Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


12.07.2006   |   Karoliina Korpilahti

Human Imitations (Jyrki Karttunen), Kuopio tanssii ja soi 2006

Karoliina Yli-Honko: Inhimilliset virheet kunniaan!
Jyrki Karttusen mainetta niittänyt teos Human Imitations synnyttää huumoria pienillä tehokeinoilla. Se on teos, josta lähtee pois hymy kareillen suupielissä koko loppupäivän.


Human Imitations

Koreografia: Jyrki Karttunen
Esiintyjät: Jukka Huitila, Jyrki Karttunen, Akseli Kaukoranta, Carl Knif, Antti Seppänen
Valosuunnittelu ja lavastus: Jukka Huitila
Äänisuunnittelu: Jukka Huitila, Jyrki Karttunen
Musiikki: Laurent Dehors, Boris Kovac, Cal Tjader, Nils Petter Molvær, Mulatu Astatqe, Arild Andersen, Tesfa Maryam Kidane, Franz Schubert, Nam June Paik, Armando Trovaioli
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Pukujen toteutus: Karoliina Koiso-Kanttila, Tiina Pollari
Valokuvaaja ja graafinen suunnittelija: Ninna Lindström
Tuotanto: Nomadi-tuotanto, JoJo -Oulun Tanssin Keskus

Kuopion kaupunginteatteri 21.6.2006
Kuopio tanssii ja soi


Inhimilliset virheet kunniaan!

Jyrki Karttusen mainetta niittänyt teos Human Imitations synnyttää huumoria pienillä tehokeinoilla. Se on teos, jossa tehdään teosta tai usempia teoksia.

Karttusella on ilmiömäinen kyky luoda mielikuvistusta puhuttelevilla keinoilla värikkäitä mielikuvia ja toiminnallisia assosiaatioita. Mieleeni tuli heti alkumetreillä slaavilainen köyhän miehen teatterikokoonpano, joka tekee tosissaan melko kehnoa esitystä. Karttunen onkin itse sanonut inspiroituvansa niin sanotuista B-luokan esityksistä, jotka ovat täynnä inhimillisiä virheitä ja kommelluksia. En tiedä lieneekö hän nähnyt saman prahalaisen Laterna Magika -teatterin esityksen kuin minä, mutta paikoitellen teos lähentelee imitaatiossaan juuri tällaista puolivillaista turistiteatteria.

Human Imitations kulkee eteenpäin vaiheittain, jossa välillä kuunnellaan siansaksaa ja seurataan “esitystä” ja näiden osien välissä päästään seuraamaan puhtaasti tanssillisia kohtauksia. Tanssillisista osista tulee helposti lähestyttäviä, kun ne on sijoitettu johonkin konkreettiselta vaikuttavaan ympäristöön (mikä tietenkin on jälleen vain imitaatio ja teoksen luomaa illuusiota).

Liikkeelliset osiot ovat myös sopivia hengähdystaukoja muuten alati nauramiseen. Nonsense-puhekieli toimii erinomaisen hyvin, ehkäpä Deborah Hayn sooloprojektiin osallistuminen on antanut sen käytölle inspiraation. Parasta nonsense-kielessä on se, että siinä korostuvat kielelle ilmaisun kannalta tärkeät piirteet: sanojen painot, puheen rytmi sekä kehonkieli. Näihin elementteihin normaalistikin ihmisten välisessä kommunikaatiossa huomio kiinnittyy.

Illuusioita luodaan lavalla niin, että niiden luomisen keinot ovat näkyvissä. Lentävää mattoa liikuttelevat muut tanssijat. Karttunen on osannut siirtää myös omaa miimikko-taituruuttaan muille esiintyjille, jotka heittäytyvät uskottavasti luomaansa maailmaan. Valosuunnittelija Jukka Huitila esiintyy ja tanssii muiden mukana mutkattomasti. Hän on luonut myös esityksen tunnelmaa korostavan valaistuksen. Lava on kehystetty hehkulampuilla ja spottivalot ovat aina hieman kohteesta sivussa. Human Imitations on esitys, josta lähtee pois hymy kareillen suupielissä koko loppupäivän.

Karoliina Yli-Honko

Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).