Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


21.01.2013   |   Tuuli Louhensalo

Joutsenlammelle saapui Xiaoyu He

Kansallisbaletin uusinta ensi-illassa oli perjantaina Kenneth Greven versio Joutsenlammesta (alun perin vuodelta 2009). Greven Joutsenlampi oli täynnä nopeaa tekniikkaa, ryhmien vaihtuvia kuvioita sekä säilytetyt klassikkonumerot kuten Mustan Joutsenen pas de deux ja Pienten Joutsenten tanssi.

Kansallisbaletti tarjoili rutinoitunutta varmaa työskentelyä kautta linjan, kyseessähän oli jo 25. esitys tästä Joutsenlammen versiosta. Jälkimmäinen puoliaika Prinssin juhlista joutsenten lammelle oli tasaisen varmaa katsottavaa. Erityisen selkeä oli koreografisesti linjakas joutsenkuoron tanssi siirryttäessä linnasta takasin metsään ja lumotulle järvelle.

Illan tähti oli He

Vuoden 2009 Helsingin Balettikilpailuiden Grand prix voittaja Xiaoyu He hallitsi näytämöä ja samalla koko teosta suvereenilla tekniikalla ja rauhallisella syvältä nousevalla ilmaisulla. He tanssi Bennon, prinssin parhaan ystävän roolin. He ei ainostaan häikäissyt puhtaalla musikaalisella teknisellä osaamisellaan vaan hätkädytti vahvana ilmaisijana. Hen taito puhtaaseen ilmaisuun roolihahmon vaatimien ristiriitaisten tunteiden tulkinnassa oli nautittavaa katsottavaa. Tämä taito oli nähtävissä jo kilpailussa neljä vuotta sitten eritoten nykybalettinumeroissa. Oli mielenkiinotoista nähdä kuinka He kantoi roolin koko illan teoksessa. Hänen Bennonsa rakkaus Prinssiä kohtaan oli riipaisevaa.

Kenneth Greve: Joutsenlampi. KuvassaXiaoyu He, Andrew Bowman. Kuvaaja Mirka Kleemola.

Kenneth Greve: Joutsenlampi. Kuvassa
Xiaoyu He, Andrew Bowman. Kuvaaja Mirka Kleemola.

Illan onnistujiin kuului myös Tiina Myllymäki. Myllymäki tanssi sekä Alastoman Joutsenen -roolin että soolon Espnjalaisessa tanssissa. Myllymäen kauniit linjaukset ja monipuolinen osaaminen pääsivät eritoten oikeuksiinsa Alastoman Joutsenen ja Prinssin lyhessä pas de deuxissa.

Greven version von Rothbart on yksi teoksen oivaltavimpia uudistuksia. Von Rothbartin hahmo on valtaa ja miksei valtakuntaakin (sekä Kuningatarta) tavoittelevana ministerinä mielekäs. Samuli Poutanen tanssi sekä näytteli illan pahiksen vakuuttavasti. Eritoten mieleen jäi von Rothbartille tehty variaatio, jossa tanssija pääsi käyttämään näyttämöä suurilinjaisilla hypyillä.

Nykysuuntaus baletissa tuntuu siirtyvän teknisistä temppusirkuksista kohti tanssiteatteria. Tämä uudistaminen on varsinkin klassikkoteosten kohdalla vaikea asia. Toisaalta on hyvä, että vanhoja teoksia uudistetaan. Toisaalta yleisö haluaa nähdä tutut numerot. Ne myös myyvät hyvin. Klassikkonumerot ja Greven uusi koreografia muodostivat toimivan kokonaisuuden, joka kannattaa mennä katsomaan sekä rakkaudesta tätä klassikkoteosta kohtaan että Xiaoyu Hen ansiosta.

Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström

FM, tanssija-koreografi, tanssintutkija