Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


31.05.2007   |   Olli Ahlroos

Pienen näyttämön juttu (Tommi Kitti), Teatterikorkeakoulu, ensi-ilta 24.5.2007

Olli Ahlroos: Liian pienen…
Tommi Kitin oivaltava ja taitavasti tanssittu teos jäi auttamattomasti puristuksiin Teatterikorkeakoulun näyttämöllä.


Pienen Näyttämön Juttu, Tommi Kitti, Teatterikorkeakoulu
Kuva: Minna Kurjenluoma

Pienen näyttämön juttu

Koreografia: Tommi Kitti
Sävellys: Eero Hämeenniemi
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Valojen ajo: Seppo Teivainen
Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo
Alkuperäisen teoksen lavastusta mukaillen Tommi Kitti
Tanssijat: Emmi Ahokas, Kimmo Alakunnas, Saara Junttila, Natasha Lommi, Pekka Louhio, Jouni Majaniemi, Anne Pajunen, Elina Räisänen, Pälvi Salminen, Katja-Maria Taavitsainen ja Jukka Tarvainen
Tuotanto: Teatterikorkeakoulu / Tanssitaiteen laitos

Teatterikorkeakoulu, Helsinki
Ensi-ilta 24.5.2007


 

Liian pienen…

Alun perin kuudelle tanssijalle koreografioitu teos Pienen näyttämön juttu oli melko ahtaan näköistä viuhtomista, kun se oli yritetty sovittaa yhdelletoista tanssijalle TeaKin epäortodoksisen muotoiseen Teatterisaliin. Tanssijoille teos oli heidän kandidaatin tutkintonsa opinnäytteen taiteellinen osa. Liikemateriaali oli teknisesti haastavan näköistä, hypyt vaikeita ja ajoitukset haasteellisia, oivaltaviakin. Tanssijat kuitenkin selvisivät pientä epätasaisuutta lukuun ottamatta ansiokkaasti kaikista liikemateriaalin vaikeuksista ja ”tempuista”.

Tommi Kitin koreografia kärsi varmasti paljon uudesta sovituksesta. Suhteellisen uusi teos (2004) vaikutti todella konservatiiviselta, musikaaliselta ja paikoitellen ikävälläkin tavalla tanssijan lähtökohdista rakennetulta. Uskoisin, että suurella lavalla ja vähemmin tanssijoin teos olisi saanut aivan uutta näyttävyyttä, ryhtiä ja ilmavuutta. Tämä on melko outo tunne teoksen jälkeen, jonka nimi on Pienen näyttämön juttu. Vaikka tanssijoiden osalta teos oli onnistunut, jäi esityksestä jollain tavalla tunkkainen olo.

Näin monelle tanssijalle sopivan teoksen tekeminen, löytäminen tai sovittaminen TeaKin Teatterisaliin on tietysti haasteellinen tehtävä. Mielestäni tällaisenaan teos ei ollut sopiva. Ehkä jokin käytännön seikka tai rohkeuden puute esti sen, ettei teosta rekonstruoitu radikaalimmin tilaan ja tanssijoiden määrälle sopivammaksi. En näe, miksei tämä olisi ollut mahdollista.

Suurimmalle osalle katsojista teos oli ennen kaikkea TeaKin tanssitaiteen laitoksen kandidaatin tutkinnon taiteellinen opinnäyte, jossa katsottiin ystävää, opiskelukaveria tai sukulaista heidän opintojensa tärkeässä merkkipaalussa. Oli teos ulkotanssillisilta muotoseikoiltaan miten ahdas tai mitäänsanomaton tahansa, tottunut katsoja osasi kyllä varmasti arvostaa tanssijoiden innokkuutta, heidän omistautumistaan teokselle, teoksen liikemateriaalin osa-alueiden vaikeuksia ja oivalluksia sekä yksittäisten tanssijaopiskelijoiden korkeaa ja nuorta ammattitaitoa näiden osa-alueiden toteuttamisessa ja samalla nauttia tästä kaikesta.

Mutta, mutta, mutta… kun esityksestä tiedotetaan valtakunnallisessa lehdistössä ja katsomossa saattaa siksi olla myös ihmisiä, jotka tulevat katsomaan taideteosta, eivätkä ainoastaan jonkun Matin tai Maijan valmistujaistäpinää, niin katsoisin, että olisi myös katsojalle – mutta ennen kaikkea valmistuvalle tanssijalle itselleen – reilumpaa jos teoksen ulkotanssilliset muotoseikat olisi mietitty huolella loppuun asti eivätkä ne häiritsisi tanssijoiden antaumuksellisesta esiintymisestä nauttimista.

Tähän ei minusta riitä puolustukseksi sanoa, että se nyt vaan on hankalaa tehdä yhdelletoista tanssijalle TeaKin Teatterisalin kaltaiseen tilaan toimivaa teosta, ikään kuin asialle ei voisi mitään. Pitäisi voida. Olli A. Ahlroos

Olli A. Ahlroos

Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suorittaa työharjoittelua Liikekieli.comissa kevään 2007.

olli.ahlroos(at)liikekieli.com

Kuva: Johannes Romppanen

Korvaa sähköpostiosoitteessa (at) @-merkillä.