Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


24.08.2006   |   Karoliina Korpilahti

Du-dun-duu (Tommi Kitti), Helsingin juhlaviikot/Zodiak, ensi-ilta 22.8.2006

Karoliina Yli-Honko: Laulu ja tanssi ne yhteen sopii…
Helsingin Juhlaviikoilla nähty lauluyhtye Rajattoman ja Tommi Kitti Companyn yhteisproduktiossa musiikki ja tanssi sulautuvat yhteen. A cappella -yhtyeen ja Kitin liikemateriaalin yhdistelmä vaikuttaa hyvältä, kokonaisvaltaiselta taide-elämykseltä. Entäpä jos siinä onkin jotakin häiritsevää? Lue

Pauli Saloranta: Kokonaisuutta etsimässä
Lauluyhtye Rajaton on taas edennyt ilmaisun monipuolisuudessa ja ensi kertaa näkemäni Tommi Kitti Co. vaikutti sekin pätevältä. Esitys jäi kuitenkin vähemmäksi kuin osiensa summa. Lue

Irma Weckman: Ongelmia paikkajärjestelyissä
Rajattoman musiikillinen osuus oli todella hieno kokemus näin ensikertalaiselle. Tanssin osuudesta jäi vain kalpea aavistus. Lue


Kuva: Marko Mäkinen

du-dun-duu, kor. Tommi Kitti, kuva Marko Mäkinen

Du-dun-duu

Koreografia: Tommi Kitti
Sävellys: Timo Alakotila , Jussi Chydenius, Kaj Chydenius, Soila Sariola, Essi Wuorela
Laulujen sanat: Kirsi Kunnas
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Lavastus: Ari Kitti
Tanssijat: Satu Halttunen, Virpi Juntti, Tommi Kitti, Janne Marja-aho, Valtteri Raekallio, Maarit Rankanen, Inka Tiitinen, Eero Vesterinen
Musiikki: Lauluyhtye Rajaton: Jussi Chydenius, Hannu Lepola, Virpi Moskari, Ahti Paunu, Soila Sariola, Essi Wuorela

Ensi-ilta 22.8.2006 Kansallisoopperan Alminsali, Helsinki
Helsingin juhlaviikot 2006/Zodiak

Laulu ja tanssi ne yhteen sopii…

Teokselle annettu, harmittomalta kuulostava ja sisältöä paljastamaton nimi Du-dun-duu on tavallaan osuva, mutta samalla myös harhaanjohtava. Nimi onnistuu mielestäni viitatessaan sekä a cappella -musiikkityyliin että rytmiin tanssissa. Kuitenkin se saattaa luoda mielleyhtymiä myös johonkin kepeään ja iloiseen.

Itselleni jäi hieman hämäräksi tämän yhteisen tanssi-musiikki-projektin varsinainen olemus. Onko Du-dun-duu tanssiteos vai musiikkikonsertti, jota tanssi ikään kuin säestää? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä yleisö ensisijaisesti oli saapunut katsomaan, Rajattoman konserttia vai Tommi Kitin tanssiryhmää.

En tunne lauluyhtye Rajattoman tuotantoa juurikaan, mutta sain sen käsityksen, että suurin osa kappaleista on tehty tätä tuotantoa varten. Pohdin paljon teoksen syntyprosessia ja sitä miten musiikki ja tanssi ovat vaikuttaneet toisiinsa. Teoksen rakennetta määritti mielestäni liikaa Rajattoman musiikki: pitikö tässä teoksessa todella olla edustettuna koko heidän ”rajaton” repertuaarinsa? Erityisen häiritseväksi ja kyseenalaiseksi koin lopun kristillisen tematiikan.

Kirsi Kunnaksen teksteistä otetut sanoitukset ovat kauniita, mutta luonto- ja vuodenaika-aiheet tuntuivat irrallisilta. En kuitenkaan halua väheksyä Rajattoman laulujen kaunista sointia. Jussi Chydenius, Hannu Lepola, Virpi Moskari, Ahti Paunu, Soila Sariola ja Essi Wuorela luovat vaihtelevia äänimaisemia taidokkaasti. Laulun kauneus on rosoista ja se saa syvyyttä muun muassa kansanlaulusta tutuista vaikutuskeinoista.

Tommi Kitin koreografia myötäilee pääasiassa musiikin tunnetiloja ja tempoa. Liikkeet ovat rauhallisia ja viipyileviä, eivätkä ne pääse kunnolla virtaamaan. Rytmeillä Kitti leikittelee enemmän vasta väliajan jälkeisellä osuudella, jolloin tanssi saa myös lisää vauhtia ajoittain.

Hienointa Kitin liikkeessä on se, mitä jotkut kutsuvat musikaalisuudeksi. Tämä herkkyys rytmille näkyy liikkeiden ”impulsseissa”. Välillä liikkeestä tulee tunne, kuin katsoisi sitä videolta ja se olisi välillä nopeutettua, hidastettua ja takaperin kelattua.

Tommi Kitin oma, upea soolo poikkesi liikemateriaalilta ja -laadultaan muusta koreografiasta. Kitti tanssi lähes paikallaan, tehden äkkinäisiä pieniä liikkeitä itseensä kääntyneenä. Kulmikkuutta koreografiassa on suuremmassa mittakaavassa henkilöiden sommittelussa, johon kuuluu myös laulajien liikuttelu lavalla, sekä itse liikkeissä.

Tanssijoiden suhde toisiinsa on melko välinpitämätön. Satu Halttunen, Virpi Juntti, Janne Marja-aho, Valtteri Raekallio, Mammu Rankanen, Inka Tiitinen ja Eero Vesterinen vaikuttavat selkeästi kuuluvan yhteen, mutta silti he eivät useinkaan esimerkiksi katso toisiaan. Koko esiintyjäkaarti, tanssijat ja laulajat ovat paljon yhdessä lavalla, mutta mukana on tasapainoa tuomassa myös sooloja ja duettoja. Tanssijat ja laulajat ovat selkeästi erillään, silloinkin kun heidät on fyysisesti aseteltu sekaisin lavalle. Kaikkia esiintyjiä yhdistää kuitenkin se, että sekä tanssijat että muusikot käyttävät instrumenttina omaa kehoaan. Kovaa särmikkyyttä korostaa lisäksi lavastus: pelkistetyt, puiset matalat pöydät, joita liikutellaan muuten tyhjässä, savusta utuisessa lavatilassa.

On tunnustettava, että jäin hieman ymmälleni teoksesta, erityisesti sen päättävän Stabat Mater -kappaleen takia. Teoksen loppu oli mielestäni raivostuttava, perustelematon valinta. Tommi Kitin koreografia ei tuntunut pääsevän sellaiselle tasolle, jota olin odottanut. Tämä johtunee Rajattoman musiikillisesta tyylistä ja sen tarjoamasta inspiraatiosta liikkeelle, mikä on kaukana esimerkiksi Miles Davisista. Teoksen muoto toimi musiikin ehdoilla, muistuttaen enemmän konserttia.

Karoliina Yli-Honko

Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).


Lauluyhtye Rajaton on taas edennyt ilmaisun monipuolisuudessa ja ensi kertaa näkemäni Tommi Kitti Co. vaikutti sekin pätevältä. Olin kuitenkin pettynyt esitykseen, joka jäi vähemmäksi kuin osiensa summa. Sinänsä hieno liikekieli seuraili komeasti laulettua musiikkia triviaalilla tavalla kuin satubaletissa, laulu puolestaan ei kommunikoinut liikkeen kanssa mitenkään. Kyse oli siis konsertista, johon oli lisätty tanssia koristeeksi.

Käsiohjelman johdantolauseessa viitattiin mielenkiintoisesti tanssijoiden ja muusikoiden roolien sekoittamiseen, mutta tämäkin jäi äärimmäisen vähäiseksi. Vaikka erilliset kappaleet oli liitetty toisiinsa viimeistellyin siirtymin, ei kokonaisuudesta ainakaan näin ulkopuolisena löytänyt myöskään mitään kantavaa teemaa tai ideaa, ellei irrallisuutta haluta pitää sellaisena.

Lopun kärsimyskuvaelma oli erityisen makaaberi ja vieraannuttava. Kaiken kaikkiaan esitys olisi kaivannut dramaturgia tai tuottajaa koreografin ja säveltäjien lisäksi.

Ylimääräisten penkkirivien lisääminen katsomon etureunaan johti tilanteeseen, että jotkut niillä istuneet eivät nähneet esityksen lattiatason tapahtumia, mistä seurasi joukkopako Alminsalin sivukorokkeille. Tilaisuuden järjestäjiltä tällainen osoittaa yleisöä aliarvioivaa ahneutta.

Pauli Saloranta
Helsinki


Rajattoman musiikillinen osuus oli todella hieno kokemus näin ensikertalaiselle. Tanssin osuudesta jäi vain kalpea aavistus.

Heti huhtikuun alussa ostettu lippu ensimmäisen rivin keskelle antoi mielikuvan hyvästä näkyvyydestä, mutta totuus oli toinen.

Ensimmäisen rivin eteen myydyt rivit A – E peittivät näkyvyyden niin, ettei tanssijoista näkynyt kuin yläosa heidän ollessaan pystyasennossa. Kaikki matalalla tapahtuneet liikkeet sekä kokonaisuus lavalla liikuttaessa jäivät täysin pimentoon. Aina ei edes havainnut kaikkia lavalla olevia tanssijoita – jäivät ihmisten taakse piiloon. Tältä osin kokonaisuus jäi hahmottumatta ja tuli tunne petetyksi tulemisesta.

Toivottavasti jatkossa lipunmyyjillä on heti tiedossa kaikki myynnissä olevat paikat ja heitä on neuvottu kertomaan, mikäli ensimmäisen rivin eteen sijoitetaan mahdollisesti ylimääräisiä penkkirivejä. Näin katsoja voisi ostaa lipun taaemmaksi, ylös nousevaan osaan.

Vahingosta viisastuneena

Irma Weckman