Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


07.09.2013   |   Tuuli Louhensalo

Upeaa 7 veljestä!

Kirkonkellojen soitto, ankaran yksinkertainen näyttämö ja hiljaa odottava väki hautajaisissa. Ankarasta hiljaisuudesta alkaa ja päättyy seitsemän nuorukaisen kasvutarina Kansallisbaletin kauden ensimmäisessä ensi-illassa perjantaina 6.9.2013.

Akateemikko Marjo Kuuselan baletti Seitsemän Veljestä koki nyt kolmannen tulemisen uusilla veljeksillä. Esiripun avautuessa ja kellojen äänen vaipuessa hiljaisuuteen, muutaman sekunnin ajan odotti Aleksis Kiven tekstin alkua. Mutta ei, alkoi jotain miltei parempaa. Alkoi keskustelu liikkeellä, eleellä, tanssijoiden hengityksellä ja Eero Ojasen oivaltavalla musiikilla.

Seitsemän Veljen tarina kasvaa kerronnan avautuessa myös musiikin myötä. Alun ankara äänimaisema kulkee hiljaisuudesta lyömäsoitinten kautta puupuhaltimiin sitä mukaan kun veljekset kasvavat ja kokevat. Naisten astuttua poikien tajuntaan alkavat vähitellen jousisoittimet ottaa valtaa ja lopulta syntyy myös yhteinen sävel. Samoin löytyy pikkuhiljaa harmonia poikien yhteiskunnassa olemisen ja kylän naisten väliltä. Väliin mahtuu paljon hiljaisuutta, niin myös alkuun ja loppuun.

Siinä tulee veljessarja…

Juhani, Tuomas, Aapo, Simeon, Timo, Lauri ja Eero.

Ensi-illassa sai kokea räjähtävää miesten tanssia Jukolan poikien sännätessä näyttämöllä kuin sonnit kevätpellolla. Jokainen veljeksistä hahmottuu omaksi persoonakseen eri tavoin aksentoidulla liikkeellä ja puhtaaksi pestyllä ilmaisulla.

Teoksen keskiössä ovat tietysti koko veljessarja, mutta eniten teos avautuu Eeron sekä Simeonin näkökulmasta.

Nikolas Koskivirta Eerona ja Antti Keinänen Simeonina matkustavat liikkeellisesti kauas toisistaan. Simeonin liikkeessä on repivää yhteiskuntaa vastaan kapinoivaa baletin näkökulmasta vapaata liikettä kun taas Eero puolestaan on kevyt, nopeasti klassiseen ilmaisuun taipuva. Klassinen on tässä teoksessa yhteiskunnan normi, ja kun veljekset oppivat lukemaan, taipuu se huolellisen tenduen opettelulla. Ilman tendueta ei tule tanssia ja ilman aakkosia ei voi lukea.

Kouluaikoina kirjaa lukiessa Simeoni jäi veljeksistä vieraimmaksi. Kuuselan koreografian ja Keinäsen tulkinnan myötä löytyy tästä peräkammarin pojaksi jäävästä veljestä kipupisteitä maailmaa kohtaan. Eero ja Simenoni näkevät saman naisen ja kaipaavat tätä. Toinen saa ja ei osaa pitää, toinen ei saa ja ei osaa elää ilman. Koskivirta sekä Keinänen tavoittavat jotain hyvin aitoa näissä kahdessa veljessä. Ilmaisu tulee syvältä sisältä, aksentointi on monipuolista ja liikkuminen omassa tyylilajissaan vaivatonta.

Samuli Poutanen Juhanina tekee varman roolisuorituksen. Hän on Jukolan Jussin ytimessä, käsi painuu nyrkkiin, kun maailma nousee Juhania vastaan. Poutasen liikeessä yhdistyy ehkä parhaiten Kiven kielen rikkaus muutettuna liikkeeksi.

Teemu Tainion Lauri johdattaa veljekset Impivaaraan. Hänen liikkeensä on eniten harmoniassa itsensä kanssa. Ei ehkä niin helposti klassiseen taipuva kuin Eero, mutta ei niin maailmaa vastaan kapinoiva kuin Simeonikaan. Frans Valkama Timona, Tuukka Piitulainen tappeluun alttiina Tuomaana ja Jani Talo veljesten puhe-tanssitorvena viisaana Aapona onnistuvat kukin rooleissaan.

Marjo Kuusela: Seitsemän veljestä. Kuvassa Tuukka Piitulainen, Antti Keinänen, Samuli Poutanen, Jani Talo, Nikolas Koskivirta, Frans Valkama, Teemu Tainio. Kuvaaja: Sakari Viika.

Marjo Kuusela: Seitsemän veljestä. Kuvassa
Tuukka Piitulainen, Antti Keinänen, Samuli Poutanen, Jani Talo, Nikolas Koskivirta, Frans Valkama, Teemu Tainio. Kuvaaja: Sakari Viika.

Impivaaran ihana Naaraskettu

Kuuselan veljeksille naiset esiintyvät unikuvina ja metsäneläiminä poikien rymistellessä Jukolasta Impivaaraan. Impivaaran metsissä liikkuu ihana Naaraskettu. Sara Saviola on sulokkaampi kettu kun voi kuvitellakaan.

Seitsemän Veljeksen naishahmot esiintyvät pitkin teosta itsenään, kalvaina impinä, eläiminä ja ennen kaikkea riemukkaina Viertolan härkinä.

Naisrooleista nousi erityisesti Seunalan Anna, jota ensi-illassa tanssi Anna Sariola. Sariolan ja Koskivirran ensimmäinen duetto teoksen alussa tavoitti liikkeiden avulla unelmoivan tytön ja vastuuttoman pojan ensikohtaamisen jännitteen ja aitouden. Anna kummittelee koko teoksen ajan Eerolle. Liike tavoittaa teoksen aikana pyöreän muodon, kauniit linjaukset, mutta irtoaa kuitenkin muotoa vastaan rikkoen Sariolan vartalolta.

Marjo Kuusela: Seitsemän veljestä. Kuvassa Nikolas Koskivirta, Anna Sariola. Kuvaaja: Sakari Viika.

Marjo Kuusela: Seitsemän veljestä. Kuvassa
Nikolas Koskivirta, Anna Sariola. Kuvaaja: Sakari Viika.

Myös muut teoksen naiset nousevat esiin herkullisina rooleina, Linda Haakana Lukkarin pikkuvanhana tyttärenä ja Edita Rauserová vanhinten veljesten ihastuksena, naisellisen keinuvana Männistön Venlana.

Kokonaisuutena Kuuselan baletti on kulkenut pitkän matkan. 1980-luvulla syntynyt baletti on liikkeeltään viatonta ja yleisilmeeltään linjakasta. Liikemateriaalissa on yhtymäkohtia nykykansantanssiin, aikidoon, balettiin ja vapaaseen liikkeeseen. Kaunista harmoniaa edustaa veljesten linjakas kohtaus impivaaran metsissä, kun pojat saavuttavat rauhan itsensä ja mailman kanssa. Repivät hypyt sulavat rauhalliseen pliehen ja avonaisiin käsien kaariin. Ja hetken päästä taas mennään kovaa, sillä eihän suomalainen mies-poika jaksa pitkään hiljaisesti elää.

Teos on miesten teos ja miehet siinä loistavat. Aleksis Kiveä tanssien, sanojen rikkaus muutettuna liikkeen monipuolisuudeksi, tanssiteatteria baletin keinoin ja ankaraa puhtautta ilmaisussa, sitä on Seitsemän veljestä.

Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström

FM, tanssija-koreografi, tanssintutkija