Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


10.10.2013   |   Jenni Sainio

Writing Movement – Jyväskylä: ”Tanssikirjoittamisen tehtävä on puhua tanssista osana yhteiskuntaa”

Liikekieli.comin järjestämä paneelikeskustelusarja jatkuu. Jyväskylän kaupunginteatterin lämpiössä 26.9. pidetyn keskustelun alusti omalla puheenvuorollaan Teatteri&Tanssi –lehden toinen päätoimittaja Minna Tawast. Panelisteina Tawastin lisäksi olivat yliopistonopettaja Mariana Siljamäki Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselta, tanssitaiteilijat Helena Ratinen, Jaakko Nieminen ja Jarkko Lehmus sekä kriitikko Maija-Liisa Westman. Keskustelua veti Liikekieli.comin päätoimittaja Veera Lamberg.

”Teksti, kuten tanssikin, on samanaikaisesti muotoa ja sisältöä”

Tawast toi alustuksessaan esille sen, että moniäänisyys tanssikirjoittamisessa on hyväksi. Teatteri- ja Tanssi -lehdet yhdistyivät yhdeksi julkaisuksi vuosi sitten, mikä tuntui ajankohtaiselta rajojen yhä enemmän hälvetessä taidemuotojen välillä. ”Kirjoittamista yleensä, kaikenkattavana ei ole, joten puhun omasta näkökulmastani eli journalismista”, Tawast painotti. ”Mihin, kuka ja kenelle ovat olennaiset kysymykset kirjoittamisessa”, hän jatkoi. ”Lehdessä avainsana on ajankohtaisuus ja muita realiteetteja jutun rajattu pituus ja se, että aina joku muukin koskee rankallakin kädellä tekstiin. Lehdessä on palstajako ja rytmi – lehti ei ole kirja.”

Tawast kertoi kirjoittavansa, koska kirjoittaminen toimii keinona vaihtaa ajatuksia, osallistua keskusteluun. Hän korosti, että palaute on kaikille tärkeää aina ja kaikissa ammattipositioissa. Hän herätteli myös kysymyksen siitä, mitä on puolueettomuus. Toimittajan täytyy voida perustella miksi tekee työtään, jotta uskottavuus säilyy. ”Teksti kuten tanssikin, on samanaikaisesti muotoa ja sisältöä. Tekstissä on lähes mahdotonta olla yksiymmärteinen”, Tawast korosti. ”Tanssijan kehon kuvaaminen on edelleen tabu, vaikka se vaikuttaa olennaisesti liikkeen laatuun ja ulostuloon. Tanssijan laadun ja tulkinnan kuvaaminen on myös haastavaa”, Tawast jatkoi.

Panelistikimaran monenlaiset näkökulmat tanssiin ja tekstiin

Panelisteista Helena Ratinen kertoi haluavansa lukea tanssista kirjoitetuista teksteistä siitä, miten tanssin tekeminen vaikuttaa maailmaan, minkä kokonaisuuden osallinen tekijä on. Samoin hän korosti tanssista kirjoittamisen olevan myös tanssin puolesta puhumista, esimerkiksi tiedotuksellisissa teksteissä.

Mariana Siljamäki väittelee marraskuussa 2013 aiheenaan eri kulttuureista lähtöisin olevat tanssimuodot ja se, miten Suomessa alojen pioneeritanssinopettajat niitä opettavat. Työtä ohjaa tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila Teatterikorkeakoulusta. Siljamäki mainitsi, että journalistisessa ja tieteellisessä kirjoittamisessa on paljon samaa. Työn kautta hän on pohtinut muun muassa sitä, miten afrikkalaisesta tanssista kirjoitetaan Suomessa.

Tanssin sekatyöläisenä itsensä esitellyt Jarkko Lehmus kertoi pohtineensa suhdettaan tanssikirjoittamiseen kirjoittaessaan kuuden vuoden ajan blogia Iso-Britanniassa työskennellessään. ”Kommunikaatio on haastava asia. Taiteellisessa työssäni olen lähtenytkin tutkimaan ei-verbaalisia ohjauskeinoja, muun muassa valolla ja äänellä ohjaamista. Pyrkimykseni on suorempaan kommunikaatioon työprosesseissa ihmisten kanssa”, Lehmus kertoi. Tanssikirjoittamiselta hän toivoo tekstisisältöjen suhteuttamista Suomen kentän lisäksi myös muun Euroopan tanssi- ja kulttuurikenttään. Hänen mielestään tanssikirjoittamisen tehtävä on puhua tanssista osana yhteiskuntaa.

Minna Tawast, Helena Ratinen, Mariana Siljamäki, Jarkko Lehmus, Maija-Liisa Westman ja Jaakko Nieminen keskustelemassa.

Minna Tawast, Helena Ratinen, Mariana Siljamäki, Jarkko Lehmus, Maija-Liisa Westman ja Jaakko Nieminen keskustelemassa. Kuva: Jenni Sainio.

”Kriitikko oli kolmanneksi viimeinen ammatti aikoinaan Suomen Kuvalehdessä olleessa ammattien suosituimmuusjärjestyksessä, teurastajan ja haudankaivajan välissä”, aloitti henkilöesittelynsä Keskisuomalaisen kriitikko Maija-Liisa Westman. Hän muistutti siitä, kuinka paljon lehdessä määrittävä taitto ja muu toimitus vaikuttavat jutun kuvaan ja otsikointiin. Tanssista kirjoittamisen pohjalla Westmanilla on syvä halu kertoa arvokkaista asioista muille eli lehden lukijoille. Keskustelussa tuli myöhemmin esille myös se, että kritiikin ilmestymisellä on myös mainosarvo, joka on olemassa jo sinänsä, vaikkei tekstin sisältöä lukisikaan.

Tanssitaiteilija Jaakko Nieminen kertoi vuosina 2008-2009 Tukholmassa ollessaan havahtuneensa siellä tanssikirjoittamisen laajuuteen. Viimeisimpien kahden vuoden aikana Berliinissä ollessaan Nieminen on tutustunut muun muassa Books on the Move –yhteisöön, joka edistää tanssikirjojen myyntiä ja levitystä ympäri maailmaa (http://www.booksonthemove.eu). Hänen mielestään taidemuodon kehityksen kannalta olisi elintärkeää, että uusimmalle uudelle tanssin sisällä löytyisi myös ammattitaitoisia sanallistajia, siitä relevantisti kirjoittamaan kykeneviä henkilöitä.

Taiteilijaidentiteetistä ja tanssiteoksen vaikuttavuudesta

Yleisön joukosta tanssitaiteilija Tea Häyrynen Jyväskylästä kommentoi, että hän kaipaisi hoitoalalla tehdyn tanssitaidetyön näkymistä teksteissä. Muutkin keskustelijat pitivät tätä tärkeänä asiana, ja tähän kerrottiin Tanssin Tiedotuskeskuksen keräävän tietoa siitä, missä muualla tanssialan ammattilaiset työskentelevät tanssin kanssa kuin näyttämöllä.

Mutta miten ei-näyttämöllä olevista muodoista pitäisi kirjoittaa? Tawast kommentoi sen olevan hyvin tapauskohtaista: ”Täytyy lähteä taiteilijan itse asemoivasta näkökulmasta.”

Näkökulma voi olla tehdä taidetta, sosiaalista tanssia, tanssiterapeuttista työtä tai jotakin muuta. ”Kyse on siitä, miten taiteilijaidentiteetti ja -laatu murtuu ja laajenee”, Tawast tarkensi. Käsitteiden löytäminen ja päivittäminen on osa kentällä työskentelyä, joka jo itsessäänkin on jatkuvassa muutoksen tilassa.

Keskustelun loppupuolella puhuttiin kirjoittajan teoksen katsomishetken havainnoinnin monipuolisuudesta haasteineen sekä siitä, että tanssiteoksesta kirjoittavan tehtävä olisi myös tuoda esille teoksen yhteiskunnallinen arvo ja vaikuttavuus. Ja jos teos on esimerkiksi hyvin liikelähtöinen ja abstrakti, voisiko kirjoittaja silti pyrkiä haastavaan tehtävään eli tulkitsemaan tanssiliikkeestä arvoja, maailmasuhdetta ja sitä kautta myös yhteiskunnallista viestiä antaen liikkeen toimia välittäjänä, muotokielenä? Todettiin, että vaikuttavuudelle on olemassa monenlaisia kriteerejä.

Varsinaisen keskustelun päätyttyä jutustelu jatkui vielä vilkkaana hyväntuulisen naurunremakan saattelemana.

 Jenni Sainio

Kirjoittaja on Writing Movement –hankekoordinaattori yhdessä Liikekieli.comin päätoimittaja Veera Lambergin kanssa.