Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


07.06.2013   |   Veera Lamberg

Uteliaisuus vei tanssimaisterin lääkäriksi

”En ole koskaan lopettanut mitään”, toteaa Reetta Rönkkö, kun keskustelemme hänen urapolustaan. Hän kokee edelleenkin olevansa pohjimmiltaan tanssija, vaikka on tällä hetkellä töissä lääkärinä Porvoon sairaalassa ja Helsingissä lääkärikeskus Dextrassa. Vaikka hän on vilpittömän onnellinen tämänhetkisestä työstään, hän ihmettelee itsekin joskus työpaikalla peiliin vilkaistessaan, että kuka tuo valkotakkinen lääkäri oikein on. ”Joskus olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Että miten kaikki onkaan mahdollista!”

Reetta valmistui tanssitaiteen maisteriksi 2002 ja teki myös tanssikinesiologian erilliset maisterinopinnot Utahin yliopistossa. Utahiin hän päätyi Teatterikorkeakoulun vaihto-ohjelman kautta, kun Marjo Kuusela tarjosi hänelle paikkaa Reetan haaveilemasta tanssikinesiologian mekasta. ”Sanoin, että tottakai haluan lähteä vaihtoon ja vasta sen jälkeen menin kotiin katsomaan kartasta, että missä se Utah oikein on”, Reetta nauraa. Liikkuva ihminen on ollut Reetalle loputon kiinnostuksen kohde, ja niinpä hän on ruokkinut kiinnostustaan rohkeasti.

”Utahissa viimeistään minulle kirkastui, että eihän tanssijuus rajaa minusta mitään pois. Että kyllä minä voin tehdä muutakin ja olla kiinnostunut muista asioista. Kaikki on mahdollista, kun vain luottaa itseensä”, hän toteaa. Hän pohtii, että tanssijat ovat usein kenties liian varovaisia siinä, mitä katsovat voivansa tanssijuuteen yhdistää: ”Tosi moni asia voi auttaa taiteilijan ammattitaidon kehittämisessä.” Tanssimisen ohella Reetta alkoi Suomeen paluun jälkeen opettaa anatomiaa ja kehonhuoltoa ja suunnitella väitöskirjan tekemistä tanssijoiden liikuntaelinvaivoista Kuopion yliopistoon.

Mutta myös kohtalolla oli sormensa pelissä. Innokas nuori tanssija oli juuri lähdössä treenaamaan New Yorkiin sekä harjoitteluun tanssivammaklinikalle, kun Word Trade Center romahti. New York oli hetken niin sekaisin, ettei sinne lähteminen tuntunutkaan enää järkevältä ajatukselta. Mieleen olivat myös jääneet erään lääkärin sanat joogaretriitissä, missä Reetta oli ollut opettamassa joogeille muun muassa anatomiaa: ”Mikset pyri lääkikseen? Olisi hienoa saada olla joskus ohjaajasi lääkärintyössä.” Silloin Reetta oli vielä ajatellut, ettei hän ole tarpeeksi hyvä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Ne aineet kun olivat jääneet lukiossa vähemmälle tanssimisen takia.

Haaveena yhdistää lääkärin ja tanssijan ammatit

Kun New Yorkin suunnitelmat olivat menneet myttyyn, oli kuitenkin aika uusille tuulille. Reetta päätti pyrkiä lääkäriksi tosissaan, meni aikuislukioon opiskelemaan kemiaa ja fysiikkaa ja pääsi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ensimmäisellä yrittämällä. Lääkäriksi hän valmistui kaksi vuotta sitten ja pohtii tällä hetkellä erikoistumisopintoja. ”Vaikka olenkin tosi kunnianhimoinen myös lääkärinä, ei lääketiede ole minulle koko elämä. Ei se tanssimisen palokaan mihinkään ole hävinnyt, päinvastoin”, Reetta toteaa ja haaveilee tanssin ja lääkärintyön yhdistämisestä. ”Molemmat ovat kyllä tosi etuoikeutettuja ammatteja, niissä oppii niin paljon ihmisestä! Eikä kummassakaan ammatissa tule koskaan valmiiksi. Epävarmuuttakin täytyy sietää.”

Tähän mennessä Reetta on yhdistänyt tietotaitonsa muun muassa Dance Health Finlandin kautta tekemällä työtä tanssijoiden hyvinvoinnin puolesta. Hän on myös luennoinut kansainvälisissä seminaareissa tanssijan terveydestä. Hän kokee opettamisen eräällä tavalla velvollisuudekseen niin kauan kuin muun muassa tanssikinesiologian tietämys Suomessa on niin vähäistä. ”Mutta toisaalta täytyy kyllä sanoa, että ammattitanssijoilla on ihailtavaa ymmärrystä anatomiasta. Ei minunkaan anatomian tuntemuksellani ole mitään tekemistä lääkiksen kanssa. Vammojen hoitamisessa on kuitenkin vielä parannettavaa. Tanssijoiden vammojen erityistuntemusta ei ole Suomessa vielä paljon, eikä suurimmalla osalla tanssijoista ole minkäänlaista työterveydenhuoltoa. Freelancerit ovat suorastaan kurjassa asemassa, kun ei taiteilijoiden palkoilla pysty hoidattamaan itseään optimaalisesti!”

Taiteilijoiden oma lääkärikeskus tulevaisuuden toiveena

Reetta visioi, että tulevaisuudessa myös Suomessa voisi olla jonkinlainen tanssivammaklinikka, tai ainakin taiteilijoiden yhteinen lääkäripalvelu, josta löytyisi asiantuntemus niin tanssin, musiikin kuin teatteritaiteen ammattilaisille. Lääkärikeskuksessa palvelisivat tietysti myös taideammattien vaivoihin erikoistuneet fysioterapeutit. Ammattitaidon keskittymisestä olisi hyötyä kaikille, kun oikeanlaisen avun löytäminen helpottuisi ja molemminpuolinen ymmärrys tanssista ja lääketieteestä pääsisi kasvamaan kunnolla.

Reetan mielestä kuitenkin kaikkein ensimmäiseksi täytyisi saada kuntoon freelancereiden työterveydenhuolto vaikkapa joukkovoimalla hankitulla yksityisellä vakuutuksella. Kunnollinen työterveydenhuolto takaisi vammautuneiden tanssijoiden hoitoonpääsyn ajoissa, ja rasitusvammojakin voitaisiin kenties ennaltaehkäistä, kun seuranta olisi jatkuvaa.

Reetta toivoo pääsevänsä hoitamaan jatkossa yhä enemmän tanssijoita. Hän on tavattavissa lääkärikeskus Dextrassa tiistaisin – sekä toivottavasti tulevaisuudessa myös siellä unelmien tanssivammaklinikalla!

Veera Lamberg

¤¤¤

Artikkeli on julkaistu alunperin Liitos-lehdessä (2/2013), joka on Suomen Tanssi- ja Sirkustaiteilijat ry:n jäsenlehti.