Tanssitaiteen verkkolehti

ARVIOT


17.05.2006   |   Karoliina Korpilahti

Rajattu tila (Samuli Roininen ja Maija Lavia), Tanssivirtaa Tampereella 2006

Karoliina Yli-Honko: Kahden neliön tilassa virtaavaa mielen ja liikkeen energiaa
Samuli Roinisen ja Maija Lavian projekti yhdistää tanssin kuvataiteen ja kirjallisuuden monitasoisessa esityksessä. Performanssi sopi hyvin Hällä-näyttämön pieneen aulatilaan, jossa yleisö on intiimisti ja epämuodollisesti lähellä esiintyjää.


Rajattu tila, kuva Maija Lavia
Kuva: Maija Lavia

Rajattu tila

Performanssi Samuli Roininen
Valokuvat Maija Lavia

Hällä-näyttämön yleisölämpiö, Tampere 21.4.2006

 


 

Kahden neliön tilassa virtaavaa mielen ja liikkeen energiaa

Roinisen ja Lavian Rajattu tila -projekti on ollut esillä jo syksynä 2005 Helsingin Kaapelin galleriassa. Tanssivirtaa-festivaalilla nähty esitys oli muokattu uudelleen tätä tilaisuutta varten. Maija Lavian valokuvat luovat taustamaisemaa performanssille, tosin suurin osa kuvista ei ollut esityksen kanssa samalla nähtävissä.

Esitystä varten on aulatilasta rajattu pieni särmikäs alue valkoisella teipillä. Alueen takarajalla on tuoli. Roininen esittää performanssinsa tässä rajatussa tilassa. Teksti on kokoelma pätkiä eri kirjoittajilta. T. K. Mukan, Crarice Lispectorin, Eeva-Liisa Mannerin ja Jean-Paul Sartren kirjalliset lainaukset ovat irrallisia, mutta silti ne toimivat hyvin yhdessä. Kyseisiä tekstejä tuntemattomana yllätyin, miten sujuvasti tekstit toimivat monologina.

Roininen on onnistunut sovittamaan lainaukset omaan tai esityksen minän suuhun sopiviksi. Päällimmäisenä vaikutelmana tekstistä tuli mieleen Franz Kafkan kirjallinen tyyli. Kaikessa ei ole järkeä, mutta sitä ei juuri tarvitsekaan olla, sillä merkitys löytyy jostain muualta.

Teksti on kertova ja Roinisen lausumana koskettava. Liikkeet korostavat puhujan, esiintyjän mielentilaa. Tanssi on välillä meditatiivista, transsista virtaa, joka saa koko kertomuksen liikkeelle. Liike on kuitenkin abstraktilla tasolla kuvailevaa, se ei liity suoraan tekstin aiheeseen ja sen rytmissä näkyy henkilön kiihtymys, pakahtuneisuus ja hätääntyneisyys. Koreografia on voimallinen, siinä on paljon hyppyjä, äkillisiä painon ja tilankäytön muutoksia sekä esimerkiksi paikallaan juoksua.

Välillä Roinisen itselleen rajaama tila on kuin näkymätön seinä, joka tulee vastaan hänen liikkeissään. Välillä taas raja ei ole niin tarkka, sen toiselle puolelle voi heilahtaa hetkeksi. Tuoli toimii tilan turvapaikkana ja kiintopisteenä. Näillä niukoilla visuaalisilla elementeillä ja tekstin viitteillä rohkaistaan katsojan mielikuvitus liikkeelle. Kuka tämä henkilö on ja mikä tämä tila on?

Roininen voisi olla mielisairaalan potilas, joka muun muassa toteaa, että ei ole sekava vaan kaleidoskooppinen, tutkien omia muodonmuutoksiaan. Toisaalta hän voisi olla yksinäinen vanhus omassa pienessä huoneessaan, joka muistelee vanhaa rakastettuaan. Tällaisessa aulatilassa toteutettuna performanssissa hauskinta oli se, että tähän paikkaan liittyy hälyä ja sattumia. Katsojat olivat löytäneet paikkansa sieltä täältä, eri puolilta. Välillä soi puhelin ja joku tuli kesken paikalle, mutta se kuuluu tähän, eikä häirinnyt esityksen intensiteettiä.

Lavian valokuvissa ovat läsnä hetken haamut, liikkeen jäljet epäselvinä viivoina. Näissä ikuistetuissa hetkissä on ollut joku läsnä. Esityksessä oli myös jonkin verran puhetta vapaudesta, joka ehkä olisi ollut jonkinlaista pakotien etsimistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itse olin juuri sattumalta edellisenä päivänä lukenut Kafkan novellin Selonteko akatemialle (Nälkätaiteilija – novelleja, Gummerus 2005), jonka joissakin vapautta, pakotietä ja muodonmuutosta käsittelevissä teemoissa oli paljon yhtäläistä tämän kaiken kaikkiaan onnistuneen performanssin kanssa.

Karoliina Yli-Honko

Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org). Lisätietoja: karoliina.yli-honko@helsinki.fi