Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


09.09.2007   |   Karoliina Korpilahti

Haastattelussa Harri Kuorelahti

Harri Kuorelahti, haastattelu

Karoliina Yli-Honko – Liikekieli.com palaa vielä kesäisen Pyhäjärven tunnelmiin Täydenkuun tanssit -festivaalin taiteellisen johtajan Harri Kuorelahden haastattelulla.

”Tuntuu, että minulla on ollut kolme päätä suunnittelun aikana. Yksi on oma pääni eli oma makuni, toinen pää ajattelee Suomi-katselmusta ja kolmas paikallista yleisöä. Halusin, että tanssiin ei voi olla törmäämättä”, Kuorelahti toteaa festivaalin ohjelmavalinnoista.


Kuva: Full Moon Festival

Harri Kuorelahti

 

Festivaalin nokkamies ei kaihda työtä

Täydenkuun tanssien taiteellinen johtaja Harri Kuorelahti ottaa mielummin polkupyörän alleen ja kipaisee itse hoitamassa jonkin asian Pyhäjärvellä kuin käyttäisi saman ajan asian hoitamisen järjestämiseen puhelimitse. Ensimmäistä vuottaan festivaalia luotsaavaa Kuorelahtea revitäänkin joka suuntaan ja kiireisen puuhamiehen istuttaminen hetkeksi pöydän ääreen ei ole helppo tehtävä. Mutta kun se onnistuu, puhe pulppuaa innostuneesti.

Yleisön, taiteilijoiden ja kutsuvieraiden keskellä Kuorelahti luovii kuin kala vedessä. Hän vaikuttaa rennolta ja avoimelta persoonalta, joka ei halua korostaa asemaansa. Tuntuu siltä, että kaiken kiireen keskellä hänellä jotenkin riittää aikaa kaikille, jotka haluavat hänen juttusilleen. Tunnelma festivaalilla oli osittain ehkä juuri tämän takia välitön ja epämuodollinen.

Festivaalin ohjemisto on viime vuoteen verrattuna eri näköinen ja niin kuuluukin olla. Teemaksi tänä vuonna voisi sanoa muodostuneen “work-in-progress”-tyyppiset teokset, joissa tutkitaan esityksen ja esiintymisen anatomiaa. Esitykset kyseenalaistavat laajemminkin olemista ja identiteetin muodostumista.

“Ohjelma on minun ideoimani. Tuntuu, että minulla on ollut kolme päätä suunnittelun aikana. Yksi on oma pääni eli oma makuni, toinen pää ajattelee Suomi-katselmusta ja kolmas paikallista yleisöä. Halusin, että festari näkyy arjessa ja Pyhäjärven kaduilla eikä vain teatteritilojen pimennossa. Halusin, että tanssiin ei voi olla törmäämättä”, valottaa Kuorelahti festivaalin ydintä.

Tärkeänä hän näkee residenssitoimimnnan kehittämisen ja juuri alkaneen yhteistyön Japanissa sijaitsevan Yokohama Red Brick Warehousen kanssa. “Vaikka residenssitoiminnan pyörittäminen on myös raskasta, Pyhäjärvi toimii hienona foorumina. Taiteilijat voivat luoda tapahtumia ja synnyttää jotakin uutta. Kaiken ei tarvitse olla niin ennaltamäärättyä”, huomauttaa Kuorelahti ja jatkaa:

”Residenssin tarkoituksena ei ole huippuhieno teos, vaan kansainvälinen yhteistyö. Normaalisti festivaalilla esitys tulee ja se menee pois ja unohtuu. Toivon, että residenssi jättää pysyvämmän kulttuurisen jäljen ja yhteydet taiteilijoiden välillä säilyvät jatkossa.” Maki Morishitan ja Vera Nevanlinnan johdolla Pyhäjärvellä residenssissä tehtyjä esityksiä Kuorelahti ei halua nimittää teoksiksi, vaan lopputulemiksi.

Festivaali oli tänä vuonna myös suomalaisen nykytanssin katselmus ja paikalle oli saatu lähes 30 ulkomaista alan tuottajaa ja toimijaa. Kuorelahti kertoo halunneensa näyttää, että tällainen katselmus on mahdollista toteuttaa ja että paikalle on mahdollista saada maailmalla himottuja tuottajia, kuten japanilainen tuottaja ja agentti Keizo Maeda.

Kuorelahti kiittelee ulkomaalaisten vieraiden sopeutumista pienen festivaalin oloihin nopeasti: “Kaksi ensimmäistä päivää menee yleensä alkushokissa. Oli hienoa nähdä Maeda Suomi-klubin teltalla tanssimassa ruismuikkuleipä toisessa kädessä ja olut toisessa”.

Itse olin ehtinyt jo pohtia, muuttuuko Täydenkuun tanssien profiili kokonaan suomalaisen nykytanssin myynti- ja markkinointitapahtumaksi, mutta Kuorelahti ehättää todeta, että tapahtuma pysyy ennen kaikkea nyktanssifestivaalina, jonka osana katselmus voi olla noin joka toinen vuosi, ei aina.

Täydenkuun tanssien mittakaavassa suuren kutsuvierasjoukon kanssa tuli järjestelyissä vastaan myös lisätyötä. “Majoitus oli ongelmana. Artistien kanssa piti käydä neuvotteluja majoituksen uudelleen järjestämisestä. Kun budjetti on toista luokkaa kuin useimmilla muilla festivaaleilla, oli hyvä, että oli tarjottavana jotain erityistä lisää.” Tällä lisällä Kuorelahti tarkoittaa tietysti ulkomaisia vieraita, joista voi olla hyötyä esiintyjille.

Kuorelahdelle tärkeintä festivaalissa on ohjelma ja ilmapiiri. “Numerot, kuten kävijäluvut, eivät ole pääasia. Meillä on pienet resurssit ja toiminta on avustusten varassa. Palkitsevaa on festarin tunnelma ja sisältö itsessään.” Hän haluaa erottaa Pyhäjärven kaupallisista festivaaleista, mutta ei silti tahdo vähätellä yleisön merkitystä. Kuorelahden mielestä Täydenkuun tanssit -festivaalin pienuus on etu ja ase kaupallista “myötäkarvaan silittämistä” vastaan.

Taiteellinen johtaja Kuorelahti antautuu kokonaan tapahtumalleen kaikessa, ruohonjuuritasosta suurien linjojen vetämiseen. Kaikkeen pitää olla varautunut: mukana hänellä kulkee aina muun muassa suklaapatukoita ulkomaisille vieraille, jotka eivät ole ymmärtäneet Täydenkuun tanssien tiivistä ohjelmaa. Lisäksi on oltava valmiina selvittelemään viime hetken muutoksia tai tekemään soundcheckiä vielä kun esityksen olisi pitänyt jo alkaa. Yllättäviä tilanteita tulee eteen silti eteen, eikä Kuorelahti jätä edes antamatta housuja päältään festivaalin onnistumisen vuoksi, kuten kävi kun eräältä esiintyjältä oli revennyt housut juuri ennen h-hetkeä.

Kuorelahti vakuuttaa pystyneensä myös nauttimaan festivaalista kiireestä huolimatta. “Työ on ollut yllättävän täysipäiväistä. Unet jää vähille ja välillä ei ehdi syödä, mutta tunnelma on ollut hyvä.” Festivaalilla parasta ovat olleet erilaiset kohtaamiset. “Täällä ei ole kiire mihinkään. Taiteilijat, yleisö, tuottajat ja muut toimijat kohtaavat asian äärellä rennosti. Ohjelman sisältö on tärkeämpää kuin juhlatamineet”.

Ensimmäistä vuottaan festivaalin parissa Kuorelahti kutsuu opiskeluvuodeksi. Paljon on pitänyt oppia oman kokemisen ja tekemisen kautta. Ohjenuoranaan hän on sanonut itselleen “Mene ja tee vaan”. Tehtässä antoisaa ovat olleet Kuorelahdelle kaikki keskustelut, tapaamiset ja neuvottelut taiteilijoiden kanssa pitkin vuotta. “Se on avannut itseäni paljon, kun yleensä sitä pyörii vain omassa tekemisessään, minulla Helsinki Dance Companyssa ja freelancerina”.

Yltäkylläinen ohjelmisto oheistapahtumineen oli hyvin suunniteltu kokonaisuus. Mukana oli yleisökeskusteluja esitysten jälkeen, avoimia harjoituksia sekä keskustelutilaisuuksia tanssin tuottamiseen liittyen. Kurssitoiminta on oleellinen, vaikkakin muille festivaalivieraille melko näkymätön osa kokonaisuutta. Saa nähdä, miten kokemukset vaikuttavat ensi vuoden festivaaliin.

Karoliina Yli-Honko
Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).