Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


25.11.2012   |   Liisa Kontunen

Jeminan maailmassa

Mistä on pienet tytöt tehty? Kauneushoitolan kasvonaamioista, korkokengistä, polvisukista, huulipunasta. Yliampuvista asusteista, vaaleanpunaisista minihameista, helminauhoista. Unelmista.

Näistä aineksista on tehty ainakin Jeminan monta elämää -esityksen päähahmo Jemina, joka on kiireinen tyttö. Hän esiintyy katsojille lukuisten hahmojen muodossa esimerkiksi lentoemäntänä, flamencotanssijana, Meryl Streepinä ja vaatemalliston luojana.

Me pidämme catwalkilla keimailevasta tragikoomisesta Jeminasta. Hänessä on karismaa ja viehätysvoimaa. Aika moni meistä katsojista suorastaan rakastaa Jeminaa, kun hän toivottaa meidät tervetulleiksi lentoemännän asussaan säteilevän itsevarmana. Juuri kun olemme menettämäisillämme sydämemme Jeminalle, hän käskee meidän kaikkien haistaa ”oikein sellaisen pitkän v*tun”. Tämä kuulemma siksi, että rakkaus on sokea.

Hahmon takaa löytyvältä Jyrki Karttuselta ei puutu ainakaan rohkeutta hänen tulkitessaan vanhenevan drag-artistin edesottamuksia satakymmenenprosenttisella varmuudella. Kaikki eivät tällaista esitystä kykenisi kannattelemaan puoltatoista tuntia. Karttunen pystyy siihen hyvin.

Jyrki Karttunen teoksessaan Jeminan monta elämää. Kuva Marko Mäkinen.

Jeminan monta elämää on nykytanssin, stand upin ja drag queen-esityksen yhteentörmäys; yhdistelmä, joka tässä tapauksessa toimii saumattomasti (kyllä, jopa se stand up) tarjoten erittäin viihdyttävän ja hauskan lopputuloksen. Huumoria – sekä hulvatonta että oivaltavaa – esityksessä on vaikka millä mitalla. Karttunen tuntuu tiedostavan vastavuoroisuutta osittain vaativaan esitykseen sisältyvän riskin: siitä huolimatta, että yleisö ei aina huudahtele Karttusen lavalta esittämiin kysymyksiin vastauksia, esitys jatkuu keskeytymättä ennen kuin kukaan ehtii tuntea oloaan vaivaantuneeksi. Esitys etenee virtaviivaisesti, jatkuvasti uusia mielenkiintoisia hahmoja esitellen.

Teos on suureellinen haavematka sen ristiriitaisena näyttäytyvän päähenkilön maailmaan ja parhaimmillaan, kun sen vastaanottaa fantasiana. Kiinnostus Jeminaa ja tämän häkellyttävän tapahtumarikasta elämää kohtaan säilyy loppuun asti.

Osa Karttusen tanssivista karikatyyreista lainaa piirteensä todellisilta henkilöiltä. Koska satiirimaisessa esityksessä liioitellaan tarkoituksellisesti, Karttusen tulkitsema naiseuden kuvastokin jää samoin liioitelluksi ja epärealistiseksi. Muu tuskin on ollut tarkoituskaan. Itse en kokenut teosta missään määrin loukkaavana, mutta veikkaan, että joku sen voisi sellaisenakin nähdä. Ehdottaisin tiukkojen pipojen jättämistä tuloaulaan.

Liisa Kontunen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelija, jonka intohimon kohteina ovat tanssi ja kirjoittaminen.

¤¤¤¤

Kantaesitys
JEMINAN MONTA ELÄMÄÄ

Koreografia, esitys: Jyrki Karttunen
Äänisuunnittelu, esitys: Tuomas Fränti
Lavastus, valosuunnittelu: Tiiti Hynninen
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Maskeeraus: Tuija Luukkainen
Henkilöohjaus: Heidi Räsänen
Teksti: Jyrki Karttunen, Heidi Räsänen
Kuvat: Marko Mäkinen
Tuottaja: Satu Tujunen
Tuottajaharjoittelija: Hanna Toivakka
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Karttunen Kollektiv