Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


18.06.2007   |   Olli Ahlroos

Arc-en-ciel (Jorma Uotinen) Kuopio tanssii ja soi, 17.6.

Olli Ahlroos: Tahatonta pop-retroilua. Arc-en-ciel – teos muistutti visuaalisesti erehdyttävästi poprock yhtye Duran Duranin musiikkivideota Wild Boys 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Osana jonkinlaista Duran Duran henkistä rockmusikaalia Arc-en-ciel olisi ollut napakymppi.


Arc-en-ciel

Koreografia: Jorma Uotinen
Valosuunnittelu: Mikki Kunttu
Pukusuunnittelu: Erika Turunen
Musiikki: Apocalyptica
Tanssijat: Esko Hakala, Mikko Heino, Saku Koistinen, Linda Priha, Sini Repo, Anni Rissanen, Antti Seppänen, Vera Tegelman, Saara Töyrylä, Panu Varstala (TeaK)

Kuopion kaupunginteatteri 17.6.2007


Tahatonta pop-retroilua

Jorma Uotisen käsitys lavasta tilana on jokseenkin vanhanaikainen ja siinä näkyy selvästi tottumus klassisen baletin näyttämöihin. Uotisen koreografioissa on usein aiemminkin liikuteltu lavalla tanssijoita ikään kuin visuaalisina yksikköinä tai ryhminä. Lopputulos on suurella lavalla ja korkeassa katsomossa parhaimmillaan kieltämättä melko näyttävää massojen liikuttelua, mutta siinä jää helposti yksittäisen tanssijan – erityisesti ko. nuorten ja lahjakkaiden tanssijoiden subjektiivinen potentiaali ja panos melko pieneksi, suorastaan mitättömäksi.

Arc-en-ciel – teos muistutti visuaalisesti erehdyttävästi poprock yhtye Duran Duranin musiikkivideota Wild Boys 1980- ja 1990-lukujen taitteesta. Samanlaista vanhahtavaa poprock estetiikkaa vahvisti myös kliseinen puvustus ja Apocalyptican musiikki ja varsinkin sen Metallica yhtyeen kappaleiden sovitukset neljälle sellolle.

Tällaisena tahattomana pop-kulttuuri retroiluna teos oli aivan mainio, niin kauna kuin Apocalyptican musiikkia vain oli mahdollista sietää. Osana jonkinlaista Duran Duran henkistä rockmusikaalia Arc-en-ciel olisi ollut napakymppi.

Liikkeellisesti teoksessa oli selvästi lainattu aihioita vuosien takaisesta Uotisen teoksesta UNI nostoineen ja pyörimisineen. Visuaalinen maailmakin muistutti paikoitellen UNI – teosta.

Mikki Kuntun valot olivat olennainen osa teosta ja ne loivatkin juuri mainitun kaltaista 80-90-lukujen rockestetiikka. Kuntun valojen rooli olisi ehkä voinut olla pienempikin. Valosuunnittelun vähänkään suurempi rooli ei varmasti palvelisi enää mitään tarkoitusperää. Kuitenkin visuaalisesti orientoituneen koreografin apuna massiiviset valoelementit ovat varmasti näppärä apukeino.

Teatterikorkeakoulusta valmistuville tanssijoille suuri kiitos hienosta suorituksesta vaikean ja epäsuhtaisen haasteen edessä.Olli A. Ahlroos

Olli A. Ahlroos

Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suorittaa työharjoittelua Liikekieli.comissa kevään 2007.

olli.ahlroos(at)liikekieli.com

Kuva: Johannes Romppanen

Korvaa sähköpostiosoitteessa (at) @-merkillä.