Tanssitaiteen verkkolehti

TANSSIN TALO


03.10.2012   |   Saara Moisio

Tanssin taloa rakennetaan sisältö edellä

Tanssin talo ry:n ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen tiistaina 2.10. järjestämässä Miksi Helsinki tarvitsee tanssin talon? -keskustelutilaisuudessa tanssin toimijat ja kaupungin edustaja jakoivat ajatuksiaan talon ansaintalogiikasta, tilasta ja hallintomallista.

Paneeliin osallistuivat Helsingin kaupunginhallituksesta Osku Pajamäki (Sdp) ja Johanna Sumuvuori (Vihr.), kulttuurijohtaja Veikko Kunnas ja apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Tanssitaiteen edustajina keskustelussa olivat tanssitaiteilija Alpo Aaltokoski ja Zodiakin toiminnanjohtaja Raija Ojala sekä Tanssin talo ry:n projektipäällikkö Hanna-Mari Peltomäki. Paneelin vetäjinä toimivat Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa.

Kulttuuri- ja kumppanuushanke

Keskeisimmäksi keskustelussa nousi kysymys miten tanssin talo voi toimia elinkeinona, mitä muuta tanssin talo voi tarjota esitysten ja tilavuokrauksen lisäksi ja kenelle. Ajatuksena on, että talon sisällä tehtävä toiminta määrittää tiloja, joita aletaan siis kunnolla suunnittelemaan, kun toiminnasta on selvyys. Keskustelussa kaupungin puolelta niin Veikko Kunnas, Johanna Sumuvuori kuin Osku Pajamäkikin olivat yksimielisiä sen suhteen, että sisältö edellä meneminen on oikea lähtökohta koko talon rakentamiselle, on kyseessä sitten uudisrakennus tai jo olemassa olevan kiinteistön remontoiminen.

Tähän liittyen Ritva Viljanen huomautti, että valtion, kaupungin ja virkamiesten rooli hankkeessa on luoda tanssitaiteelle edellytykset, eikä vaikuttaa sisältöihin, eli konkreettisen talon rakentaminen on pidettävä jatkuvasti mielessä. Toisin sanoen, talo luo pysyvyyttä, jonka rakentamiseen kaupungin virkamiehet ovat valmiita, kunhan heille tullaan esittelemään toimiva suunnitelma sisällöstä. Viljasen mukaan talon suurimmat rahoittajat kuitenkin tulevat olemaan valtio ja kaupunki, koska ilman julkista tukea isot kulttuurihankkeet eivät pärjää. Kyseessä tulee olla kumppanuus valtion, kaupungin ja tanssitaiteen kentän välillä.

Koko keskustelun ajan kaupungin edustajien viesti tanssitaiteen toimijoille talon sisällön suhteen oli, että sen suunnittelussa fokus pitää olla tanssissa. Johanna Sumuvuorta mukaillen, on tarpeetonta lähteä teennäisesti rakentamaan tanssin talosta taas yhtä uutta kaupunkilaisten olohuonetta yhdistämällä se johonkin toiseen hankkeeseen. Ihmiset kuitenkin löytävät olohuoneensa kaupunkitilasta itse, joten helsinkiläisten on koettava talo tärkeäksi. Tanssitaiteen omaleimaisuuteen ja moninaisuuteen, sen ympärillä olevien eri mahdollisuuksien huokuttelevuuteen pitää siis luottaa. Lopulta hartiat hankkeen läpiviemiseen suurimmaksi osaksi tulevat tanssikentän omasta itsetunnosta.

Taiteen tekeminen, yhteisöllisyys, kaupallisuus ja harrastustoiminta

Tanssikentän edustajat Aaltokoski ja Ojala sekä Peltomäki, kuten myös tanssin eri toimijoista muodostunut yleisö olivat samaa mieltä, että hanke tulee toteuttaa tanssin ehdoilla. Sisältö ja tilat tulee rakentaa tanssin tarpeiden mukaan, jonka jälkeen niitä vasta voi ajatella markkinoitavaksi muille toimijoille. Tähän liittyen Ojala ja Peltomäki kuitenkin muistuttivat, että vaikka tanssi pitkälle riittääkin, niin tanssin toimijoilla ei ole varaa maksaa korkeita tilavuokria. Talon toimintaa pitää siis rahoittaa muullakin tavoin, jotta se on kannattavaa. Realistisesti ajatellen kiristyvä taloustilanne ja kulttuuribudjettien leikkaukset eivät tue talon rakentamista ainoastaan tanssitaiteen vuoksi. Keskustelun perusteella talon ansaintalogiikassa tulee yhdistyä harrastustoiminta, kaupallisuus ja taiteen tekeminen.

Tanssikentän tarpeista lähdettäessä keskustelussa korostui moneen kertaan, että Helsingissä tarvitaan tilat tanssin harrastustoiminnalle, harjoittelulle, tuottamiselle ja esitystoiminnalle ja vielä siten, että ne sopivat kaikenlaiseen tanssimiseen. Lisäksi tanssin yhteisöllinen ja soveltava käyttö nousi toistamiseen esiin toisaalta ulkopuolisille tarjottavana palveluna ja toisaalta myös julkisen rahoituksen velvoitteena, vaikkakaan rahoitus ei saisi riippua siitä. Talon tulisi olla monimuotoisten tilojen kompleksi, jossa tanssialan eri toimijat kohtaavat ja kehittävät toimintaansa.

Kuka hallinnoi ja mihin talo tulee?

Yhteistä tahtoa talolle löytyy, vaikka selkeää onkin, etteivät kaikki tanssin toimijat taloon mahdu. Kysymykseksi nousi myös, kuka on talon ykköstoimija, miten toimintaa siis hallinoidaan. Kun tanssikenttä on Suomessa tottunut yhdistyspohjaiseen, pienimuotoiseen ja hajanaiseen toimintaan, löytyykö siitä taideinstituution hallinnoimiselle mallia vai vaaditaanko kentältä itseltään ensin radikaalimpaa muutosta?

Keskustelun kuluessa kysymyksiä tietenkin nousi myös itse talon rakentamisesta ja sijainnista. Kaupungin edustajat vaikuttivat innokkaimmilta keskustakirjastohankkeen jälkeen jo olemassa olevan kiinteistön kunnostukseen ja remontoitiin tanssille sopivaksi kuin täysin uuden rakennuksen rakentamiseen. Henry Fordin -talosta selvitystä on jo tehtykin, mutta tanssikentän edustajat kaipaavat täysin omaa, uutta rakennusta, ettei tanssin tarpeista jouduttaisi tinkimään. Miksi tanssin pitäisi tyytyä vanhan remontoimiseen? Jos kuitenkin halutaan pitää kiinni sisältö edellä -ajattelusta, niin täytyy uskoa, että näihinkin kysymyksiin löytyy vastaus, kun talon sisällöstä on päätetty. Päätöksiä myös kaupungin edustajat ja osa yleisöstäkin peräänkuuluttivat.

Talo pystyyn vielä Viljasen kaudella

Kokonaisuudessaan keskustelussa heräteltiin ajatuksia talon ansaintalogiikasta, kuten myös vastauksia kysymykseen Miksi Helsinki tarvitsee tanssin talon? Hienoa tietysti oli nähdä, että kaupungin edustajat olivat talosta aidosti kiinnostuneita ja ymmärtäneet sen tarpeen sekä sen, mitä se voi kaupungille tuoda. Talon avulla kaupunki elävoittää jotain aluettaan, tekee taas itsestään kiinnostavampaa kulttuurimatkailun kohdetta ja rakentaa brändiään nuorekasta edelläkävijää houkuttelevaksi, unohtamatta tietenkään tanssitaiteen hyvinvointivaikutuksia.

Tanssikentän edustajat tahtovat talolta yhteenkokoavaa rakennetta, sisällöltä esitystoimintaa, kansainvälisiä ja kotimaisia vierailuja, harjoitustilaa, tanssitapahtumia, tanssin soveltavaa toimintaa, residenssejä ja toimistotilaa. Väistämättäkin itselle tässä kohtaa nousee kysymykseksi, mitäköhän helsinkiläiset tavalliset asukkaat talolta haluavat, tai miten talosta saadaan sellainen, että helsinkiläisetkin sen haluavat.

Kun talon rahoitus tulisi myös valtiolta, pitäisi sen olla haluttava myös Helsingin ulkopuolisille tanssitoimijoille ja harrastajille, sekä niille, jotka eivät harrasta. Tämän käsittely jäi keskustelussa vähälle, ja asiaa voi olla haastava lähteä koko kansalta kysymään. On siis luotettava siihen, että harvoin ihmiset tietävät jotain haluavansa, kunnes se heille markkinoidaan.

Taas palataan kysymykseen, mitä tanssin talo tarjoaa, miten konseptiin saadaan oikea määrä kaupallisuutta, joka houkuttelee ihmiset paikalle, mutta joka ei vie fokusta pois tanssitaiteesta ja tee talosta pelkkää viihdekeskusta. Tanssin talo ry esittelee loppuvuodesta rahoittajille talon liiketoimintasuunnitelman, joten raikkaat ideat ovat varmasti vielä tervetulleita. Keskustelun päätteeksi Ritva Viljanen jo visioi, että talo saadaan pystyyn hänen kaudellaan eli vuoteen 2019 mennessä.

Gaalalla huomiota tanssille ja talolle

Suuremman yleisön huomio talohankkeelle pyritään kiinnittämään marraskuun lopulla 28. – 30.11., jolloin Tanssin talo ry järjestää yhteistyössä Tero Saarinen Companyn kanssa Tanssin juhlaa! –gaalaillat. Iltojen tarkoituksena on tukea Tanssin talo –hanketta ja samalla osoittaa suomalaisen tanssin laaja-alaisuus, ammattitaitoisuus, omaleimaisuus ja monipuolisuus. Lehdistötilaisuudessa oman osuutensa tästä monipuolisuudesta tarjoilivat Tanssiteatteri Tsuumin Tsip-ryhmän tanssijat Samuli Nordberg, Salla Korja-Paloniemi ja Reetta Iles sekä muusikko Ilkka Heinonen. Piristävä aloitus, joka osoitti hyvin, minkälaisiin tilanteisiin tanssi voi sopia.

Kolmelle illalle jakaantuvan gaalan aikana Aleksanterin teatterin näyttämöllä nähdään muun muassa urbaaneja tanssilajeja, balettia, kilpatanssia, kansantanssia, nykytanssia ja flamencoa. Ohjelmiston ovat koonneet akateemikko Marjo Kuusela, professori Jorma Uotinen, tanssitaiteilija Alpo Aaltokoski, Zodiak – Uuden tanssin keskuksen taiteellinen johtaja Harri Kuorelahti ja tanssitaiteilija Tero Saarinen. Ohjelmisto on muodostettu osin avoimen haun kautta ilmoittautuneista esityksistä sen mukaan, miten aikataulut on saatu sopimaan ja mitkä teokset sopivat Aleksanterin teatterin näyttämöllä esitettäväksi.

Alpo Aaltokosken mukaan hakijoissa korostui erityisesti suomalaisen tanssikentän laajuus ja monipuolisuus sekä koko kentän sitoutuneisuus Tanssin talo –hankkeeseen. Aaltokosken sanoja mukaillen, vaikuttaa siltä, että tanssijat ovat ”ryhdistäytyneet” yhteisen asian edessä. Tero Saarinen Company toimii gaalatuotannon teknisenä toteuttajana. Companyn toiminnan johtaja Iiris Autio mainitsikin, että gaalaohjelmiston koostaminen on myös osoittanut, miten huutava pula tanssille sopivalle tilalle Helsingissä on. Aleksanterin teatteri on tunnelmaltaan viehättävä, mutta näyttämössä on omat rajoitteensa. Tämä osaltaan on vaikuttanut siihen, minkälaisia teoksia gaalaan on ollut mahdollista valita.

Gaalaformaatti on asettanut myös omat vaatimuksensa ohjelmiston luonnille. Gaalatyöryhmästä Jorma Uotisella on pitkäaikaisin kokemus gaalatuotannoista ja niiden ohjelmiston luonnista. Uotisen mukaan gaalaohjelmistossa tärkeää onkin koota näyte siitä, mitä tanssilla voidaan kertoa, yleisölle pitää tuottaa elämys. Gaalan tulee siis vedota yleisön tunteisiin, aisteihin ja älyyn. Esitykset eivät saa olla liian pitkiä, ja hyvin rakennettuna gaalamuoto monipuolisuudessaan tavoittaa yleisön.

Tanssin juhlaa! –gaalailloissa halutaankin tuoda esille suomalaisen tanssin omintakeisuus ja persoonallisuus, jonka kautta voidaan myös perustella tanssin talon tarvetta. Lisäksi ohjelmistolla halutaan tarjota näyte siitä, mitä tanssin talon sisälle voi tulla. Peltomäen mukaan marraskuu on gaalalle hyvä ajankohta liiketoimintasuunnitelman esittelyn kannalta. Toivokaamme siis, että suunnitelma tulee vetoamaan gaalaohjelmiston tavoin rahoittajien tunteisiin, aisteihin ja älyyn.

Saara Moisio

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteestä ja Art Theory, Criticism and Management -maisteriohjelmasta valmistunut Tanssin Liikekieli ry:n rahastonhoitaja.

Tanssin juhlaa! -gaalan ohjelmisto