Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


05.06.2006   |   Milla Koistinen

Walking Oscar (ZOO/Thomas Hauert), Bryssel, Belgia 7.5.2006

Milla Koistinen: Pieniä huomioita sieltä ja täältä
Thomas Hauertin teos Walking Oscar ei ole musikaali sanan perinteisessä merkityksessä saati sitten helposti kuvitettu tanssiteos. Teoksessa ja tanssijoiden olemisessa on jotain hellyttävää, hullunkurista ja surumielistä inhimillisyyttä. Se jättää hyvän olon, mutta samalla se herättelee tunnustelmaan myös olemisen suruja ja kaihoja.


Kuva: ZOO/Filip Vanzieleghem

Walking Oscar

Konsepti ja ohjaus: Thomas Hauert
Koreografia, tanssi, laulu, tekstit ja laulujen sävellys: Thomas Hauert, Martin Kilvady, Sara Ludi, Chrysa Parkinson, Samantha van Wissen, Mat Voorter
Musiikin sävellys ja piano: Alejandro Petrasso
Teksti: Oscar van den Boogaard
Kertojanääni: Stuart McQuarrie
Äänisuunnittelu: Bart Aga
Nauhoitus: Aliocha Van der Avoort
Valosuunnittelu ja visualisointi: Jan Van Gijsel
Puvut: Thierry Rondenet & Hervé Yvrenogeau
Näyttämömestari: Jan Van Gijsel
Ääniteknikko: Peter Van Hoesen

Tuotanto: ZOO

Kaaitheater, Bryssel 7.5.2006


Pieniä huomioita sieltä ja täältä

 

“I remember the difficulties I had as a child colouring in the human being. I used yellow and pink and brown, I mixed the colours, but never achieved the colours of the human being, all the rest I was able to give the right colour, the clothes, the houses, the trees and the air but not the human being, the human being’s skin. I found it frustrating, stopped colouring in the skin, and left it the colour of the paper.”
– Oscar van den Boogaard

Thomas Hauert ja hänen ryhmänsä ZOO yhdistelevät teoksessa Walking Oscar liikettä, tekstiä ja musiikkia ja kaiken pohjana ovat Oscar van den Boogaardin kirjoitukset. Van den Boogaard kirjoittaa surumielisen ironisesti huomioita omasta elämästään ja hänen tyylissään on jotain hyvin samankaltaista huumoria kuin Erlend Loen kirjoissa. Skottilainen näyttelijä Stuart McQuarrie on lukenut tekstit nauhalle, osa teksteistä ilmestyy myös läpinäkyvälle kankaalle, osa taas on laulujen sanoituksina.

Teos koostuu lukuisista kohtauksista, pienistä musikaalinumeroista, jos niitä sellaisiksi haluaa kutsua. Kohtaukset perustuvat hyvin yksinkertaisiin ideoihin ja juuri siksi toimivat todella hyvin. Tapahtumia on jaksettu kehitellä tarpeeksi pitkälle ja ne onnistuvat pitämään katsojan mielenkiintoa yllä. Tekstit pysyvät koko ajan pääosassa ja näyttämön tapahtumat ovat suhteessa niihin.

Yhdessä kohtauksessa pariskunta istuu sohvalla ja mustapukuiset, “näkymättömät” hahmot liikuttelevat heitä. Kohtauksen kotikutoisuus ja kömpelyys tekevät siitä jo itsessään hauskan ja nauhan dialogi lisää tehoa. Nauhalla mies ja nainen keskustelevat englanniksi ja mies opettaa naiselle oikeaa amerikkalaista aksenttia. Samat lauseet toistuvat useasti ja samaan aikaan sohvan pariskunta päätyy suutelemaan toisiaan täysin vasten omaa tahtoaan.

Toisessa kohtauksessa naistanssija on valkoisessa turkissa lattialla ja yrittää tavata kirjan tekstiä mikrofoniin. Toinen nainen istuu nojatuolissa ja rapsuttelee edessään loikoilevaa olentoa. Pienillä eleillä ja äännähdyksillä naisesta muokkautuu kummallinen sekoitus ihmistä ja koiraa. Kohtaus on yksinkertaisuudessaan ja esiintyjien läsnäolossa todella hupaisa.

Pienillä seikoilla katsoja johdatellaan näkemään jotain mitä lavalla ei varsinaisesti ole, ja mitä vähemmällä siinä onnistutaan sen parempi. Muutamalla vinkillä mieltä voi ohjailla hyvin helposti ja sen Walking Oscar onnistuu tekemään useaan otteeseen.

Walking Oscar on ajatusvirtaa kuvitettuna liikkeillä ja teatterillisilla elementeillä sekä höystettynä musiikilla. Hauert itse kuvailee sitä musikaaliksi, jossa näyttämön tapahtumat ovat ikään kuin käännös teksteistä, kaikuja, abstrakteja kommentteja, jotka vaikuttavat tarinaan.

Teos kulkee omia reittejään, se on kummallinen, kuvitettu ajatusketju. Tuolta kai näyttäisi, jos jonkin ihmisen mielenliikkeet kuvitettaisiin näyttämöllä.

Thomas Hauert ja ZOO houkuttelevat katsojien muistoja pölykasojen alta ja antavat assosiaatioille lisäpotkua. Jokainen voi seurata omaa polkuaan ja antaa teoksen johdatella sen verran kuin on tarvis.

Walking Oscar on van den Boogaardin tekstejä tanssittuna, laulettuna, puettuna erilaisiin vaatteisiin, kommentoituina, jopa väärinymmärrettynä. Se ei ole musikaali sanan perinteisessä merkityksessä saati sitten helposti kuvitettu tanssiteos.

Hauertin mielikuvitus on varsin omalaatuinen ja se sopii mainiosti teksteihin. Teoksessa ja tanssijoiden olemisessa on jotain hellyttävää, hullunkurista ja surumielistä inhimillisyyttä. Walking Oscar jättää hyvän olon, mutta samalla se herättelee tunnustelmaan myös olemisen suruja ja kaihoja.

Milla Koistinen
Milla Koistinen

Kirjoittaja on tanssija ja Liikekieli.comin vakituinen kirjoittaja. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004.