Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


23.03.2013   |   Veera Lamberg

Kaari Martin nauttii improvisaation haasteesta

Kaari Martinille tanssi on ennen kaikkea kommunikaatiota, joka välittyy jokaiselle omalla tavalla. ”Hyvä teos toimii, jos se toimii. Ei siitä mitään taustatietoja tarvitse tietää!”

”Mutta onnistunut dramaturgia, joka on hyvän teoksen tunnusmerkki, on kyllä vaikea juttu”, hän toteaa, kun juttelemme tanssiteosten vastaanottamisesta. Mutta mikä salaisuus mahtaa piillä siinä, että hänen ryhmänsä kahmi viime joulukuussa palkintoja kotiin nimekkäästä espanjalaisesta flamencokilpailusta peräti kolmin kappalein?

Compañía Kaari Martinin koreografioiden taustalla on flamencotanssitekniikka, mutta liikekieli muotoutuu aina kunkin teoksen vaatimusten mukaan. ”En ajattele tanssivani flamencoa tai toisessa hetkessä nykytanssia. Tanssitunnilla treenaaminen on aivan eri asia, silloin voidaan puhua puhtaammin eri tekniikoista. Kun teos viedään näyttämölle, tärkeintä on kokonainen taideteos, ei minkään yksittäisen tekniikan esitteleminen.”

Kaari kertoo lähtevänsä aina tekemään valmista koreografiaa, mutta päätyvänsä yhä useammin improvisoimaan esitystilanteessa. ”Nautin haasteesta. Improvisoidessa ei voi tietää onnistuuko. Se on iso riski. Mutta yleensä ne itselle jännittävimmät hetket ovat lopputulokseltaan mielenkiintoisimpia.” Innoittajana toimii musiikki, joka on Kaarille useimmiten teosten lähtökohta.

Kaari Martin ja teos Punainen nainen. Kuva Ville Virtanen.

Kaari Martin ja teos Punainen nainen. Kuva Ville Virtanen.

Tänä vuonna Compañía Kaari Martinin uusi ensi-ilta on Punainen nainen, joka on teostrilogian päätösosa. Aikaisemmat osat olivat Kaksi unta yhdessä (2007) ja Korppi ja kello (2010). Teossarjassa tekijät halusivat luoda erilaisia hahmoja, joista ensimmäinen seikkailee film noir-kohtauksessa, toinen on patanarsisti ja kolmas tasapainoilee kuilun laidalla. Kuten tavallisesti, musiikin on säveltänyt ryhmän toinen taiteellinen johtaja, Kaarin mies Roni Martin. Myös Erika Turusen puvut ovat vaikuttaneet voimakkaasti liikekieleen.

Kaarille tanssijuus on laaja käsite ja hän ottaakin mielellään vaikutteita muista taiteenlajeista. Kaari haaveili taiteilijan urasta jo melko varhain, mutta tanssijaa hänestä ei pitänyt tulla. Kaari koukahti flamencoon, kun Carlos Sauran Veren häät -elokuvaa esitettiin Helsingissä. ”Veren häät oli espanjalaista sekoilua parhaimmillaan, surrealismia, murhia ja muita kohtuuttomia reaktioita”, hän hymyilee vahvalle muistolleen.

”Tanssin ja musiikin yhteys ja niiden muodostama dramaturgia on minulle teosten ydin. On hienoa tehdä yhteistyötä Ronin kanssa muun muassa sen takia, että hänellä on niin sama asenne tekemiseen ja hän antaa hyvää perspektiiviä tanssimaailmaan.” Uusin teos Punainen nainen elää esityskertojensa mukaan joka kerta erilaisena. Niin tanssijat kuin livemuusikotkin improvisoivat, mutta rakenne on periaatteessa sama, ja sen käännekohta tapahtuu kultaisessa leikkauspisteessä, jonka tutkimisesta Roni innostui vieraillessaan Kokkolan vanhassakaupungissa. Roni päätti muuttaa dramaturgiaa kultaisen leikkauspisteen mukaiseksi, mutta huomasikin sen jo toteutuneen teoksessa täysin intuitiivisesti.

Mutta takaisin kysymykseen suomalaisen nykyflamencon voittokulusta Espanjassa. Joulukuussa 2012 Compañía Kaari Martinin Korppi ja kello -teos voitti kolme pääpalkintoa maailman tärkeimmässä flamencon koreografiakilpailussa. Kaari Martin sai pääpalkinnon parhaasta soolokoreografiasta, Roni Martin parhaasta musiikista ja Erika Turunen parhaasta puvustuksesta. Koskaan aiemmin ei ole ulkomainen ryhmä vienyt kilpailun ykköspalkintoa. ”Perinne on espanjalaisille tekijöille myös painolasti”, Kaari pohtii. ”Ehkä täällä Suomessa on helpompaa olla välittämättä mistään sellaisesta ja tehdä jotakin omaa. Eikä flamenco ole mikään espanjalaisten omaisuus, oikeasti se on monen kulttuurin yhteentörmäys.”

Ehkä suomalaisuus tuo flamencosta joitain uusia puolia esiin? Ainakaan eristyneessä Suomessa ei ole ollut suuria flamencon esikuvia, joita olisi pitänyt ensin matkia tullakseen otetuksi vakavasti. Täällä vaikutteet sekoittuvat  luontevasti ja yleisö suhtautuu avoimesti uusiin juttuihin. ”Meillä oli aluksi tunne, että olimme aivan väärässä paikassa, joten palkinnot olivat kyllä yllätys”, kokeellisen flamencon festivaaliakin järjestävä taiteilija nauraa ja viittaa heidän teoksensa estetiikkaan, joka poikkesi aika rajusti muista kilpailun teoksista. Hän vitsailee myös suhteestaan Espanjaan: ”Se on viharakkaussuhde. Se on hieno maa ja siellä on upeita taiteilijoita ja ystäviä, mutta tulisin hulluksi, jos pitäisi asua siellä! Espanjalaistaiteilijamme saavat kestää meiltä aikamoista vinoilua, mutta he iskevät takaisin Suomi-vitseillä.”

Vaatimaton taiteilija myöntää kuitenkin lopulta, ettei erilaisten tanssiperinteiden sekoittaminen ole mikään itsestäänselvyys. Sen hän on nähnyt esimerkiksi Flamingo -festivaalin teoshakuvideoita katsellessaan. ”Nykyflamencossa on usein ongelmana se, ettei teoksen kaikkia liikkeellisiä elementtejä hallita kunnolla. Harvoin teokset ovat oikeasti tasapainossa.” Tällä hetkellä Kaari on kuitenkin eniten huolissaan suomalaisesta lastenkulttuurista, jonka rahoitus on retuperällä. ”Erityisesti lapsille pitäisi pystyä tarjoamaan korkeatasoisia taide-elämyksiä.”

Veera Lamberg

¤¤¤

Nagru, Nainen ja Norsu Savoy-teatterissa 23.-24.3.2013. Lavalla Doina Klezmer -yhtye, Gruppen Fyra sekä Compañía Kaari Martin ja Katja Lundén muusikoineen. Esitykset la 23.3. klo 19 ja su 24.3. klo 15 ja 19.