, milloin kellon koneisto.

Dramaturgin haasteet

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas teoksen dramaturgia on haastava. Jo teoksen säveltäjä Tshaikovski piti dramaturgiaa ongelmallisena. Tarinassa valtaosa tapahtumista on sijoitettu ensimmäiseen näytökseen ja toisen näytöksen muodostavat pääasiassa tanssikohtaukset. Rakenteen heikkouden havaitsi myös pienessä katsojassa. Toisessa näytöksessä keskittyminen herpaantui hetkeksi. Prinsessan ja prinssin tanssiessa lapsi ehti jo kääntyillä ja ryhtyä katselemaan taakseen muuta yleisöä. Jännitteen koossa pysymisestä vastasivat kuitenkin nopeat vaihdot, monet yksityiskohdat ja muuntuvat elementit. Tarinan rakenteen haasteet ovat varmasti tarjonneet Van Schykin monipuoliselle osaamiselle innostavaa ratkaistavaa.

Lapsen maailmasta

Sadun kirjoittaja E.T.A. Hoffmannin mukaan Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on kunnianosoitus leluille ja sille lapselle joka hän on itsekin kerran ollut. Kohta 200 vuotta sitten kirjoitettu satu puhuttelee yhä lapsikatsojaa, joka satujen suurkuluttajana osaa jo analysoida näkemäänsä:
”Siinä oli paljon sellaista mitä useissa saduissa tapahtuu. No, esimerkiksi se, kun se hiirikuningas tuli ja yritti varastaa tytön. Ja sitten siinä oli eri tanssilajeja ja eri maita, vaikka Kiina.” Sadun kautta lapsi myös peilaa oman maailmansa asioita: ”Se veli oli ärsyttävä, kun se repäisi sen nuken pään. Se ei ollut hyvää käytöstä.”

Tanssin liikekieli teki satuhahmoista todellisia. Nuorten balettikoululaisten esittämä rottien taistelu vangitsi katsojan: ”Ne rotat oli yäk. Niillä oli kauheat naamat, tai hassut, hauskat jyrsijähampaat.” Toisaalta baletti antaa mahdollisuuden moniin tulkintoihin: ”Lumihiutaleet näytti ihan joutsenilta. Olikohan ne joutsenia?” pohti Sara ja laajensi vielä havaintojaan. ”Tiesitkö, että siinä tuli yhdessä vaiheessa lintu sieltä nurkasta, kun se nukke voitti. Se mies taikoi sen auttamaan.” Kokonaisvaltainen elämys kutkutti. Tanssin keinoin sadussa kuljettiin vaarallisillakin alueilla, kuitenkin turvallisesti. ”Se oli hauska kohta kun ne ampuivat tykillä ja plötsistä, se poksahti jonkun päähän”, Saraa nauratti.

Taidekasvatusta

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas esityksen vahva visuaalisuus ja toiminnallisuus sopii nykymaailman kuvalliseen kulttuuriin tottuneelle. Juuri siksi teos toimii hyvin vaikka baletin katselun aloittamiseen ja tämän taidemuodon opiskeluun. Pohdittuamme ja muisteltuamme innostuneina esityksen jättämiä tunnelmia teatteriin jo tottunut Sara tuumasi: ”Minä tykkään kyllä vielä enemmän sellaisesta esityksestä, missä puhutaan.” Niinpä odotamme innolla tammikuussa ensi-iltaan tulevaa Prinsessa Ruusunen –balettia: saamme jatkaa tanssitaiteeseen perehtymistä.

Kirsti Pohjaväre
Viestintäinstituutin johtaja, Suomen urheiluopisto, Vierumäki
Kirjoittaja on parhaillaan vuorotteluvapaalla.