Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


02.09.2006   |   Karoliina Korpilahti

Intimate Strangers (Jorma Uotinen) ja Majakka (Aapo Siikala), Zodiak, Helsinki 25.-26.8.2006

Karoliina Yli-Honko: Miehisiä tulkintoja rakkaudesta, intohimosta ja mustasukkaisuudesta
Aapo Siikala ja Jorma Uotinen tarjoavat kaksi toisistaan poikkeavaa tarinan fragmenttia suurista tunteista. Teokset keskustelevat hyvin keskenään ja mielikuvien yhdistelmästä syntyy kiehtovia ajatuspolkuja.


Majakka, kor. Aapo Siikala
Majakka (Kuva: Jonas Lundqvist)

Majakka

Koreografia, puvut ja lavastus: Aapo Siikala
Tanssijat: Nina Hyvärinen, Jere Nurminen, Marjaterttu Willman-Matošić, Sara Vuorinen
Musiikki: Philip Glass
Valot: Mikki Kunttu

Intimate Strangers

Koreografia: Jorma Uotinen
Tanssijat: Milla Eloranta, Unto Nuora, Aapo Siikala
Musiikki: Apocalyptica, K.D. Lang, Joni Mitchell
Puvustus: Aapo Siikala
Visualisointi: Jorma Uotinen ja Aapo Siikala

25. ja 26.8.2006 Zodiak, Helsinki (vierailuesitys)


Miehisiä tulkintoja rakkaudesta, intohimosta ja mustasukkaisuudesta

Aapo Siikalan Majakka ja Jorma Uotisen Intimate Strangers liikkuvat samojen teemojen ympärillä tarjoten kaksi toisistaan poikkeavaa tarinan fragmenttia suurista tunteista. Kokeneen Uotisen ja nuoremman polven Siikalan kohtaaminen on onnistunut. Teokset keskustelevat hyvin vastavuoroisesti toinen toiselleen ja kahden teoksen mielikuvien yhdistelmästä syntyy kiehtovia ajatuspolkuja.

Majakassa Siikala osoittaa kykynsä varsinaisena renessanssi-tyylisenä monitaiturina. Hän on luonut koreografian lisäksi vahvan ja persoonallisen visualisoinnin pukuja ja lavasteita myöden. Kokonaisuuden kruunaa Mikki Kuntun merellistä tunnelmaa korostava valosuunnittelu. Lavasteina toimivat mustat, limittäin asetellut kankaat, jotka muistuttavat irrallaan roikkuvia tapettirullan kaistaleita. Mustalle Siikala on luonut valkoisella, elävällä jäljellä kuvan majakasta ja merestä. Lavalla on savua luomassa sumuista tunnelmaa.

Tanssijat ovat kuin fantasiakirjoista tai satumaailmasta. He muistuttavat ihmisen ja linnun välimuotoa. Näitä kaikkia mielikuvia luovat liikkeen lisäksi Siikalan upeat puvut. Vaatteissa on barokin henkeä kaikessa runsaudessa, kummallisuudessa, värikkyydessä ja monimuotoisuudessa. Vanhan ajan aatelisten ja kuninkaallisten pukujen muodot ovat nähtävissä, mutta toteutus on tehty nykyaikaisin materiaalein ja tekniikoin. Valkoiset untuvat tuovat tanssijoihin lintumaisuutta. En yllättyisi, jos näkisin tällaisia luomuksia Pariisin catwalkeilla.

Jere Nurminen ja Nina Hyvärinen muodostavat parin, samoin Sara Vuorinen ja Marjaterttu Willman-Matosic. Kiinnostavan asetelmasta tekee Vuorisen monille tulkinnoille avoin hahmo. Hänen pukunsa on miehinen, toisin kuin Hyvärisen ja Willman Matosicin röyhelöhelmaiset, naisellisuutta alleviivaavat puvut.

Liikkeillä välitetään Siikalan teoksessa ensisijaisesti tunteita – suuria sellaisia. Ilmaisussa on nähtävissä tanssijoiden balettitausta, mutta ei häiritsevässä mielessä. Liikkeissä koko keho on mukana, sormenpäihin ja pään taivutuksiin asti. Ne avautuvat kuin pienestä kerästä suureen ja avoimeen, äärimmilleen. Myös mimiikkaa käytetään hyväksi näiden ihmissuhdetarinoiden kertomisessa.

Majakka on elokuvallinen teos, jota on mukava katsoa ja johon voi eläytyä mukaan. Siinä on myös jotakin mysteeristä, mikä kutkuttaa mielikuvitusta, kuten hyvät tarinat ja taideteokset yleensäkin. On hienoa kokea jotakin näin omaleimaista ja rohkeasti tarinallista musiikin, visualisoinnin ja liikkeen välityksellä. En olisi ikinä ajatellut meneväni katsomaan Lahden kaupunginteatteriin tulevaa Andrew Lloyd-Webberin Cats-musikaalia, mutta kuultuani Siikalan tekevän siihen puvut mielenkiintoni heräsi.

Uotinen jatkaa Siikalan ihmissuhde- ja rakkausteemaa värisyttävällä kolmiodraamalla. Intimate Strangers on uudelleenlämmityksensä aikana kokenut myös nimen vaihdoksen: Vuoden 2005 Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla se esitettiin TRIO-nimen alla. Uotinen on jatkanut tämän teoksen teemoja muun muassa tänä vuonna Kuopiossa ja Helsingissä nähdyssä From A to B -duetossa Mikko Lampiselle ja Meri Tankkalle.

Henkilökohtainen suhteeni tähän on päinvastainen, sillä aiemmin tehtyyn teokseen tutustuin vasta nyt. Saman Apocalyptican musiikin ja samojen liikkeiden käyttäminen häiritsi alussa, mutta Intimate Strangers kaappasi sen jälkeen täysin maailmaansa. Uotinen on luonut visuaalisen ilmeen yhdessä teoksessa tanssivan Siikalan kanssa ja myös tähän koreografiaan Siikala on suunnitellut puvut.

Lavalle on pienillä esineillä luotu tunnelma ateljee-asunnosta tai varastomaisesta asuinhuoneesta, jossa kaksi miestä, Siikala ja Unto Nuora, ja nainen, Milla Eloranta, kohtaavat. Uotisen koreografiassa esille nostetaan tilanne, josta ei ole helppo puhua. Silti on selkeää, mistä on kyse. Eroottisuus kohtaa rujon ja karskin, inho ja intohimo kietoutuvat toisiinsa. Dynamiikka kolmen tanssijan välillä vaihtelee, heikosta voi tulla uhkaava ja päinvastoin. Usein joku jää kuitenkin yksin.

Intimate Strangersissa musiikki toimii pahimmillaan irrallisena taustana tuomassa ”oikeaa” tunnetta ja parhaimmillaan se kietoutuu liikkeeseen ja koreografiaan saumattomasti. Välillä sain sen vaikutelman, että koreografiassa ei välttämättä ollut sovittu tiettyä kappaleen kohtaa tietylle liikkeelle. Tämä tuo rosoisuutta ja kiinnostavuutta, mutta voi toimia myös teosta vastaan.

Uotinen ja Siikala ovat molemmat onnistuneet välittämään teoksissaan käsiohjelmassa julkituomansa vaikutelmat. Universaalista ja yhä uudelleen ja uudelleen taiteilijoita kiehtovasta inhimillisestä rakkausaiheesta he ovat tehneet omannäköiset, kliseiltä välttyneet tulkinnat loistaville tanssijoille. Ainoa, mikä jäi mietityttämään sekä Siikalan että Uotisen teoksissa on se, että onko tanssissa välttämätöntä kuvata suudelma tai muu rakkauden osoitus eksplisiittisesti imitoiden todellista toimintaa, vai voisiko sen välittää yleisölle toisin?

Karoliina Yli-Honko

Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).