Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


11.09.2013   |   Veera Lamberg

Sanna Kekäläinen haluaa kommunikoida ja vaikuttaa taiteensa kautta

Tapaan Sanna Kekäläisen keskellä kiireistä uuden teoksen harjoitusperiodia. Soolo Queer Elegies saa ensi-iltansa Kiasma-teatterissa 18. syyskuuta. ”Teos on temaattisesti jatkumoa aiemmista töistäni, mutta kuitenkin aivan oma kokonaisuutensa”, koreografi toteaa. Kuten aikaisemminkin, naisnäkökulma on keskeinen. ”Minulle sukupuoli on sitä, miten suhteudun ulkomaailmaan. Ei sitä voi muutamalla lauseella tiivistää. Sukupuolen kysymys on kiinnostava, koska se koskettaa jokaista. Se lävistää yhteiskunnan ja politiikan. Siinä kaikki törmää.”

Queer Elegies kyseenalaistaa sukupuolen käsitettä asettaen feminiinin ja maskuliinin rinnakkain vastakkainasettelun asemesta. Teos alkoi rakentua Kekäläisen mielessä jo vuosia sitten, mutta varsinainen harjoitussalissa työskentely käynnistyi tammikuussa.

Kysyn, onko Kekäläisellä jokin tietty tapa työskennellä  – miten teos rakentuu ideasta konkretiaksi? ”Vuosien varrella on kehittynyt eräänlainen metodi. Teoksen rakenne on keskeinen. Sen muotoutumiseen tarvitaan intensiivinen tutkimusvaihe ennen harjoitusperiodia. Harjoituksissa käytän ”tyhjän pään” -tekniikkaa, sillä luovan prosessin oleellinen tekijä on tiedostamattoman liikkeellesaaminen. Salissa tutkitaan, minkälainen nonverbaali kieli kuhunkin teokseen kuuluu. Se ei tule järkeistämällä”, Kekäläinen analysoi. Jokainen teos on iso prosessi, johon kuluu paljon aikaa.

Sanna Kekäläinen: Queer Elegies. Kuva Robert Hoge.

Sanna Kekäläinen: Queer Elegies. Kuva Robert Hoge.

”Soolosta lähtee kaikki”

Useista vahvoista sooloistaan tunnettu koreografi pitää sooloa kiinnostavana, mutta ankarana muotona. ”Kyllä ryhmätyöskentely on sooloon nähden ihanan sallivaa ja armeliasta”, hän kiteyttää. ”Yksin näyttämöllä pääsee kuitenkin lähemmäs yleisöä ja joutuu aivan erityisellä tavalla pohtimaan, miten juuri minä olen olemassa näyttämön todellisuudessa.” Kekäläinen pitää sooloa jonkinlaisena lähtökohtana kaikelle tekemiselleen. Nyt hänellä on menossa kolmas soolokausi.

”Esitys on katsojan silmässä”

Mitä poliittisuudestaan tunnettu taiteilija sitten haluaa yleisölleen kertoa? ”Ei minulla ole mitään manipulatiivista lähtökohtaa, esitys on aina katsojan silmässä. Mutta tottakai haluan kommunikoida, välittää asioita. Haluan olla mukana yhteiskunnan diskurssissa, kyseenalaistaa sitä, mitä painotetaan tai halutaan tuoda esiin.” Häntä kiinnostaa puuttua erityisesti katseen ja kehon suhteeseen sekä vähemmistöjen asemaan. Viime kädessä kaikki on finanssikapitalismin arvostelua.

”Uusliberalistinen maailma tuhoaa kaiken”

Koreografi pitää outona sitä, miten talouskriisiä selitetään. ”Uusliberalistinen maailma tuhoaa kaiken taiteen, työn, maapallon, naiset, vähemmistöt. En pidä siitä, miten se pakkosyöttää asioita esimerkiksi siitä, minkälainen naisen pitäisi olla. Ihmisten hyväksikäyttäminen – esimerkiksi naisen kehon hyväksikäyttäminen – on kauheata.”

Kekäläinen uskoo kuitenkin taiteen merkitykseen ja sen mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Hitaasti mutta varmasti. ”Tosin ei kaikki taide vaikuta mihinkään. Erilaisuus on toki hyvästä, mutta todellisuuspako on mielestäni outo taiteen keino. Mutta en tarkoita, etteikö kaunis ja hieno voisi kommunikoida yhteisönsä kanssa.”

Kekäläisen mielestä tanssitaiteen asema on huono verrattuna muuhun taiteeseen. ”Suomessa ei ole tajuttu uuden arvoa. Sitä, että marginaalistahan ne uudet ideat nousevat. Nyt liikutaan aika turvallisella alueella mainstreamissa.” Rahoitus on liian pieni ja systeemi niin kömpelö, ettei uusia ryhmiä pääse kasvamaan. Kekäläinen toivoisi enemmän valinnanvaraa ja enemmän tanssijan työpaikkoja. Eikä apurahoja pitäisi joutua odottelemaan. ”Pitäisi pystyä tekemään koko ajan. Ja myös kokeneille tanssijoille työmahdollisuuksia! Alalla tapahtuisi paljon enemmän kehitystä, jos kerrostumien annettaisiin kasvaa.”

Poliittisen maailmanparantamisen siivittämänä jään odottamaan ensi-iltaa. Mielenkiintoinen debatti on varmasti tulossa myös 25.9., jolloin esityksen jälkeen järjestetään paneelikeskustelu. Mukana keskustelemassa ovat Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg, dosentti, visuaalisen taiteen ja muodin tutkija Annamari Vänskä, tutkija Anu Laukkanen Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineesta, sekä Kiasman amanuenssi Leevi Haapala.

 

Veera Lamberg

¤¤¤

Queer Elegioita (2013)

Tämä koskee identiteettiä.
Naisen identiteettiä, pohjoista identiteettiä tai outoa identiteetin moneutta. Mitä tahansa identiteettiä.
Tässä asetetaan kysymyksiä ihmisen monimuotoisuudesta.
Tämä on jotain, mikä ei ole aivan ok.
Tässä kysytään, miten identiteetti muokkaa elämää. Kuinka kulttuuri muokkaa identiteettiä.
Tässä kysytään, mikä/kuka on nainen ja mikä/kuka on mies. Onko siinä jo(kin) ero?
Tässä on kyse kontroversiaalista olemassaolosta.
Tämä on palimpsesti naisen eksistenssistä.
Tässä ottavat yhteen pohjoinen todellisuus – identiteetti – ja torjutun paluun vulkaaninen maisema.
Tavoitteena on koskettaa vallan rakenteita, reittejä ja voimalinjoja.
Kyse on pakkomielteestä identiteettiin ja samanaikaisesti sen tuhoamiseen.
Tämä on irrallaan.
– Sanna Kekäläinen –

Käsikirjoitus, koreografia, teksti ja tanssi: Sanna Kekäläinen
Valosunnittelu: Heikki Paasonen
Musiikki: Dmitri Shostakovich, Niko Likainen
Tuotanto: K&C Kekäläinen & Company / Kiasma-teatteri

Ensi-ilta: 18.9.2013 klo 19:00
Kiasma-teatteri
Mannerheiminaukio 2

Esitykset:
20.9. 19:00
22.9. 15:00
25.9. 18:00 (Keskustelutilaisuus esityksen jälkeen)
28.9. 15:00 (Taiteilijatapaaminen esityksen jälkeen)
2.10. 19:00
4.10. 19:00
6.10. 15:00