Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


15.10.2007   |   Karoliina Korpilahti

Feature (Joona Halonen) ja News (Vera Nevanlinna), Zodiak, Helsinki, yhteisilta 13.9.2007

Karoliina Yli-Honko: Kohtaamisia ja melankoliaa
Joona Halosen prosessinomainen Feature-teos vie katsojan vastaantulijoiden lempiliikkeisiin. Samassa illassa nähty Vera Nevanlinnan itselleen Deborah Hayn koreografiasta sovittama sooloteos News jaksaa kiehtoa kerta toisen jälkeen.


Feature

Koreografia Joona Halonen
Tanssi Satu Rekola
Lavastus Salla Salin
Valosuunnittelu Heikki Paasonen
Äänisuunnittelu Johanna Storm

Ensi-ilta 13.9.2007, Zodiak, Helsinki

News, Vera Nevanlinna
Kuva: Riikka Sundqvist
News

Koreografia Deborah Hay
Sovitus ja tanssi Vera Nevanlinna
Äänisuunnittelu Tuomas Norvio
Pukusuunnittelu Maria Duncker
Valosuunnittelu Heikki Paasonen
Tuotanto Zodiak, Vera Nevanlinna

Uusintaensi-ilta 13.9.2007, Zodiak, Helsinki


Kohtaamisia ja melankoliaa

Tanssijana tunnetun Joona Halosen Feature-koreografiaa luonnehtii parhaiten prosessinomaisuus. Halonen on teosta tehdessään jalkautunut kaduille kohtaamaan ihmisiä. Hän on kysynyt onko heillä jokin lempiliike tai päinvastoin jokin epämiellyttävä asento ja pyytänyt saada valokuvata liikkeen.

Kuvista on koostettu noin kymmenen minuuttinen diaesitys, joka nähdään ennen varsinaista esitystä. Kuvista voi tuntemattomien vastaantulijoiden lisäksi bongata tanssitaiteilijoita. Tämä osa Feature-teoksesta voisi toimia itsenäisenä sarjana henkilökuvia, siis kuvataiteellisena työnä vaikkapa galleriassa suurina värikuvina.

Perusteellinen ajattelutyö näkyy myös Featuren ”sisäisessä osassa”, Satu Rekolan tanssimassa soolossa. Rekola liikkuu paljon neljällä raajalla, jäljitellen jonkin nelijalkaisen eläimen liikkumistapaa jäljittelemättä eläintä. Hän muistuttaa trendikkäästä kuppilasta repäistyä nuorta naista, pisteenä i:n päällä kantaen mukanaan pientä punaista käsilaukkua, selässään.

Katsojat on ripoteltu kolmelle sivulle Zodiakin C4-harjoitussalia, joka on vaalea ja avara. Rekola liikkuu eri puolilla salia ja jollakin tavalla mittasuhteet tuntuvat korostuvan ja etäisyydet kasvavan. Kun hän on toisella reunalla salia hän tuntuu olevan todella kaukana, saavuttamattomissa ja kun hän tulee lähelle, hän tuntuu olevan niin lähellä kuin vain voi olla koskematta toista. Ehkä tunne tuli katsojien asettelusta, sillä Rekola on koko ajan lähellä joitakin katsojia ja kaukana toisista. Salla Salinin ja Heikki Paasosen luoma tilasuunnittelu valojuovahorisontteineen oli esitystilanteessa melko huomaamaton, mutta se on kuitenkin vaikuttanut suuresti teoksen kokemiseen ja havainnointiin.

Rekola on tanssija, joka saa naulittua katseet itseensä. Hänessä on ristiriitaisia ominaisuuksia, jotka muodostavat hienon kokonaisuuden. Hän vaikuttaa hauraalta ja herkältä, mutta on voimakas ja dynaaminen. Liikkeissä on levottumuutta ja piilevää, säpsähtävää voimaa.

Teoksen jakaminen aulatilaan kuvaesitykseksi ja salin sooloksi johdattelevat katsojan astelemaan koreografin jalanjäljissä, kulkien prosessin vaiheiden läpi. Halonen on mielestäni itsekin osa teosta, vaikka se onkin Rekolan soolo. Tässäkin mielessä prosessi on läsnä, koreografi tukemassa ja seuraamassa tanssijaa, välillä puuttuen tekemiseen omilla reaktioillaan sekä kohtaamalla tanssijan ”silmästä silmään” ihmisenä, vailla määrittelyjä tai arvoasetelmia. Kuin kohtaisi vieraan vastaantulijan avoimin mielin. Päällimmäiseksi tunnelmaksi minulle nousi esityksestä melankolisuus, mutta se saattaa johtua myös vuodenajasta ja siitä, että näin esityksen taustana salin ikkunoista upean, syksyisen auringonlaskun.

Samassa illassa nähtiin myös Vera Nevanlinnan itselleen Deborah Hayn koreografiasta sovittama sooloteos News, jota Zodiak esittää uudelleen suuren suosion ansioista. Teos on todellinen jalokivi ja yksi hienoimpia esimerkkejä innovatiivisesta ja onnistuneesta työryhmäyhteistyöstä. Tuomas Norvion äänisuunnittelu jaksaa yhdessä kuvataiteilija Maria Dunckerin puvustuksen kanssa kiehtoa kerta toisen jälkeen. Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).