Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


28.07.2013   |   Jenni Sainio

Täydenkuun tanssit 2013: Ajatuksia herättänyt festivaali jätti hyvän jäljen

Täydenkuun tanssit kokosi 21.-25.7.2013 jälleen tanssitekijät ja yleisön yhteen Pyhäjärvellä kokemaan ja tekemään tanssia sekä keskustelemaan siitä. Tämän vuoden teema festivaalilla oli ”After Contemporary – Mitä nykytanssin jälkeen?”

Saapuessani Pyhäjärvelle, ensimmäistä kertaa elämässäni, vettä satoi kaatamalla. Festivaalin avajaiset torilla keräsivät sentään väkeä. Niin Pyhäjärven kaupunginjohtaja kuin festivaalin taiteellinen johtaja, koreografi Liisa Pentti avasivat festivaalin omilla puheenvuoroillaan. Pentti tanssi lisäksi soolon, kuten myös paikallisen tanssikoulun pienet oppilaat omat koreografiansa. Liikutuin lasten tansseista niin, että huomasin olevani oikeassa paikassa. Viikko alkoi jollakin, joka todella kosketti. Ei hullumpaa.

Ensimmäisenä iltana VPK:lla nähtiin kaksoisilta, Sandra Lolaxin Action ja Anna Torkkelin Heart Piece. Uuvuttaminen oli liikkeen tapana läsnä kummassakin. Ilta jatkui Oblivian Museum of Postmodern Art –esityksellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keskustaraittia auringonpaisteeksi kääntyneen viikon aikana edestakaisin sahatessani panin merkille, että viehättävässä Kahvila Karnevaalissa sai otettua passikuvatkin, ja kadunvarren kirpputori oli myytävänä. Kaikkialla leijui kaipaamani rauha hektisen kaupunkielon vastapainoksi. Tällä pienellä paikkakunnalla, johon pääkaupunkiseudun tanssintekijät tulevat viikoksi, he aika lailla katoavat kukin minnekin – ja välistä tulevat raitilla vastaan.

Maanantain tiedotustilaisuudessa kuulin avausraapaisun koko festivaaliviikon ajan käynnissä olevasta, kaikille avoimesta After Contemporary –leiristä. Leirin tavoitteena oli käydä tanssifilosofista keskustelua ja tehdä liikkeellisiä tekoja siitä, mitä kaikkea tanssi voi postmodernin ja käsitteellisen tanssin jälkeen olla. Tarkoituksena on panna alulle muutoksen toimintatapoja tanssitaiteen ajattelussa ja käytännön tekemisessä. After Contemporary on tanssintekijöiden kaksi vuotta sitten aloittama projekti. Sen starttasivat koreografi Liisa Pentti ja venäläinen tanssitaiteilija Olga Sorokina. Tanssitaiteen toimijoina henkilökohtaisten kontaktien pohjalta alkaneessa projektissa ovat mukana myös Bo Madvig Tanskasta ja Hilde Rustad Norjasta. Alustajina leirin keskusteluissa olivat muun muassa tanssitaiteilija Marjo Kuusela, Robert Steijn (NL), Hilde Rustad ja Olga Sorokina. Lisäksi amerikkalainen koreografi-esiintyjä Keith Hennessy piti tanssin ja esitystaiteen ammattilaisille workshopin. Hennessyn teos Almost oli myös festivaalin ohjelmistossa, kuten myös Steijnin ja Frans Poelstran teos Lost in Space. Leirin lomassa pidettiin myös osana yhteispohjoismaista Writing Movement –hanketta Liikekieli.comin toimesta tanssikirjoitusaiheinen keskustelu.

Kaupunkitilassa festivaalilla vastaan tuli tanssitaiteilija Riikka Theresa Innasen Onnellisuuden puu –yhteisötaideteos, johon minutkin pysäytettiin osallistumaan. Teos on osa Innasen vuonna 2007 Intiassa aloittamaa Happiness –projektia. Projektin vartin mittainen Ole oma Onnellisuuden puusi –kurssi jäi mieleeni sykähdyttävänä yksityiskohtana festariviikolta. Myös tanssitaiteilija Pia Lindyn yhteistyössä Innasen kanssa toteuttama Joku kohta tanssii –projekti levittäytyi pyhäjärveläisten arkeen. Festivaalin aikana koottu paikallisten katuhaastattelujen ja tanssien videokooste oli nähtävissä Pyhäjärven kirjastossa.

Ohjelmistossa viikon aikana nähtiin lisäksi Nina Viitamäen Jukebox, Liisa Pentin Sissi, anno 2013: Stage Animals # 2, Ervi Sirénin koreografia Kehotus Tanssiteatteri Tsuumin tanssijoille, Anna Mustosen Di anima et di corpo, Jarkko Partasen ja työryhmän Kommandopiece aka Space Invaders, Sonya Lindforsin Quest! ja kolmen kotimaisen teoksen yhteisilta Kinos – kasa pohjoista tanssia, koreografeinaan Satu Tuomisto, Kira Riikonen ja Matti Paloniemi. Kaiken ehti halutessaan nähdä, sillä ajallisia päällekkäisyyksiä esityksissä ei ollut.

Festivaalin päätti tanssijanelikko Mikko Orpanan, Sini Siipolan, Anni Rissasen ja Janne Aspvikin muodostaman Body Shot –bändin ensikeikka Myrskylyhty –baarissa. Todella sympaattinen ryhmä heitti tunnin setin eläytyen antaumuksella monenlaisiin biiseihin rokimmasta meiningistä muun muassa Cindy Lauperin, Tuula Amberlan ja bändin omaan tuotantoon.

Viikon jälkeen aikaisessa aamujunassa matkalla Helsinkiin mielessäni päällimmäisenä antina pyöri nuorten koreografien ja pitkään alalla toimineiden tekijöiden töiden suhde sekä kaikkien yhteinen pohdinta postmodernin, nykytanssin ja tästä eteenpäin tehtävän tanssin rajankäynnistä. Festivaalin esityksissä näkyi niin uuvuttamisen ja paikallaan junnaamisen käsittely kuin myös raikkaus, leikkisyys, tarkoituksellinen keveys ja oivaltava syvällinen ajattelu. Teatterin ja musiikin keinot olivat vahvasti läsnä tanssin rinnalla, ja monen esityksen esteettiset ratkaisut ylistivät yksinkertaisuutta. Ensikokemus Täydenkuun tansseista ilahdutti, ja toivon olevani paikalla myös ensi kesänä. Ensi vuoden festivaalin taiteellisena johtajana toimii tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula.

 

Jenni Sainio

Kirjoittaja on esittävän taiteen ammattilainen: ohjaaja, tuottaja, esiintyjä, kirjoittaja; tällä hetkellä myös Writing Movement -hankkeen koordinaattori yhdessä Liikekieli.comin päätoimittaja Veera Lambergin kanssa. Hänen sydäntään lähimpänä on nykytanssi ja fyysinen teatteri – sekä liike ylipäätään kaikissa muodoissaan.