Tanssitaiteen verkkolehti

TYÖPÄIVÄKIRJAT


13.01.2009   |   Panu Varstala

Hyppy takaisin nuorten pariin

Tanssiteos 13-18 vuotiaille nuorille! Mihin lupauduin? Olinko saanut höpöheinää teeheni sopimusvaiheessa vai oliko hulluusveri vallannut mieleni ja puhunut puolestani? Luvattu mikä luvattu.


 

Hyppy takaisin nuorten pariin

Aikoinaan olin opettaja. Vaihtelevalla menestyksellä vuosina 2000-2003 toimin yläkoulun kuvataideopettajana muutaman vuoden ja vuoden luokanopettajana kotiseudullani Jyväskylässä. Sitten tanssi imi rekeensä, jossa olen pyristellyt viimeiset viisi ja puoli vuotta niin oppipoikana, maisemia ihailevana kyydittävänä, jalaksena, ohjaimissa kuin istuinalusena.

Viime keväänä minulle tarjottiin mahdollisuus palata takaisin nuorten pariin, nyt koreografina. Olin pitkään miettinyt sitä, etten voi ohittaa tanssin tekijänä aiempaa opettajan koulutustani ja työtäni. Joten vastasin oitis myönteisesti Ydin-hankkeen puuhamiehen Heikki Törmin ehdotukselle. Ydin-hanke (ks. tarkemmin www.kainuunydin.fi) on osa valtakunnallista Myrsky-hanketta, jossa syrjäytymisuhan alla oleville nuorille järjestetään erilaisia taideprojekteja. Törmin kanssa päästiin nopeasti sopuun siitä, että tekisin tanssiteoksen nuorille.

Tanssiteos 13-18 vuotiaille nuorille! Mihin lupauduin? Oliko Heikki laittanut höpöheinää teeheni sopimusvaiheessa vai hulluusveri vallannut mieleni ja puhunut puolestani? Luvattu mikä luvattu. Halusin jakaa taakkaa ja pyysin aisaparikseni dramaturgi Tuomas Timosta. Projekti alkoi kesällä 2008 suunnittelun merkeissä Timosen kanssa. Jari Hietanen liittyi projektiin videokuvaajana syksyllä 2008.

Hyvin nopeasti päädyimme siihen, että teoksen keskiössä on nuori, yhteiskunta ja tulevaisuus. Halusimme kysyä niin nuorilta kuin yhteiskunnassa eri asemissa vaikuttavilta mm. seuraavia kysymyksiä: mikä on tärkeintä elämässä, mitä teet, kun sinulla on paha olo, millaista elämää haluaisit elää 10 vuoden kuluttua ja millainen toivoisit Suomen olevan 100 vuoden päästä. Kysymykset olisivat samalla eräänlainen rakenneperusta koko esitykselle.

Suomen uusi poliisiylijohtaja Mikko Paatero on sanonut että Suomen suurin uhka on – syrjäytyminen. Syrjäytymistä käsittelevän tanssiteoksen tekeminen tuntui haastavalta ja merkitykselliseltä. Taideteos on aina poliittinen teko ja osana yhteiskunnallista keskustelua (vrt. Olli Ahlroosin artikkeli Liikemieli: Kritiikin kritiikki, 29.12.08, Liikekieli.com:ssa). Onko niin, että liian usein teoksen mahdollinen poliittisuus ja tai kantaaottavuus nähdään mörkönä tai epäkiinnostavana lähtökohtana taiteen tekemiselle? Ei uskalleta olla vahvasti jotain mieltä. Herättää keskustelua.

Halusimme rakentaa taiteellisdokumentaristinen tanssiteoksen, joka olisi maailmaltaan synkeän toiveikas. Huuto-esitys (ensi-ilta 10.1.2008 Kajaanin Leihu -salissa) on tanssija Waltteri Haapaniemen, Salmilan laitoskodin, Tuomas-kodin ja usean Ydin-hankkeen nuoren ja aikuisen yhteistyö. Nähtäväksi jää millainen Suomi on 100 vuoden kuluttua.
Panu Varstala
Helsingissä 5.1. 2008 Panu Varstala, KM, TanssitM

Kirjoittaja on valmistunut koreografiksi Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta joulukuussa 2008.