Tanssitaiteen verkkolehti

TYÖPÄIVÄKIRJAT


06.11.2006   |   Jouka Valkama

Reunan takana, osa 11

Jouka Valkama – Ensi-ilta oli ja meni. Tekijän mielestä lopputulos ei varmasti koskaan ole ihan valmis tai täydellinen. Ehkä näin on kuitenkin hyvä.

Tarkoitukseni on kirjoittaa viikoittain lyhyt kirjoitus Reuna-teokseni edistymisestä. Se saa kantaesityksensä Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 27.10.2006. Samassa illassa nähdään Jorma Uotisen uusi teos ja Susanna Leinosen ”Suo tihkua vihreä tammi”. Pyrin kertomaan mitä kaikkea tapahtuu viimeisen 11 viikon aikana ennen teoksen valmistumista ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni liikkuu.

Tapahtui viikolla 43

Ensi-ilta oli ja meni, joten on tullut aika kirjoittaa viimeinen Reunan Takana. Reuna-teos toki jatkaa omaa elämäänsä. Kommentteja, keskustelu ja siihen liittyviä ajatuksia voi jatkossa seurata www.joukavalkama.com/keskustelu -sivulla.
Kulunut viikko on ollut todella työntäyteinen ja kiireinen. Olen viimeistellyt teoksen yhteyteen tehtyjä videoita pitkin öitä. Päivät puolestaan ovat menneet harjoituksissa ja valojen sekä muiden teknisten asioiden kanssa tuskaillessa.

Valojen kanssa onkin pidellyt todella kiirettä. Aikaa kun ei vaan tunnu olevan. Mikin kanssa onkin yritetty riipiä hommia kasaan tuskaisen lyhyissä pätkissä. Lopputulos on kuitenkin vakuuttava ja kaikki saatiin toimimaan. Pieniä muutoksia haluaisin kuitenkin vielä päästä tekemään ennen ensi viikon näytöksiä. Toivottavasti onnistuu. Kysymys on tosin varsin pienistä yksityiskohdista, joten kaikki suuret linjat saatiin hyvin kuntoon.

On ollut suuri ilo ja kunnia työskennellä Mikin kanssa ja toivon, että tulevaisuudessa yhteystyömme jatkuisi. Ensi kerralla olisi myös hauska päästä tekemään yhteistyötä vähän kiireettömämmin. Työprosessista saisi näin varmasti vielä enemmän irti.

Viikon aikana pääsimme tanssijoiden kanssa myös työskentelemään vähän perusteellisemmin liikemateriaalin parissa. Kohtauksia saatiin siistittyä ja kerroin jotain niiden sisällöstä. Pyrin olemaan tarkka siitä kuinka paljon paljastan tanssijoille omia ajatuksiani teoksen takana. Haluan näin välttää alleviivaamista ja läpiselittämistä.

Mielestäni on mielenkiintoista, jos tanssija löytää teoksen sisältä omia merkityksiä ja tuo niitä esille. Toki puutun tanssijan tulkintaan, jos se ei sovi omiin mielikuviini. Lähtökohtani on löytää merkityksiä puhtaan liikkeen kautta. Haluankin tehdä teoksia, jotka toimivat nimenomaan tanssiteoksina.

En halua kertoa tarinaa, mutta ruokia tunnelmien ja liikkeen avulla assosiaatioita, joista jokainen voi muodostaa omanlaisen runkonsa teokselle. Jotkut tanssijoistani olisivatkin halunneet kuulla ideoistani ja ajatuksista enemmän ja aikaisemmin. On kuitenkin oma tietoinen valintani kertoa juuri niin paljon kun kerron ja juuri siinä vaiheessa prosessia kun haluan. Reunan kohdalla tulinkin lopulta kertoneeksi paljon enemmän kuin aikaisemmin. Hauska tarkkailla miten se vaikuttaa lopputulokseen.

Kaiken kiireen ja hopun keskellä yritin myös kuumeisesti opetella omia askeliani. Onhan ikävää, jos minulla on ryhmästä askeleet kaikkein huonoimmin hallussa. Lopulta taisin kuitenkin suoriutua tanssimisesta ihan kunnialla, enkä erehtynyt kuin satunnaisti tarkkailemaan tulevatko valotilanteet oikeaan aikaan ja miten lavasteet liikkuvat. Oma jännitys pysyy muuten hyvin aisoissa, kun on itse tanssimassa. Askeliin keskittyminen lieventää kummasti hermoilua.

Viikon aikana asioita vaan loksahteli paikoilleen ja ne hitsautuvat lopulta kokonaiseksi teokseksi. Olen todella ylpeä Reunasta ja varsin tyytyväinen lopputulokseen. Taidoillani ja käytettävissä olleella ajalla ja resursseilla en todennäköisesti olisi voinut saada juurikaan parempaa teosta aikaiseksi.

Tekijän mielestä lopputulos ei varmasti koskaan ole ihan valmis tai täydellinen. Ehkä näin on kuitenkin hyvä. Jossain vaiheessa ensi-iltapäivä kuitenkin tulee vastaan, ja uusi teos syntyy. Se on mielestäni kaikkein tärkeintä.

Ensi-ilta sujui kaikin puolin hyvin ja ongelmitta. Sain ihmisiltä hienoa palautetta, ja erityisesti sydäntä lämmitti, että hyviä ystäviäni oli päässyt paikalle hyvä joukkio. Ensi-iltajuhlat noudattivat sitä normaalia kaavaa. Ruokailua ja puheita oopperan lämpiössä, jonka jälkeen hengailua pukuhuoneissa.

Seuraavaksi siirryttiin baariin ja sitten jatkoille ja nukkumaan kuudelta aamulla. Nyt tunnelmat ovat varsin levolliset ja miellyttävät ja odotan innolla maanantaita ja seuraavaa Reunan näytöstä. Olisi hauska saada hyvä ja näyttävä videotaltiointi Reunasta, mutta isolla näyttämöllä on kovin vaikea saada kameraa mihinkään keskelle. Kuvaus pitääkin suorittaa aika viistosti, mikä aiheuttaa pieniä hankaluuksia. Pitää vielä vähän tutkia mahdollisuuksia, jotta lopputuloksesta saataisiin hyvä ja edustava.

Kiitän sydämeni pohjasta kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet mukana Reunaa tehdessä. Ilman heitä tätä teosta ei olisi olemassa tai ainakaan se ei näyttäisi tältä. Tommi, Tytti, Mikki ja Erika ovat luovuudellaan antaneet teokselle korvaamattoman paljon. Toivonkin, että tulevaisuudessa voin jatkaa heidän kanssaan yhteistyötä.

Lisäksi syvä kumarrus kuuluu kaikille Reunan musiikkiin panoksensa antaneille muusikoille, Tonille, Aleksille, Samille ja Vesalla, sekä sanoittaja Yrjänä Saurokselle. Salissa Jere ja J-P ovat antaneet apua, tukea ja ammattitaitoa, josta olen pohjattoman kiitollinen.

Tanssijoille kiitos heidän jaksamisestaan ja kaikesta siitä työstä ja taidosta, jota he Reunalle ovat antaneet.

Suuri kiitos kuuluu myös oopperan lavastusosastolle, jossa on asenne ja työmoraali kohdallaan. Siinä on yksikkö, jonka tehokkuudesta ja ammattitaidosta muut saisivat ottaa mallia. Vielä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä kiitos baletin tuottajalle Reijo Tuomelle, jonka omistautuminen työlleen on kadehdittavaa ja hänen kansaan on aina ollut suuri ilo työskennellä. Kiitän myös kaikkia niitä, joiden nimiä en tässä ole muistanut mainita. Niin ja kiitos vielä veljelleni Ismalle ja tyttöystävälleni Susannalle.

Vaikka ensi-ilta on nyt ohi, on Reunan näytöksiä vielä seitsemän jäljellä. Seuraavan neljän viikon aikana siis tapahtuu vielä paljon. Reunalle saadaan uusia tanssijoita toisen osajaon myötä, lisäksi teos varmasti kasvaa ja kehittyy esitysten myötä.


Johanna Nuutinen reunalla

Onneksi työt jatkuvat, ettei putoa tyhjän päälle heti ensi-illan jälkeen. 23.11. on Reunan viimeinen näytös, joten sen jälkeen on varmaan varsin tyhjä olo, mutta nautitaan nyt siihen saakka. Lisäksi aina voi toivoa, että teos palaisi ohjelmistoon myös myöhemmin, onhan Oopperalla siihen oikeudet viideksi vuodeksi. Nyt on aika kiittää kaikkia mielenkiinnosta ja toivottaa tervetulleeksi katsomoon.

Reunalla tavataan.

Jouka Valkama on Kansallisbaletissa toimiva tanssija ja koreografi.

Artikkelisarja päättyy.